Vauvan unta tukemassa

Minulta kysellään instagramin puolella jatkuvasti Iivon uniasioista. Vieläkö imetän öisin? Pidettiinkö unikoulua? Miten opetimme vauvan nukahtamaan itsenäisesti? Käytetäänkö meillä tuttia?

 

Olen vastaillut näihin kysymyksiin jo useaan otteeseen eikä se sinänsä haittaa. Sillä minusta vauvan uni on aivan äärimmäisen mielenkiintoinen aihe! Se on myös hyvin pitkä ja monivaiheinen aihe, ja siksi ajattelinkin kertoa täällä blogissa meidän unimatkasta alusta tähän päivään, kun Iivo on noin 10,5kk vanha. Ennen kuin aloitat lukemaan niin muistutan, että en ole asiantuntija vauvan uniasioissa, mutta väitän olevani asiantuntija oman lapseni uniasioissa. En väitä että nämä tavat toimisivat muilla tai millään tavalla soveltuisivat teille, eikä niiden tarvitsekaan. Mutta minulta on paljon kyselty miten meillä on toimittu, ja siksi haluan jakaa sen teille.

Ennen syntymää

 

Lähdetääpä siis ihan alusta. Ennen Iivon syntymää en ollut perehtynyt uniasioihin ollenkaan. Toivon tosiaan että olisin sen tehnyt, mutta turhaa sitä on jälkikäteen enää miettiä. Lopulta kaikki on mennyt meillä kuitenkin hyvin, mutta jos olisin tiennyt aiheesta enemmän etukäteen, oltaisiin mahdollisesti joitain asioita pystytty välttämään. Toivon että olisin ollut tietoinen ainakin uniassosiaatiosta ja vauvan unisykleistä.

Ensimmäiset viikot

 

Ihan aluksi, ensimmäisten viikkojen aikana Iivo nukahti milloin mihinkin. Synnärillä hän nukkui suurimmaksi osaksi ihokontaktissa rinnalla, mutta nukahti myös omaan sänkyynsä. Iivo oli syntyessään pienikokoinen ja imeminen tuntui olevan hyvin raskasta, ja siksi hän nukahteli rinnalla todella paljon. Maitoa piti yrittää saada menemään että myös alhaalla olevat sokeriarvot saataisiin kohoamaan, mutta pikkuinen nukahteli ihan kokoajan. Tätä jatkui meillä pitkään ja uniassosiaatio rintaan oli valmis. Ei, en missään nimessä sano ettei pientä vauvaa saisi nukuttua rinnalle! Se on turvallinen ja luonteva paikka nukahtaa. Meillä se vaan muodostui melko pian ainoaksi paikaksi missä Iivo nukahti ja emme itse kokeneet tilannetta hyväksi niin.


Iivo on alusta asti kotiutumisen jälkeen nukkunut omassa sängyssään ja hyvin pian myös omassa huoneessaan. Ihan alusta asti huomasimme että Iivo häiriintyy todella paljon meidän liikkeistämme ja äänistämme yön aikana ja ne aiheuttavat vielä ylimääräisiä heräilyjä. Siksi tämä oli meille oikea vaihtoehto. Iivo siis nukahti iltaisin ja öisin imetyksen jälkeen aina rinnalle, mistä siirsin hänet omaan sänkyynsä nukkumaan.


Lisäksi myös vatsavaivat vaivasivat pientä muutaman viikon ikäisestä eteenpäin ja niiden aikaan teimme luonnollisesti kaikkemme että saimme vauvan nukahtamaan ja pysymään unessa. Meidän tilanteessamme nukuttaminen oli usein sängyn laidalla hyppimistä samalla kun imetin Iivoa. Tuttia ei poika huolinut ensimmäisinä kuukausinaan joten siitäkään ei tässä vaiheessa apua saatu.

Nukahtamista opettelemassa

Vatsavaivat olivat helpottaneet kokonaan kolmen kuukauden ikään mennessä ja siihen mennessä olimme myös perehtyneet enemmän vauvan uniasioihin. Olin ymmärtänyt sen, että koska Iivo ei osannut nukahtaa iltaisin muualle kuin rinnalle, tarvitsi hän sitä myös yöllä joka kerta kun havahtui hereille. Alkuyöstä Iivo nukkui melko hyvän pituisiakin pätkiä, mutta loppuyö heräiltiinkin sitten jatkuvasti. Ja edelleen, ihan normaalia tämän ikäiselle vauvalle. Aloimme silti miettimään että jos on mahdollisuus parantaa vauvan unia nyt ja tulevaisuudessa, niin miksi emme tekisi sitä. Emme siis missään nimessä ajatelleet  että tämän ikäisen vauvan pitäisi lopettaa yöllä syöminen tai nukkua kokonaisia öitä, mutta halusimme silti pyrkiä tukemaan hänen untaan niin hyvin kuin mahdollista.


Olin jo ennen tuota kolmen kuukauden ikää välillä kokeillut laittaa Iivon hereillä sänkyyn, mutta siitä ei tullut mitään. Hän alkoi itkeä heti joten nostin hänet takaisin syliin. Huudattaminen ei meillä missään vaiheessa ollut ajatuksena vaan kaikki tehtiin siihen tahtiin miten se vauvalle sopi. Kolmen kuukauden iässä päätettiin, että kokeilemme säännönmukaisemmin ’opettaa’ Iivon nukahtamaan omaan sänkyynsä itsenäisesti. Nämä olivat keinot mitä lähdimme kokeilemaan:

• Säännölliset iltarutiinit: iltarutiinit aina suunnilleen samaan aikaan ja samalla kaavalla.

• Viimeinen imetys makuuhuoneessa niin, etten antanut Iivon nukahtaa vaan pidin hereillä ja röyhtäytin vielä imetyksen jälkeen

• Vauva unisena, mutta hereillä sänkyyn (meillä oli käytössä Leander-kehto)

• Rauhoittelutavat jotka meillä toimivat parhaiten: silittely otsalta nenänvartta pitkin alaspäin, hyssyttely, kehdon keinuttaminen, laulaminen, white noise

• Liika läheisyys ei toiminut meillä. Esimerkiksi tassuttelusta Iivo tuntui vain ärsyyntyvän ja pian huomasimme että hän tarvitsee ennemmin omaa tilaa ja rauhaa nukahtamiseen. Tässäkin asiassa kannattaa pyrkiä tunnistamaan mikä tapa toimii omalle vauvalle

• Tässä vaiheessa otettiin käyttöön myös unirätti, josta ei vielä alkuun ollut iloa mutta joka myöhemmin osoittautui hyväksi

• Tutti ei tosiaan tässä vaiheessa vielä pysynyt iivolla suussa, mutta jos muu ei auttanut niin annettiin tutti ja sitä pidettiin hellästi suussa. Pääasiassa meillä kuitenkin hoidettiin iltanukuttamiset ilman tuttia

• Jos Iivo alkoi ähisemään, niin rauhoiteltiin näillä tavoilla. Jos yltyi itkuksi eikä nämä rauhoittelukeinot auttaneet, niin nostimme heti syliin rauhoittumaan ja heti kun rauhoittui kunnolla, laskimme takaisin sänkyyn. Etenkään näin pienen kanssa emme siis itkettäneet vauvaa yhtään.

• Teimme näitä rauhoittelukeinoja kokoajan niin vähän kuin mahdollista ja kun huomasimme ettei niitä enää tarvita, annoimme vauvan rauhoittua ja nukahtaa itse

Näillä tavoilla edettiin ja voin sanoa että edettiin yllättävän nopeasti! Jo ensimmäisestä illasta lähtien Iivo rauhoittui ja nukahti sänkyynsä. Kahden viikon sisällä päästiin jo siihen tilanteeseen, ettei rauhoittelukeinoja enää juurikaan edes tarvittu. En olisi ikinä uskonut että se onnistuu niin nopeasti! Uskon kuitenkin että Iivo oli tuossa vaiheessa valmis tähän kun sujui niin helposti, tämä on toki hyvin yksilöllistä jokaisen vauvan kohdalla. Toki osa illoista vaati totisesti pitkäjänteisyyttä ja syliin nukuttaminen olisi ollut helppo vaihtoehto. Nukahtamiseen kului aikaa ensimmäisten viikkojen aikana muutamasta minuutista noin 45 minuuttiin. Päätettiin kuitenkin että pysytään suunnitelmassa kärsivällisesti ja niin tehtiin. Tämä tehtiin yhdessä, voin sano että yksin minun hermoni eivät olisi varmasti riittäneet. Ihanaa kun Matiaskin halusi osallistua ja niin sen minusta kuuluukin mennä.


Pian sen jälkeen kun tämä oli tehty, huomasimme että välillä Iivon havahtuessa hereille yöllä, hän jatkoi unta ilman itkua tai apua nukahtamiseen. Nopeasti Iivo alkoi kehittää itselleen tapoja rauhoittaa itsensä, kuten kasvojen hierominen käsillään. Ensimmäinen unipätkä olikin tuossa vaiheessa usein jo hyvän pituinen, jopa 6-8 tuntia. Aamuyöstä Iivo heräili edelleen muutamaan kertaan, mutta kokonaisuutena yöt olivat paljon parempia kuin aikaisemmin.

Neljän kuukauden hulinat

 

Hieman ennen neljän kuukauden ikää meillä alkoikin sitten hulinat. Yöt menivät aivan uusiksi, mutta yksi asia säilyi ennallaan... Nimittäin se illalla itsenäisesti nukahtaminen. Iivo nukahti iltaisin itse kun hänet vain laski sänkyyn riippumatta sitä oltiinko kotona vai muualla. Yöt olivat todella repaleisia ja olin aivan älyttömän väsynyt, sillä samaan aikaan Iivo ei myöskään enää hyväksynyt tuttipulloa öisin. Täytyy sanoa että vaikka olisinkin toivonut parempia öitä, niin yksi lohtu oli kuitenkin se ettei iltaisin tarvinnut taistella nukahtamisen kanssa vaan se kävi kaikille sujuvasti ja helposti. Hulinoita kesti meillä noin kuukauden ja silloin en edes laskenut yöheräämisiä. Pisin unipätkä oli pahimmillaan vain parin tunnin mittainen ja loppuyö herättiin vielä useammin. Se aika meni melkolailla sumussa enkä kyllä mielelläni sitä muistelisikaan. Välillä sorruin ottamaan Iivon viereen nukkumaan kesken yön kun kuvittelin, että niin saisimme nukkua kaikki edes vähän paremmin mutta toisin kävi. Iivo heräili vielä enemmän meidän vieressä ja itse en nukkunut sitäkään vähää. Ei siis toiminut meillä ollenkaan.


Viiden kuukauden iässä hulinat alkoivat helpottaa. Olimme koko ajan hulinoiden läpi toimineet samalla tavalla, mutta laitoin edelleen Iivon yöimetysten jälkeen sänkyyn nukkuvana. Kun yöt alkoivat rauhoittua, päätin että alan havahduttaa hänet hereille myös öisin imetyksen jälkeen. Niin hän menisi siis myös öisin sänkyyn hereillä ja nukahtaisi sinne itse. Alkuun jännitti tosi paljon mutta tämä muutos meni meillä ihan itsestään, ilman sen kummempia yrityksiä. Jälleen kerran tuntui että Iivo oli valmis muutokseen.

Yöimetysten lopettaminen

 

Tässä vaiheessa heräilyjä oli yön aikana yleensä kolme kappaletta, melko tarkasti aina samoihin aikoihin. Tähän asti olin imettänyt aina jokaisella heräämisellä, mutta hieman ennen kuuden kuukauden ikää sovimme, että kokeillaan ensimmäisellä heräämisellä tarjota tuttia imetyksen sijaan. Iivo oli siis tähän mennessä oppinut jo syömään tuttia, mikä helpotti tiettyjä asioita mutta emme silti ottaneet sitä käyttöön yöunille paitsi erikoistapauksissa. Ensimmäinen herääminen jäi todella nopeasti, vain muutamassa yössä pois tutin avulla ilman protestointia. Jonkun aikaa odottelimme taas ja otimme saman käytännön seuraavalle heräämiselle. Pian kuuden kuukauden iän jälkeen olimme saaneet kaikki yöimetykset pois tällä tekniikalla ilman huutoja, ja melko pian tämän jälkeen Iivo lopetti heräilyn lähes kokonaan ja nukkui yöt noin klo 20-7 putkeen. Välillä Iivo herää aikaisin aamusta (klo 5-6 aikaan), silloin annamme hänelle tutin ja yleensä jatkaa sen avulla unia vielä jonkun aikaa. Noin kuuden kuukauden kohdalla vaihdoimme kehdon tilalle pinnasängyn mikä pelotti paljon etukäteen, pilaisikohan se meidän unet? Ei onneksi vaikuttanut juuri lainkaan.

Takapakkeja?

 

Täytyy sanoa että ollaan selvitty todella vähillä takapakailla sen jälkeen kun hulinat loppuivat. Tuon kuuden kuukauden iän jälkeen en ole kertaakaan imettänyt yöllä. Iivo ei enää edes kaipaa sitä ollenkaan. Mistäkö tiedän? Joskus kun Iivo on ollut kipeänä, olen yrittänyt tarjota maitoa yöllä mutta ei ole kelvannut. Kipeänä olot, uudet taidot ja hampaat eivät ole juurikaan vaikuttaneet meillä uniin. Myös vieraassa paikassa Iivo on yleisesti ottaen nukahtanut ja nukkunut suunnilleen yhtä hyvin kuin kotona, eikä sillä ole ollut juurikaan väliä onko kyseessä oma sänky vai matkasänky. Flunssaisena Iivo on saattanut herätä kerran-pari yössä mutta muuten nukkunut normaalisti, samoin kuin hampaiden tulon aikaan. Noin yhdeksän kuukauden iässä iivolla oli flunssa jolloin oli tosi tukkoinen ja turvauduttiin tuttiin paljon öisin. Se yhdistettynä eroahdistukseen vaikeuttivat meidän iltoja ja nukahtaminen oli normaalia hankalampaa. Tutista on nyt päästy uudelleen eroon tassuttelun avulla, ja nyt viime aikoina Iivo on taas nukahtanut itse omaan sänkyynsä iltaisin ilman tassuttelua ja tuttia. Oli jännää huomata että vaikka aiemmin tassuttelu ei toiminut meillä yhtään, niin nyt varmasti eroahdistuksen myötä Iivo kaipasi myös nukahtamiseen aikaisempaa enemmän läsnäoloa ja läheisyyttä.

Muutos iltarutiineihin

 

Noin kahdeksan kuukauden kohdalla vaihdettiin meidän rutiinit niin, että imetän Iivon ennen iltapuuroa. Tämä siksi, että puuron jälkeen maito ei meinannut maistua enää ollenkaan. Tämän muutoksen jälkeen Matiaskin on voinut laittaa Iivon nukkumaan vielä entistä paremmin, koska imetys ei enää ole juuri ennen nukkumaanmenoa vaan jo ennen puuroa ja iltatoimia. Matias siis sai Iivon nukkumaan ihan hyvin jo aikaisemminkin, mutta nykyään ei ole enää mitään eroa siinä, kumpi on nukkumaan laittamassa.

Yhteenveto

 

Uskon että loppujen lopuksi meille on siunaantunut hyvin nukkuva vauva. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että jopa se hyvin nukkuva vauva tarvitsee usein tukea siihen nukkumisen opetteluun.  Uskon siis että se että aloimme harjoitella omaan sänkyyn nukahtamista ja itsenäistä nukahtamista hyvissä ajoin, on kantanut pitkälle ja sen ansiosta vältyttiin esimerkiksi unikoululta sen varsinaisessa merkityksessä ja yöimetykset jäivät pois oikeastaan itsestään. Olen melko varma, että jos nukuttaisin Iivon edelleen aina rinnalle, niin meillä heräiltäisiin edelleen öisin. En sano että nämä meidän käyttämät keinot auttaisivat kaikilla tai että kaikilla nukkumisen opettelu olisi yhtä suoraviivaista kuin meillä, mutta uskon ehdottomasti että se kannattaa silti.

Moni saattaa myös ajatella, että meillä on edetty uniasioissa ainoastaan vanhempien parasta ajatellen. Niin kuin useaan otteeseen mainitsin, niin jokainen muutos on tehty sellaisessa vaiheessa, että on tuntunut että vauva on ollut valmis siihen ja se on tapahtunut suhteellisen helposti. On aina odotettu ja totuteltu edelliseen asiaan rauhassa ja vasta sen jälkeen menty eteenpäin, eikä missään vaiheessa olla itketetty. Mitä vähemmillä heräämisillä yöt on aikojen saatossa menneet, sitä iloisempi poika on ollut aamuisin ja päivisin meidän seurana.

Mitä tulee vanhempien hyvinvointiin niin kyllä, olemme ajatelleet näissä asioissa paljon myös meidän etuamme. Syynä tähän on se, että minä uskon vahvasti että hyvinvoiva äiti on parempi äiti. Pahimman väsymyksen aikaan kävin suoraan sanottuna todella pohjalla, sillä kuulun niihin ihmisiin jotka tarvitsevat unta ja sen puute näkyy todella vahvasti. En usko pelkästään lapsentahtisuuteen, vaan haluaisin ajatella että meillä toimitaan perheentahtisesti. Tottakai Iivo ja hänen hyvinvointinsa on meille maailman tärkein asia, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa asia. Olemme tehneet sellaisia asioita ja siinä tahdissa kuin meidän koko perheelle on tuntunut parhaalta. Jos se on jonkun mielestä itsekkyyttä niin olkoon, meille se on ollut parasta mitä voi tapahtua.