Ajatuksia ja kokemuksiani imetyksestä

Imettäminen tuntuu olevan aihe mikä herättää paljon tunteita ja erilaisia mielipiteitä. Joku ei halua imettää ollenkaan ja toinen taas imettää niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista. Jostain syystä se on myös aihe mikä saa tunteet kuumenemaan usein keskusteluissa..  Moni tuntee siitä jopa huonoa omatuntoa tai huonommuuden tunteita, jos imetys ei onnistukaan. Minä en ennen vauvan tuloa juurikaan miettinyt imettämistä. Tai siis mietin sen verran, että imetän toki jos se onnistuu, mutta se ei ole minulle mikään kynnyskysymys. Alusta asti oli myös selvää että vauva opetetaan juomaan myös pullosta, että jonkun ajan päästä en olisi enää ihan niin sidottu vauvaan 24/7.

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille omasta imetyksestäni: siitä miten ajatukset ovat mahdollisesti muuttuneet vauvan syntymän jälkeen ja miten imetys on lähtenyt käyntiin ja mitä tunteita se minussa herättää.

ByPinja-imetyskoru, kuva raskausajalta. <3 (Imetyskoru saatu blogin kautta)

Olen kuullut että sektio asettaa toisinaan haasteita imettämiselle ja maito ei välttämättä nouse yhtä hyvin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Lisäksi synnärillä annettavat ohjeistukset voivat olla puutteellisia tai vääriä. Kun meidän vauva syntyi, hänet nostettiin heti leikkaussalissa rinnalle ja vauva lähti hamuamaan ja vähän jo imemäänkin rintaa. Sain siis heti vauvan rinnalle aivan kuin alatiesynnytyksessäkin, siinä yksi syy miksi olen iloinen että synnytyksessä päädyttiin kiireelliseen sektioon hätäsektion sijaan. Kun leikkaus oli ohi, vauva tuotiin vielä hetkeksi minulle ihokontaktiin heräämöön ennen kuin hänet vietiin mitattavaksi ja punnittavaksi. En varmastikaan päässyt heti pitämään  vauvaa iholla niin paljon kuin ajatiesynnytyksen jälkeen, mutta jonkun verran kuitenkin ja olin itse todella tyytyväinen siihen, miten kätilö tilanteen hoiti.

Kun pääsin heräämöstä, juttelin kätilön kanssa käytännön asioista. Täytyy myöntää että muistikuvani ovat hieman sekavat vahvojen kipulääkkeiden takia, mutta muistan että kätilö kehotti minua pitämään vauvaa iholla niin paljon kuin mahdollista ja pitämään vauvaa rinnalla että maito lähtee nousemaan. Ensimmäisen yön vietin siis vauva ihokontaktissa ja huolimatta edellisestä valvotusta yöstä en nukkunut silmäystäkään. Ihmettelin ja tuijottelin vaan vauvaa haltioituneena. Vauva oli niin pieni ja hento ja myös väsynyt ja nukkui melkein kokoajan. Pidin häntä rinnalla mutta en osaa sanoa oliko maito noussut tai saiko vauva syötyä mitään ensimmäisenä yönä.

Seuraavana aamuna kätilö vaihtui ja juttelimme lisää imetyksestä. Kätilö näytti hyviä asentoja ja otteita. Ongelmana sairaalassa ollessa oli se, että sektion jälkeen olin niin kipeä etten pystynyt olemaan kyljellään, joten en pystynyt imettämään makuuasennossa kunnolla vaan minun täytyi istua tai nostaa sänky istuma-asentoon. Vauva oli myös edelleen väsynyt eikä jaksanut imeä kovin kauaa, joten hänelle annettiin lisäksi lisämaitoa, mikä oli luovutettua äidinmaitoa. Sain myös rintapumpun mitä aloinkin käyttämään heti ja maito alkoi nousta, eli vaikka vauva ei jaksanut imeä rinnalta, sain hänelle omaa maitoa syötettyä pullosta.

Jo sairaalassa ollessamme muutaman päivän aikana imetys alkoi sujumaan hyvin. Silti vauvalle annettiin pienen koon ja huonojen sokerien lisäksi myös lisämaitoa pullosta. Kotiin päästyämme saimme ohjeistuksen antaa imetyksen lisäksi lisämaitoa. Kotiin päästessä vauva söi kuitenkin rinnalta niin hyvin, että vaisto sanoi että antaa vauvan syödä ainoastaan rinnalta. Tämä onkin toiminut hyvin ja vauva kasvaa kovaa vauhtia!

Minulle imettäminen on tuntunut alusta asti yllättävän luontevalta. Tai siis, etukäteen mietin että onkohan se jotenkin kummallista tai jopa inhottavaa alkuun, mutta se tulikin yllättävän luonnostaan. Monesti pelotellaan siitä että se sattuu kamalasti tai rinnat tuntuvat räjähtävän kun maito nousee. Noh, minä olen toistaiseksi välttynyt molemmilta. Niin kuin viimeksi kerroin niin rintatulehduksen jouduin kärsimään, mutta edes siinä minulla ei ollut kipuja ollenkaan. Vahvistuttuaan vauva on jaksanut imeä todella hyvin, välillä liikaakin.. Minua nimittäin kyllä hieman turhauttaa istua toista tuntia putkeen tai jatkuvasti lyhyempiä pätkiä imettämässä. Tiedostan kuitenkin sen että vauva tilaa näin lisää maitoa ja se on ihan normaalia. Eikä tämä kestä ikuisesti tai ole ihan jatkuvaa. Toisaalta iltaa kohden voin mielelläni imettää pidemmän aikaa putkeen jos vauva sen jälkeen nukkuu pidempiä pätkiä yöllä niin kuin tähän mennessä on käynyt.

Korviketta ei ole vauvalle nyt enää annettu, vaan jos Matias on syöttänyt niin olen pumpannut maidot valmiiksi. Osittain tuohon pumppaamiseen olen nyt 'joutunut' tuon rintatulehduksenkin takia eli kun vauva jaksoi syödä kerrallaan  vaan toiselta rinnalta niin toinen oli pakko pumpata. Pumpatut maidot on ollut sitten hyvä antaa vauvalle esim. yhtenä yösyöttönä niin minä saan nukkua pidemmän pätkän kerrallaan. Uskon jotenkin että miehellekin on kiva päästä välillä syöttämään poikaa ja siinäkin mielessä kiva että poika juo hyvin myös pullosta.

Mitä sitten tulee niihin ajatuksiin imettämisestä.. No ne eivät ole oikeastaan muuttuneet. Tai siis imettämisestä on toki tullut todella luonnollinen asia, kun aikaisemmin se tuntui vieraalta (ja olikin sitä). Mutta olen edelleen sitä mieltä, että imettäminen ei ole maailman tärkein asia tai mikään hyvän äitiyden mittari. Tiedostan toki imetyksen hyödyt ja imetän vauvaa ainakin siihen puolivuotiaaksi asti jos vaan pystyn ja sen jälkeenkin osittain niin pitkään kuin se tuntuu meille hyvältä. Minusta ei kuitenkaan saa äitiä joka imettäisi lasta useamman vuoden, tai en ainakaan tällä hetkellä usko niin. Minulle ei myöskään ole ongelma jos pojalle jouduttaisiin joskus antamaan korviketta, vaikka mieluummin toki annan pullostakin omaa maitoa mahdollisuuksien mukaan.

Ps. Niin luontevalta imettäminen en kuitenkaan tunnu että julkaisisin imetyskuvia blogissa. Siksi siis kuvituksena muuta sekalaista kuvamateriaalia!

Mitä ajatuksia imettäminen herättää muissa? Miten kauan olet imettänyt tai aiot imettää?

Kahden viikon ikäinen vauva ja kuulumisia

Eilen oli elokuun ensimmäinen, vauva on kaksi viikkoa vanha ja laskettu aika olisi ollut huomenna. Kyselin teiltä aiemmin, millaisia postauksia toivotte blogiin ja iso osa toivoi lisäksi kuulumispostauksia joten täältä pesee! Yritän tästä lähtien ainakin kerran kuukaudessa kirjoittaa yleisiä kuulumisia muiden postausten lisäksi.

Vauva on nyt siis kaksi viikkoa (ja yhden päivän) vanha. Ensimmäiset päivät kotona menivät lähinnä pientä ihmistä ihmetellen ja ihaillen. Hänet piti herättää syömään kolmen tunnin välein pienen kokonsa vuoksi ja ensimmäiset päivät tuntuivatkin siltä että vauva roikkui syömässä jatkuvasti. Lisäksi meillä on käynyt valtava määrä vieraita katsomassa vauvaa ja vast eilen olimme ensimmäistä kertaa koko päivän keskenään kotona ilman että kukaan kävi kylässä. Oli muuten aika ihanaa välillä ihan vaan olla kotona oman perheen kesken.

Vauvan ensimmäinen neuvola oli jo viime viikolla kun neuvolatäti kävi kotikäynnillä. Juteltiin silloin hänen kanssaan paljon synnytykseen liittyvistä asioista sekä meidän ensimmäisistä päivistä vauvan kanssa. Eniten meitä jännitti se, miten vauva on kasvanut ja painoa olikin jo hienot 2760g. (Syntymäpaino 2634g) Saimme luvan jatkaa imetystä lapsentahtisesti kun vauva oli kasvanut niin hienosti joten enää ei tarvitsisi väkisin herättää toista syömään.

Tänään neuvolassa vauva punnittiin taas ja hän painaa jo yli 2900g. Melkein kolme kiloa! Pituuttakin on jo 50cm eli myös pituuskasvua on tullut syntymäpituuteen verrattuna. Vauva oli neuvolassa tosi nätisti ja kaikki meni todella hyvin. Seuraava neuvola onkin vasta vajaan parin viikon päästä.

Yleisesti ottaen meillä on mennyt tosi hyvin. Vauva on pääosan ajasta tyytyväinen, nukkuu ja syö hyvin. Myös minä olen toipunut hyvin sektiosta ja päässyt hyvin liikkeelle, mutta siitä kirjoittelen vielä myöhemmin kokonaan oman postauksen. Ollaan päästy liikkumaan vauvan kanssa pääasiassa vaunulenkeille, mutta ollaan tehty yhdessä jo kauppareissujakin ja vauva viihtyy ainakin toistaiseksi autossa tosi hyvin. Ai vitsi miten jännittäviä ne ensimmäiset kerrat ihmisten  ilmoilla olivatkaan. Jaksaako vauva nukkua kauppareissun ajan? Mitä jos alkaa kauhea huuto, mitä sitten teen? Noh, kaikki on mennyt kuitenkin tosi hyvin ja on ollut mukavaa käydä vähän jossain muualla kuin kotonakin.

Pieniä vatsavaivoja on ollut 1,5 vkon iästä lähtien ja ne ajoittuvat etenkin iltaan ja yöhön. Ollaan jumppailtu, pidetty mahallaan ja pystyasennossa ja röyhtäytetty hyvin. Otettiin testiin myös Cuplaton ja katsotaan miten se lähtee toimimaan. Ilmeisesti toisilla auttaa ja toisilla ei. Vatsavaivat ovat tehneet lähinnä sen että vauva nukkuu hieman huonommin omassa sängyssään ja on ollut enemmän sylissä ja meidän vieressä. Toisaalta tuo johtuu kyllä isolta osaltaan varmasti siitä, että kun nukahdan imettäessä niin siksi vauvan siirtäminen omaan sänkyyn jää välillä vasta siihen kun herään seuraavan kerran. Yöherätyksiä tulee ehkä noin 2-4 tunnin välein. Viime yönä vauva tosin nukkui 5 tunnin unet heräämättä!

Niin, siitä eilisestä.. Vauva roikkui rinnalla melkein kaksi tuntia putkeen, mikä on hänelle poikkeuksellisen kauan. Sen jälkeen tehtiin iltatoimet ja suihkusta tullessa minulle tuli aivan älyttömän kylmä. Aloin tärisemään ja iho meni kauttaaltaan kananlihalle. Menin nopeasti sänkyyn peiton alle ja syötin vauvaa vielä. Matias huomasi että oikeassa rinnassani oli punainen alue, kipua siinä ei tuntunut juurikaan. Oireet kuitenkin viittasivat vahvasti rintatulehdukseen joten tyhjensin rintaa pumppaamalla niin paljon kuin pystyin. Kuumemittari näytti melkein 39 ja olo oli todella heikko ja kamala. Vauva jatkoi itkemistä mutta ei suostunut syömään. Minulle iski kamalan huono olo siitä, että mitä jos vauva ei jostain syystä saakaan maitoa tulehduksen takia ja huutaa nälkää? Ja siitä, että olin niin huonossa kunnossa etten jaksanut hoitaa vauvaa. Matias otti vauvan minulta ja käski minut nukkumaan kuumetta pois. Otin Buranaa ja nukahdin hetkessä.

Seuraavan kerran heräsin kun kuulin vauvan itkua suljetun oven takaa. Matias tuli vauvan kanssa huoneeseen ja sanoi että taitaa olla ruoka-aika. Pelkäsin että vauva on huutanut koko yön eikä Matias ole nukkunut yhtään.  Päinvastoin. Vauva oli nukkunut yläkerrassa vaunuissa viisi tuntia putkeen eli pisimmän ajan tähän mennessä. Matias oli nukkunut sohvalla ja minäkin sain nukuttua. Aamulla kuume oli laskenut ja myös punoitus rinnassa vähentynyt jonkun verran. Nyt seuraan tilannetta ja jos kuumeilu jatkuu niin lähden lääkäriin. Tuntuu kuitenkin että olen saanut rintaa hyvin tyhjennettyä kun se ei ole edes kipeä ja punoituskin on hävinnyt melkein kokonaan.

Tällaisia kuulumisia meiltä tällä kertaa. Miten muilla on sujunut ensimmäiset viikot vauvan kanssa? Oletko sairastanut rintatulehdusta ja menikö se itsestään ohi vai tarvittiinko antibiootit?

Synnytyskertomus

Varoitus, tästä tulee pitkä teksti. Lopussa long story short versio kärsimättömille. Mutta varoitan että se on TODELLA lyhyt versio.

Moni teistä onkin jo ehtinyt pojan tultua maailmaan kyselemään synnytyskertomuksen perään. Poika on nyt 9 päivän ikäinen ja viimein sain aikaiseksi ottaa tämän tekstin työn alle. Viivästymiseen on ehkä useampiakin syitä.. Ensinnäkin, onhan tuo pieni vaan niin ihmeellinen ja ihana, että olen halunnut käyttää ensimmäiset päivät keskittyen häneen ja meidän perheeseen. Meillä on myös käynyt paljon läheisiä ihastelemassa vauvaa.
Toiseksi, tarvitsin itselleni ehkä tietynlaisen hetken käsitellä synnytys ensin läpi omassa mielessäni, ennen kuin halusin kirjoittaa siitä teille. Olen lukenut sairaalan synnytyskertomuksen useampaan otteeseen ja jutellut synnytyksestä useammankin ihmisen kanssa, sekä perheen, kätilön, neuvolatädin että tietenkin Matiaksen. Isona tukena on heti sairaalasta lähtien ollut Matiaksen sisko, jolla on hyvin samanlainen kokemus taustalla itsellään, eli kiitos sinne. <3

Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä että olen aika hyvin saanut jäsenneltyä asioita mielessäni ja olen valmis kertomaan niistä myös täällä.

Tiistai 17.7. Neuvolasta Naistenklinikalle

Aloitetaan meidän viimeisestä äitiysneuvolakäynnistä, koska siitä kaikki alkoi. Tiistaina neuvolassa verenpaineeni oli jälleen koholla ja myös proteiini kahdella plussalla, minkä vuoksi meidät ohjattiin lähtemään Naistenklinikalle tutkimuksiin raskausmyrkytysepäilyn vuoksi. Tässä vaiheessa Matias kysyi, haluanko hakea kotoa jotain tavaroita jos joudutaankin jäämään sairaalaan, mutta minun vaistoni sanoi että ei vielä. Naistenklinikalla olin jonkun aikaa käyrillä, otettiin verikokeita ja tehtiin sisätutkimus. Kohdunsuu pehmentynyt, pari senttiä kaulaa jäljellä. Mutta kaikki kunnossa, ei raskausmyrkytystä, joten pääsimme takaisin kotiin.
Matias lähti illalla kavereidensa kanssa golffaamaan ja ollessani yksin kotona, lapsivedet menivät. Ei niin että sitä vähän tihkuisi vaan vettä tuli ihan kunnolla useampaan otteeseen. Soitin Naistenklinikalle ja kehottivat tulemaan näytille että katsotaan streptokokki. Ei muuta kuin Matias kotiin golfkentältä ja menoksi. Tässä välissä pakkasin vihdoin varmuuden vuoksi sairaalakassin, eihän sitä koskaan tiedä vaikka jouduttaisiin jäämään sairaalaan synnytykseen asti. Voi sitä iloisen jännityksen määrää siinä vaiheessa! Onnistuin kuitenkin pysymään vielä yllättävänkin rauhallisena. Streptokokki näytti negatiivista ja huolimatta jo alkaneista supistuksista pääsimme lähtemään vielä kotiin. Tässä vaiheessa minulla oli siis jo kivuliaita supistuksia, mutta ne olivat hyvin epäsäännöllisiä. Seuraavalle päivälle varattiin jo käynnistysaika klo 13, koska lapsivedet olivat menneet. Siinä vaiheessa alkoi jännittää.. Ei enää kauaa niin meidän poika on oikeasti täällä!
Yö kului kotona supistuksia laskiessa. Ne olivat melko epäsäännöllisiä mutta tulivat 3-10 minuutin välein ja olivat kivuliaita. Voitte siis kuvitella että unta en tuona yönä saanut silmäystäkään. Kotona lievitin kipua lämpimällä suihkulla ja ihan vain oikeaa asentoa etsimällä.

Keskiviikko 18.7. Synnytyksen käynnistys

Aamulla supistukset olivat edelleen melko epäsäännöllisiä, mutta ne olivat jo niin kivuliaita että päätimme lähteä sairaalaan. Siellä kipua pyrittiin lievittämään tens-laitteen avulla, jonka toiminnasta omalla kohdallani en ole aivan varma. Pienin teho ei tuntunut vaikuttavan juuri ollenkaan, mutta isommat taas tuntuivat oikeastaan enemmänkin epämiellyttävältä. Ei siis välttämättä minulle soveltuva kivunlievitysmenetelmä. Kohdunsuulle ei omilla supistuksillani kuitenkaan tapahtunut juuri mitään, joten synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla puolenpäivän aikoihin.
Oksitosiinin jälkeen supistukset voimistuivat huomattavasti ja verrattuna omiin supistuksiin ne tuntuivat jotenkin äärettömän epämiellyttäviltä. Kohdunsuu alkoi aukeamaan pikkuhiljaa ja aloin jo miettimään, että josko tästä jossain vaiheessa päästäisiin tositoimiin ja saataisiin vauva maailmaan.
Oksitosiinitipan jälkeen sain ilokaasua, joka minun kohdallani auttoi siinä vaiheessa kun sitä tajusi hengittää kunnolla. Pari henkäystä ei tuntunut missään mutta useampi kunnon sisään- ja uloshengitys helpottivat oloa. Ja toki saivat hihittämään ja puhumaan hassuja.

Onko vauvalla kaikki hyvin?

Synnytyksen edetessä kätilö pyysi minut useampaan kertaan vaihtamaan hetkeksi konttausasentoon. Syynä tähän se, että vauvan sykkeet olivat alhaiset ja tuolla asennolla voidaan helpottaa vauvan oloa. Se kieltämättä säikäytti. Joka kerta kun vauvan sykkeitä mittaavan laitteen tasainen piippaus hidastui tai hävisi kokonaan, tuntui että hengitys salpautui ja kysyin Matiakselta ja kätilöltä, että onhan vauvalla kaikki kunnossa. Useampien sykkeenlaskujen jälkeen lääkäri tuli huoneeseen ja vauvasta otettiin laktaattiarvot, jotka olivat kuitenkin kunnossa. Tässä vaiheessa supistukset olivat jo todella kivuliaita ja säännöllisiä, mutten ollut vielä saanut mitään puudutusta ja aloin olla jo todella kipeä ja väsynyt. Anestesialääkäri tuli huoneeseen ja pienen säätämisen jälkeen sain spinaalipuudutuksen.
Puudutus helpotti oloa aivan suunnattomasti. Tuli melko kivuton ja lämmin olo ja minun teki mieli nukahtaa, olinhan siinä vaiheessa nukkunut viimeksi yli vuorokausi sitten. Matias lähti hakemaan itselleen kahvia ja jotain syötävää ja minä jäin huoneeseen lepäämään. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt lepäilemään, sillä pian minut käskettiin taas konttausasentoon ja kohta huone oli täynnä ihmisiä jotka tuijottivat käyriä näytöltä ja pohtivat tilannetta. Tunnelma oli hätääntynyt. Vauvan sykkeet olivat olleet matalat jo kahdeksan minuutin ajan siinä vaiheessa, ja lääkäri sanoi että viimeistään kymmenen minuutin kohdalla lähdetään leikkaussaliin. Minähän hätäännyin tässä vaiheessa siitä, että Matias on kahvilassa juuri kun tapahtuu jotain! Aloin soittamaan Matiakselle, mutta hän tuli juuri samalla huoneeseen ja samalla vauvan sykkeetkin nousivat - onneksi.
Lääkäri kävi tilanteen läpi pääpiirteittäin. Vauvan sykkeet laskivat siis pääasiassa supistusten mukaan, mutta nyt pidempiaikaisesti kerralla. Laktaattiarvot olivat kuitenkin normaalit eli siinä mielessä vauvalla ei ole hätää. Tässä vaiheessa kohdunsuu oli auennut vasta 5 senttiin ja jämähtänyt siihen jo pidemmäksi aikaa, ja lääkärin mukaan vauva ei ollut kiinnittynyt eikä edes ihan alhaalla vielä. Hän sanoi kuitenkin että synnytystä voidaan jatkaa näin ja hän seuraa tilannetta aktiivisesti käyriltä.

Sektiopäätös

Huone tyhjeni ja jäimme siihen kahdestaan Matiaksen kanssa. Matias piti minua kädestä kiinni ja sillä hetkellä oli hyvä olla, kiitos puudutteen joka toi lämpimän ja kivuttoman olon. Samaan aikaan kuitenkin mietin supistuksia, jotka tuntuivat jotenkin kamalan pahalta, keinotekoiselta. Jaksamiseni alkoi siinä vaiheessa olla jo melko vähissä ja kysyinkin Matiakselta, että mitä jos en vaan jaksa? Nuo supistuskivut olivat vielä pientä verrattuna siihen huoleen, mikä pienestä oli jatkuvien sykkeenlaskujen vuoksi.

Kysyin Matiakselta varovasti, mitä hän olisi mieltä jos keskusteltaisiin lääkärin kanssa sektiosta. Minua jotenkin helpottaisi ajatus, ettei enää tarvitsisi murehtia vauvan hyvinvoinnista tuntitolkulla, ja toisaalta se, ettei tarvitsisi lähteä hätäsektioon siinä vaiheessa kun on oikeasti kiire. Kiireellisessä sektiossa minä saisin kuitenkin olla hereillä ja Matias paikalla vauvan syntyessä. Matias oli tietenkin todella kannustava ja sanoi ettei epäile yhtään jaksamistani, ja että on tietenkin samalla kannalla minun kanssani, oli se kanta sitten mikä tahansa. Kunhan saadaan poika turvallisesti maailmaan.
Juttelimme siis ensin sektion mahdollisuudesta kätilön kanssa, joka lupasi soittaa lääkärin paikalle. Samalla kun hän meni käytävään soittamaan lääkärille, oli lääkäri jo ovella vastassa tulossa huoneeseen. Ennen kuin ehdimme kertoa asiaamme, hän ehdotti että vauvan ja äidin hyvinvoinnin vuoksi hän ehdottaa kiireellistä sektiota.
Voitte vain kuvitella sen oman helpotuksen tunteeni. Näin ensisynnyttäjänä sitä ei voikaan tietää kaikkea tai voi olla vaikeaa luottaa omaan vaistoonsa. Nyt kuitenkin minun oma vaistoni oli sanonut vahvasti että sektio on tässä vaiheessa oikea päätös meidän kaikkien kannalta. Kun lääkäri oli vielä samaa mieltä kanssani ilman että olimme edes ehtineet keskustelemaan asiasta, minulle tuli todella varma ja hyvä olo.

Tämä on oikea päätös.

Sektio

Tästä eteenpäin kaikki eteni nopeasti. Huone täyttyi ihmisistä ja siirryin toiseen sänkyyn, jolla minut kuljetettaisiin leikkaussaliin.

Hississä vitsailin vielä kätilölle ja lääkärille että meille tulee lisää lapsia tämän jälkeen vasta siinä vaiheessa kun miehet voivat synnyttää.

Oikeasti minulla oli todella hyvä ja luottavainen olo. Leikkaussalissa minut puudutettiin ja meille kerrottiin miten leikkaus etenee ja mitä siinä tapahtuu. Leikkauksen aikana en tuntenut lainkaan kipua ja vaikka tunsinkin miten jotain tapahtui mahan alueella, ei se tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. Matias oli kokoajan vieressäni ja siinä yhdessä odotimme, milloin poika on maailmassa.
Keskiviikkona 18.7. Klo 19.23 meidän poika päästi ensimmäisen itkunsa. 45 cm ja 2634g ja niin pieni ja rakas. Matias pääsi leikkaamaan napanuoran ja heti kun vauva oli puhdistettu, nostettiin hänet minun rinnalleni. 

Siinä me oltiin kaikki kolme vierekkäin: minä, Matias ja vauva. Se oli ihan täydellinen hetki, huolimatta leikkaussalin kovasta valosta ja ympärillä hääräävistä ihmisistä.

Leikkauksen jälkeen minut siirrettiin heräämöön, mihin myös Matias ja vauva tulivat hetkeksi. Vauva sai olla rinnalla siis jo hyvän aikaa tässä alkuvaiheessa. Se kun tuntuu olevan asia mikä monia epäilyttää sektiossa. Sen jälkeen vauva lähti Matiaksen ja kätilön kanssa punnittavaksi ja mitattavaksi ja minä jäin heräilemään rauhassa. Muutaman tunnin jälkeen minut vietiin osastolle missä vauva ja Matias jo odottivat. Voi sitä tunnetta kun näin isän ja pojan istumassa hiljaa huoneen nurkassa.

Vauva oli koko yön ihokontaktissa rinnallani, ja voin suoraan sanoa että huolimatta puolentoista vuorokauden valvomisesta, en nukkunut silmäystäkään tuona yönä. Tuijotin vain meidän poikaa epäuskoisena ja mietin, miten onnellinen olenkaan.

Minun synnytykseni ei siis tosiaankaan ollut oppikirjan mukainen, vaan matkaan mahtui muutamakin mutka. Minun mielestäni se oli kuitenkin ihan täydellinen. Koko tuon ajan minulla oli sellainen olo, että toiveitani kuunneltiin ja kunnioitettiin sairaalan henkilökunnan puolelta. Minulle kerrottiin hyvin mitä milloinkin tapahtuu ja miksi. Iso kiitos kuuluu kätilöllemme Ninnille, jonka kanssa ajatukset kohtasivat, joka osasi kohdata ihmisen ihmisenä ja kannusti juuri niissä oikeissa paikoissa kun itsestä tuntui että ei minusta ehkä olekaan tähän. Sama pätee myös päivystäneeseen lääkäriin.

Vielä isompi kiitos kuuluu Matiakselle, joka jaksaa aina uskoa, silloinkin kun itse ei enää jaksa. Synnytys ei varmasti ole miehellekään helppo, vaikka fyysiset kivut ovatkin naisella. Se henkinen tuki on kuitenkin ihan korvaamatonta ja ainakaan minä en olisi jaksanut ilman Matiasta edes puoleen väliin.

Kaikkein isoin kiitos meidän pojalle, kun teit meistä perheen. ❤

Long story short versio:
Raskausmyrkytysepäily -> Tutkimukset Naistenklinikalla -> Lapsivedet -> Supistukset -> Käynnistys oksitosiinilla -> Vauvan sykkeiden laskut -> Sektio

Vauvan huone valmiina

Tällä hetkellä ei ole epäilystäkään siitä, mikä on lempihuoneeni meidän kodissa. Vauvan huone on paitsi tietenkin vasta remontoitu, myös kaikin puolin viimeisen päälle mietitty ja siksi aivan ihana. Olenkin viime aikoina löytänyt itseni istuskelemasta vauvan huoneesta useaan otteeseen ja vain fiilistelemästä miten ihana siitä tuli. Meidän makuun juuri täydellinen.

Ihan ensimmäisenä täytyy kehua tuota miestä mikä minulla on. Lastenhuoneen sisustus on muotoutunut niin että minulla oli alkuperäinen visio, jota on yhdessä hiottu, mutta todellinen onni on mies joka on niin taitava tekemään itse ja kärsivällinen toteuttamaan kaikkia minun ideoitani. Mies on siis tehnyt ihan hirveästi huoneen eteen ja minulle on jäänyt pääasiassa vastuu sisustamisesta ja yksityiskohtien miettimisestä.

Seiniin halusimme jotain muuta kuin pelkkää valkoista, mutta emme kuitenkaan tapettia. Tällainen vuoristomaalaus tuntuu olevan aika suosittua tällä hetkellä, mutta se ei meitä haittaa koska meidän mielestä se on täydellinen meille!

Leander-kehdosta kirjoittelin aiemmin täällä. Mies teki kehdolle tuollaisen telineen, koska sille tarkoitettu kolmijalka on todella tilaavievä ja fiksuna miehenä hän tietenkin mietti, että kattoon tehdyn reiän piilottaminen myöhemmin on hankalaa (ruiskumaalattu katto). Ilman kehtoa teline muistutti erehdyttävästi hirsipuuta, mutta kun se saatiin paikalleen niin se on aivan täydellinen! Mies myös teki telineeseen tason itkuhälytintä tai muita mahdollisia tavaroita varten.

Vauvan huoneen keinutuoli on meiltä olohuoneesta siirretty tähän, sillä valitettavasti vaarini keinutuoli on tähän pieneen huoneeseen kuitenkin liian iso. Vaarin keinutuolillekin on kuitenkin katsottuna jo valmiiksi paikka meiltä kotoa eli sitä ei myöskään ole unohdettu!

Huoneessa on vaatekaapit joissa tässä vaiheessa säilytetään lähinnä liinavaatteita. Samalla seinustalla kaappien kanssa on siskoni tuunaama ihana keinuhevonen, joka sopii täydellisesti huoneeseen.

Toisella seinustalla on säilytystilaa ja vauvan hoitopiste. Päädyimme tässä vaiheessa sijoittamaan hoitopisteen tähän koska meidän kylpyhuoneeseen saatetaan lähiaikoina tehdä hieman isompaakin muutosta emmekä siksi lähteneet tässä vaiheessa laittamaan sinne hoitotasoa. En löytänyt silmää miellyttävää hoitopöytää, joten päätimme toteuttaa sen Ikean Malm-lipastosta. Mies teki lipaston päälle hoitotason, johon Bebeliiniltä saatu Filibappan hoitoalusta sopii täydellisesti. Tuo hoitoalusta on minusta aivan IHANA paitsi väriensä puolesta, myös tuo kuvio. Ehkä joku onkin huomannut tämän innostuksen (pakkomielteen) kuumailmapalloja kohtaan. Hoitoalustan voi tilata Bebeliinin verkkokaupasta täältä! Lipastojen laatikot täyttyvät pikkuhiljaa vauvan tavaroista ja pienet vaatteet ovatkin jo paikallaan odottamassa tulokasta. Vasemman puoleisen lipaston laatikoihin on kätevä sijoittaa vaipanvaihtoon liittyviä juttuja.

Lipaston yläpuolella seinällä on myös kaikkea ihanaa! Minulla kävi älyttömän hyvä tuuri ja voitin Maiboon arvonnassa ihanan lentokone-hyllyn, joka sopii vuoristoteemaan kuin nenä päähän. Lahjojen mukana tulleet Pikkunorsun kortit kehystettiin seinälle ja Joseph-pupuvalaisin sai oman hyllyn joka on myös miehen tekemä.

Ihan muutamia pieniä yksityiskohtia on vielä näiden lisäksi tulossa huoneeseen ja varmasti tavarat löytävät parhaiten paikkansa sitten käytännön kautta.

Mitä tykkäätte meidän vauvan huoneesta? Mikä on sinun lempparijuttu?

Äitiyspakkaus 2018: suosikit ja inhokit

Viime viikolla meillekin kotiutui äitiyspakkaus! Mielestäni on aivan mahtavaa, että Suomi tarjoaa tällaisen huikean edun kaikille joille tulee lapsi. Eikä pelkästään ensimmäisestä lapsesta vaan jokaisesta. Äitiyspakkaus kerää myös paljon kritiikkiä vuosittain, mutta minun mielestäni tämä on ihan vain huikea juttu ja näin ensimmäiselle lapselle emme edes miettineet otammeko pakkauksen vai rahan, vaan oli itsestäänselvää että pakkaus otetaan. Sen lisäksi että siinä on paljon kaikkea tarpeellista, niin onhan siinä myös oma tunnelmansa. Jos meille tulee myöhemmin vielä lisää lapsia niin sitten mietitään uudelleen.
Minua instassa seuraavat tietävätkin jo, että kävin ensin pakkauksen itsekseen läpi, jolloin valitsin jo omat suosikkini. Seuraavana iltana kävimme sen vielä läpi yhdessä ja Matias valitsi omat suosikkinsa. Lisäksi valitsin ’inhokkini’ eli ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole minun mieleeni. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia ja siksi varmasti jokaisen vuoden pakkauksessa on jotain mikä ei omaa silmää miellytä, se tuskin on kenellekään yllätys.
Mutta sitten asiaan!

Lauran suosikit

Aloitetaan minun lemppareistani!
Talokuvioinen body: aivan ehdoton ykköslemppari! Heti kun näin tämän niin tykästyin kuosiin ihan älyttömästi. Se on sopivan hillitty mutta kuitenkin muuta kuin ihan vaan kokovalkoinen (ikään kuin kokovalkoisessa olisi mitään vikaa!)  
Sydänkuvioiset legginssit: siis niin söpöt! ❤ mustavalkoiset housut sopivat tytölle ja pojalle yhtä hyvin ja ovat minun mielestä aivan ihana
Merinovillahousut: valkoiset villahousut ovat aivan ihanan näköiset, pehmeät ja varmasti myös lämpimät.
Merinovillahaalari: tähän pätee sama kuin edelliseen. Ainut harmituksen aihe tässä on se, että minusta tämä on jotenkin todella isoa kokoa! 
Suomi 100-töppöset: siis niin epäkäytännölliset mutta silti niin ihanat

Matiaksen suosikit

Punaiset legginssit: tämä tulee monelle instaseuraajalle yllätyksenä, mutta minä tiesin heti että nähtyäni nämä että Matiaksen lemppari on selvillä. Tämä siksi että hänellä on itsellään monet punaiset housut ja pitäähän sitten pojallakin olla! Eilen viimeksi Matias sanoi että harmi että olen ostanut niin paljon muita housuja kun ne eivät koska pääse käyttöön kun pojalla on aina punaiset housut jalassa.

Raidalliset legginssit: nämä olivat toinen mihin Matias iski silmänsä heti ja en voi kuin yhtyä mielipiteeseen, tosi kiva kuosi!

Talvihaalari: kiva kuosi ja käytännöllinen vaate! Minun mielestäni tähän tosin pätee sama kuin merinovillahaalariin, on jotenkin älyttömän ison näköinen?

Harmaat hanskat ja töppöset: sopivat hyvin haalarin kanssa!
Suomi 100-töppöset: ainoa juttu mikä ylsi molempien top vitoseen!

 

Inhokit

Matias ei juurikaan maininnut omia inhokkejaan, ehkä siksi että hänellä ei välttämättä ole ihan niin vahvoja mielipiteitä vaatteiden ulkonäön suhteen kuin minulla. Näissä mennään siis minun näkemyksen mukaan! Ja jälleen kerran haluan painottaa, että en missään nimessä kritisoi äitiyspakkausta näiden tuotteiden takia, niin kuin sanoin alussa niin ikinä ei voi miellyttää kaikkia ja minulla sattuu varmasti olemaan vielä keskivertoa vahvemmat mielipiteet mitä tulee vauvanvaatteisiin! Ovat siis varmasti oikein hyviä tuotteita vaikkeivat olekaan minun mieleeni.

Farkkukuvioinen jumpsuit: en tykännyt tästä kuvan perusteella enkä myöskään livenä. Joku tässä vaan ei miellytä omaa silmää, ehkä tuo teksti?

Värikäs potkupuku ja body: ei ja ei. Raitakuosi on sinänsä kiva mutta jotenkin tuon potkupuvun sävyt ei miellytä. Bodyssa taas en tykkää kuosista ollenkaan.

Unipussi: jotenkin tosi kummallisen näköinen jättipitkä mekko. Tykkään enemmän haalariyökkäreistä. Ja miksi nuo hihat näyttävät ihan siltä kuin ne olisi varastettu jostain toisesta vaatteesta?

Vanuhaalari: voisi kuvitella että tämä olisi minun mielestäni parempi kuin hyvä ainakin värinsä puolesta! Jotenkin tämä on vaan omaan silmään tosi ankea. Ja taas kerran tosi ison näköinen!

Kissakuvioinen body: kissat VEKS! Eli siis äkkiseltään ihan kiva body: hillityt sävyt jne. mutta me ei vaan olla kissaihmisiä. Tähän mieskin sanoi että kiitos mutta ei kiitos.

Kokonaisuudessaan jokatapauksessa meidän mielestä ihan mahtava pakkaus ja uskon että suurin osa tulee pitkälti käyttöön! Koko pakkaukseen voi tutustua täällä.

Oletko sinä ottanut äitiyspakkausta? Mikä tämän vuoden pakkauksen tuotteista miellytti eniten silmää? Entä vähiten?