perjantai 27. heinäkuuta 2018

Synnytyskertomus

Varoitus, tästä tulee pitkä teksti. Lopussa long story short versio kärsimättömille. Mutta varoitan että se on TODELLA lyhyt versio.

Moni teistä onkin jo ehtinyt pojan tultua maailmaan kyselemään synnytyskertomuksen perään. Poika on nyt 9 päivän ikäinen ja viimein sain aikaiseksi ottaa tämän tekstin työn alle. Viivästymiseen on ehkä useampiakin syitä.. Ensinnäkin, onhan tuo pieni vaan niin ihmeellinen ja ihana, että olen halunnut käyttää ensimmäiset päivät keskittyen häneen ja meidän perheeseen. Meillä on myös käynyt paljon läheisiä ihastelemassa vauvaa.
Toiseksi, tarvitsin itselleni ehkä tietynlaisen hetken käsitellä synnytys ensin läpi omassa mielessäni, ennen kuin halusin kirjoittaa siitä teille. Olen lukenut sairaalan synnytyskertomuksen useampaan otteeseen ja jutellut synnytyksestä useammankin ihmisen kanssa, sekä perheen, kätilön, neuvolatädin että tietenkin Matiaksen. Isona tukena on heti sairaalasta lähtien ollut Matiaksen sisko, jolla on hyvin samanlainen kokemus taustalla itsellään, eli kiitos sinne. <3
Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä että olen aika hyvin saanut jäsenneltyä asioita mielessäni ja olen valmis kertomaan niistä myös täällä.

Tiistai 17.7. Neuvolasta Naistenklinikalle

Aloitetaan meidän viimeisestä äitiysneuvolakäynnistä, koska siitä kaikki alkoi. Tiistaina neuvolassa verenpaineeni oli jälleen koholla ja myös proteiini kahdella plussalla, minkä vuoksi meidät ohjattiin lähtemään Naistenklinikalle tutkimuksiin raskausmyrkytysepäilyn vuoksi. Tässä vaiheessa Matias kysyi, haluanko hakea kotoa jotain tavaroita jos joudutaankin jäämään sairaalaan, mutta minun vaistoni sanoi että ei vielä. Naistenklinikalla olin jonkun aikaa käyrillä, otettiin verikokeita ja tehtiin sisätutkimus. Kohdunsuu pehmentynyt, pari senttiä kaulaa jäljellä. Mutta kaikki kunnossa, ei raskausmyrkytystä, joten pääsimme takaisin kotiin.
Matias lähti illalla kavereidensa kanssa golffaamaan ja ollessani yksin kotona, lapsivedet menivät. Ei niin että sitä vähän tihkuisi vaan vettä tuli ihan kunnolla useampaan otteeseen. Soitin Naistenklinikalle ja kehottivat tulemaan näytille että katsotaan streptokokki. Ei muuta kuin Matias kotiin golfkentältä ja menoksi. Tässä välissä pakkasin vihdoin varmuuden vuoksi sairaalakassin, eihän sitä koskaan tiedä vaikka jouduttaisiin jäämään sairaalaan synnytykseen asti. Voi sitä iloisen jännityksen määrää siinä vaiheessa! Onnistuin kuitenkin pysymään vielä yllättävänkin rauhallisena. Streptokokki näytti negatiivista ja huolimatta jo alkaneista supistuksista pääsimme lähtemään vielä kotiin. Tässä vaiheessa minulla oli siis jo kivuliaita supistuksia, mutta ne olivat hyvin epäsäännöllisiä. Seuraavalle päivälle varattiin jo käynnistysaika klo 13, koska lapsivedet olivat menneet. Siinä vaiheessa alkoi jännittää.. Ei enää kauaa niin meidän poika on oikeasti täällä!
Yö kului kotona supistuksia laskiessa. Ne olivat melko epäsäännöllisiä mutta tulivat 3-10 minuutin välein ja olivat kivuliaita. Voitte siis kuvitella että unta en tuona yönä saanut silmäystäkään. Kotona lievitin kipua lämpimällä suihkulla ja ihan vain oikeaa asentoa etsimällä.

Keskiviikko 18.7. Synnytyksen käynnistys

Aamulla supistukset olivat edelleen melko epäsäännöllisiä, mutta ne olivat jo niin kivuliaita että päätimme lähteä sairaalaan. Siellä kipua pyrittiin lievittämään tens-laitteen avulla, jonka toiminnasta omalla kohdallani en ole aivan varma. Pienin teho ei tuntunut vaikuttavan juuri ollenkaan, mutta isommat taas tuntuivat oikeastaan enemmänkin epämiellyttävältä. Ei siis välttämättä minulle soveltuva kivunlievitysmenetelmä. Kohdunsuulle ei omilla supistuksillani kuitenkaan tapahtunut juuri mitään, joten synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla puolenpäivän aikoihin.
Oksitosiinin jälkeen supistukset voimistuivat huomattavasti ja verrattuna omiin supistuksiin ne tuntuivat jotenkin äärettömän epämiellyttäviltä. Kohdunsuu alkoi aukeamaan pikkuhiljaa ja aloin jo miettimään, että josko tästä jossain vaiheessa päästäisiin tositoimiin ja saataisiin vauva maailmaan.
Oksitosiinitipan jälkeen sain ilokaasua, joka minun kohdallani auttoi siinä vaiheessa kun sitä tajusi hengittää kunnolla. Pari henkäystä ei tuntunut missään mutta useampi kunnon sisään- ja uloshengitys helpottivat oloa. Ja toki saivat hihittämään ja puhumaan hassuja.

synnytyskertomus kiireellinen sektio

Onko vauvalla kaikki hyvin?

Synnytyksen edetessä kätilö pyysi minut useampaan kertaan vaihtamaan hetkeksi konttausasentoon. Syynä tähän se, että vauvan sykkeet olivat alhaiset ja tuolla asennolla voidaan helpottaa vauvan oloa. Se kieltämättä säikäytti. Joka kerta kun vauvan sykkeitä mittaavan laitteen tasainen piippaus hidastui tai hävisi kokonaan, tuntui että hengitys salpautui ja kysyin Matiakselta ja kätilöltä, että onhan vauvalla kaikki kunnossa. Useampien sykkeenlaskujen jälkeen lääkäri tuli huoneeseen ja vauvasta otettiin laktaattiarvot, jotka olivat kuitenkin kunnossa. Tässä vaiheessa supistukset olivat jo todella kivuliaita ja säännöllisiä, mutten ollut vielä saanut mitään puudutusta ja aloin olla jo todella kipeä ja väsynyt. Anestesialääkäri tuli huoneeseen ja pienen säätämisen jälkeen sain spinaalipuudutuksen.
Puudutus helpotti oloa aivan suunnattomasti. Tuli melko kivuton ja lämmin olo ja minun teki mieli nukahtaa, olinhan siinä vaiheessa nukkunut viimeksi yli vuorokausi sitten. Matias lähti hakemaan itselleen kahvia ja jotain syötävää ja minä jäin huoneeseen lepäämään. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt lepäilemään, sillä pian minut käskettiin taas konttausasentoon ja kohta huone oli täynnä ihmisiä jotka tuijottivat käyriä näytöltä ja pohtivat tilannetta. Tunnelma oli hätääntynyt. Vauvan sykkeet olivat olleet matalat jo kahdeksan minuutin ajan siinä vaiheessa, ja lääkäri sanoi että viimeistään kymmenen minuutin kohdalla lähdetään leikkaussaliin. Minähän hätäännyin tässä vaiheessa siitä, että Matias on kahvilassa juuri kun tapahtuu jotain! Aloin soittamaan Matiakselle, mutta hän tuli juuri samalla huoneeseen ja samalla vauvan sykkeetkin nousivat - onneksi.
Lääkäri kävi tilanteen läpi pääpiirteittäin. Vauvan sykkeet laskivat siis pääasiassa supistusten mukaan, mutta nyt pidempiaikaisesti kerralla. Laktaattiarvot olivat kuitenkin normaalit eli siinä mielessä vauvalla ei ole hätää. Tässä vaiheessa kohdunsuu oli auennut vasta 5 senttiin ja jämähtänyt siihen jo pidemmäksi aikaa, ja lääkärin mukaan vauva ei ollut kiinnittynyt eikä edes ihan alhaalla vielä. Hän sanoi kuitenkin että synnytystä voidaan jatkaa näin ja hän seuraa tilannetta aktiivisesti käyriltä.

Sektiopäätös

Huone tyhjeni ja jäimme siihen kahdestaan Matiaksen kanssa. Matias piti minua kädestä kiinni ja sillä hetkellä oli hyvä olla, kiitos puudutteen joka toi lämpimän ja kivuttoman olon. Samaan aikaan kuitenkin mietin supistuksia, jotka tuntuivat jotenkin kamalan pahalta, keinotekoiselta. Jaksamiseni alkoi siinä vaiheessa olla jo melko vähissä ja kysyinkin Matiakselta, että mitä jos en vaan jaksa? Nuo supistuskivut olivat vielä pientä verrattuna siihen huoleen, mikä pienestä oli jatkuvien sykkeenlaskujen vuoksi.
Kysyin Matiakselta varovasti, mitä hän olisi mieltä jos keskusteltaisiin lääkärin kanssa sektiosta. Minua jotenkin helpottaisi ajatus, ettei enää tarvitsisi murehtia vauvan hyvinvoinnista tuntitolkulla, ja toisaalta se, ettei tarvitsisi lähteä hätäsektioon siinä vaiheessa kun on oikeasti kiire. Kiireellisessä sektiossa minä saisin kuitenkin olla hereillä ja Matias paikalla vauvan syntyessä. Matias oli tietenkin todella kannustava ja sanoi ettei epäile yhtään jaksamistani, ja että on tietenkin samalla kannalla minun kanssani, oli se kanta sitten mikä tahansa. Kunhan saadaan poika turvallisesti maailmaan.
Juttelimme siis ensin sektion mahdollisuudesta kätilön kanssa, joka lupasi soittaa lääkärin paikalle. Samalla kun hän meni käytävään soittamaan lääkärille, oli lääkäri jo ovella vastassa tulossa huoneeseen. Ennen kuin ehdimme kertoa asiaamme, hän ehdotti että vauvan ja äidin hyvinvoinnin vuoksi hän ehdottaa kiireellistä sektiota.
Voitte vain kuvitella sen oman helpotuksen tunteeni. Näin ensisynnyttäjänä sitä ei voikaan tietää kaikkea tai voi olla vaikeaa luottaa omaan vaistoonsa. Nyt kuitenkin minun oma vaistoni oli sanonut vahvasti että sektio on tässä vaiheessa oikea päätös meidän kaikkien kannalta. Kun lääkäri oli vielä samaa mieltä kanssani ilman että olimme edes ehtineet keskustelemaan asiasta, minulle tuli todella varma ja hyvä olo.
Tämä on oikea päätös.

kiireellinen sektio vauva rinnalle

Sektio

Tästä eteenpäin kaikki eteni nopeasti. Huone täyttyi ihmisistä ja siirryin toiseen sänkyyn, jolla minut kuljetettaisiin leikkaussaliin.
Hississä vitsailin vielä kätilölle ja lääkärille että meille tulee lisää lapsia tämän jälkeen vasta siinä vaiheessa kun miehet voivat synnyttää.
Oikeasti minulla oli todella hyvä ja luottavainen olo. Leikkaussalissa minut puudutettiin ja meille kerrottiin miten leikkaus etenee ja mitä siinä tapahtuu. Leikkauksen aikana en tuntenut lainkaan kipua ja vaikka tunsinkin miten jotain tapahtui mahan alueella, ei se tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. Matias oli kokoajan vieressäni ja siinä yhdessä odotimme, milloin poika on maailmassa.
Keskiviikkona 18.7. Klo 19.23 meidän poika päästi ensimmäisen itkunsa. 45 cm ja 2634g ja niin pieni ja rakas. Matias pääsi leikkaamaan napanuoran ja heti kun vauva oli puhdistettu, nostettiin hänet minun rinnalleni. 
Siinä me oltiin kaikki kolme vierekkäin: minä, Matias ja vauva. Se oli ihan täydellinen hetki, huolimatta leikkaussalin kovasta valosta ja ympärillä hääräävistä ihmisistä.
Leikkauksen jälkeen minut siirrettiin heräämöön, mihin myös Matias ja vauva tulivat hetkeksi. Vauva sai olla rinnalla siis jo hyvän aikaa tässä alkuvaiheessa. Se kun tuntuu olevan asia mikä monia epäilyttää sektiossa. Sen jälkeen vauva lähti Matiaksen ja kätilön kanssa punnittavaksi ja mitattavaksi ja minä jäin heräilemään rauhassa. Muutaman tunnin jälkeen minut vietiin osastolle missä vauva ja Matias jo odottivat. Voi sitä tunnetta kun näin isän ja pojan istumassa hiljaa huoneen nurkassa.
Vauva oli koko yön ihokontaktissa rinnallani, ja voin suoraan sanoa että huolimatta puolentoista vuorokauden valvomisesta, en nukkunut silmäystäkään tuona yönä. Tuijotin vain meidän poikaa epäuskoisena ja mietin, miten onnellinen olenkaan.

synnytyskertomus kiireellinen sektio

Minun synnytykseni ei siis tosiaankaan ollut oppikirjan mukainen, vaan matkaan mahtui muutamakin mutka. Minun mielestäni se oli kuitenkin ihan täydellinen. Koko tuon ajan minulla oli sellainen olo, että toiveitani kuunneltiin ja kunnioitettiin sairaalan henkilökunnan puolelta. Minulle kerrottiin hyvin mitä milloinkin tapahtuu ja miksi. Iso kiitos kuuluu kätilöllemme Ninnille, jonka kanssa ajatukset kohtasivat, joka osasi kohdata ihmisen ihmisenä ja kannusti juuri niissä oikeissa paikoissa kun itsestä tuntui että ei minusta ehkä olekaan tähän. Sama pätee myös päivystäneeseen lääkäriin.

Vielä isompi kiitos kuuluu Matiakselle, joka jaksaa aina uskoa, silloinkin kun itse ei enää jaksa. Synnytys ei varmasti ole miehellekään helppo, vaikka fyysiset kivut ovatkin naisella. Se henkinen tuki on kuitenkin ihan korvaamatonta ja ainakaan minä en olisi jaksanut ilman Matiasta edes puoleen väliin.

Kaikkein isoin kiitos meidän pojalle, kun teit meistä perheen. ❤

Long story short versio:
Raskausmyrkytysepäily -> Tutkimukset Naistenklinikalla -> Lapsivedet -> Supistukset -> Käynnistys oksitosiinilla -> Vauvan sykkeiden laskut -> Sektio

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Vauvan huone valmiina

Tällä hetkellä ei ole epäilystäkään siitä, mikä on lempihuoneeni meidän kodissa. Vauvan huone on paitsi tietenkin vasta remontoitu, myös kaikin puolin viimeisen päälle mietitty ja siksi aivan ihana. Olenkin viime aikoina löytänyt itseni istuskelemasta vauvan huoneesta useaan otteeseen ja vain fiilistelemästä miten ihana siitä tuli. Meidän makuun juuri täydellinen.

Ihan ensimmäisenä täytyy kehua tuota miestä mikä minulla on. Lastenhuoneen sisustus on muotoutunut niin että minulla oli alkuperäinen visio, jota on yhdessä hiottu, mutta todellinen onni on mies joka on niin taitava tekemään itse ja kärsivällinen toteuttamaan kaikkia minun ideoitani. Mies on siis tehnyt ihan hirveästi huoneen eteen ja minulle on jäänyt pääasiassa vastuu sisustamisesta ja yksityiskohtien miettimisestä.

Seiniin halusimme jotain muuta kuin pelkkää valkoista, mutta emme kuitenkaan tapettia. Tällainen vuoristomaalaus tuntuu olevan aika suosittua tällä hetkellä, mutta se ei meitä haittaa koska meidän mielestä se on täydellinen meille!

Leander-kehdosta kirjoittelin aiemmin täällä. Mies teki kehdolle tuollaisen telineen, koska sille tarkoitettu kolmijalka on todella tilaavievä ja fiksuna miehenä hän tietenkin mietti, että kattoon tehdyn reiän piilottaminen myöhemmin on hankalaa (ruiskumaalattu katto). Ilman kehtoa teline muistutti erehdyttävästi hirsipuuta, mutta kun se saatiin paikalleen niin se on aivan täydellinen! Mies myös teki telineeseen tason itkuhälytintä tai muita mahdollisia tavaroita varten.

Vauvan huoneen keinutuoli on meiltä olohuoneesta siirretty tähän, sillä valitettavasti vaarini keinutuoli on tähän pieneen huoneeseen kuitenkin liian iso. Vaarin keinutuolillekin on kuitenkin katsottuna jo valmiiksi paikka meiltä kotoa eli sitä ei myöskään ole unohdettu!

Huoneessa on vaatekaapit joissa tässä vaiheessa säilytetään lähinnä liinavaatteita. Samalla seinustalla kaappien kanssa on siskoni tuunaama ihana keinuhevonen, joka sopii täydellisesti huoneeseen.
lastenhuoneen sisustus
lastenhuoneen sisustus
lastenhuoneen sisustus
lastenhuoneen sisustus
lastenhuoneen sisustus
lastenhuoneen sisustus
lastenhuoneen sisustus

Toisella seinustalla on säilytystilaa ja vauvan hoitopiste. Päädyimme tässä vaiheessa sijoittamaan hoitopisteen tähän koska meidän kylpyhuoneeseen saatetaan lähiaikoina tehdä hieman isompaakin muutosta emmekä siksi lähteneet tässä vaiheessa laittamaan sinne hoitotasoa. En löytänyt silmää miellyttävää hoitopöytää, joten päätimme toteuttaa sen Ikean Malm-lipastosta. Mies teki lipaston päälle hoitotason, johon Bebeliiniltä saatu Filibappan hoitoalusta sopii täydellisesti. Tuo hoitoalusta on minusta aivan IHANA paitsi väriensä puolesta, myös tuo kuvio. Ehkä joku onkin huomannut tämän innostuksen (pakkomielteen) kuumailmapalloja kohtaan. Hoitoalustan voi tilata Bebeliinin verkkokaupasta täältä! Lipastojen laatikot täyttyvät pikkuhiljaa vauvan tavaroista ja pienet vaatteet ovatkin jo paikallaan odottamassa tulokasta. Vasemman puoleisen lipaston laatikoihin on kätevä sijoittaa vaipanvaihtoon liittyviä juttuja.

Lipaston yläpuolella seinällä on myös kaikkea ihanaa! Minulla kävi älyttömän hyvä tuuri ja voitin Maiboon arvonnassa ihanan lentokone-hyllyn, joka sopii vuoristoteemaan kuin nenä päähän. Lahjojen mukana tulleet Pikkunorsun kortit kehystettiin seinälle ja Joseph-pupuvalaisin sai oman hyllyn joka on myös miehen tekemä.
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus
lastenhuone sisustus

Ihan muutamia pieniä yksityiskohtia on vielä näiden lisäksi tulossa huoneeseen ja varmasti tavarat löytävät parhaiten paikkansa sitten käytännön kautta.

Mitä tykkäätte meidän vauvan huoneesta? Mikä on sinun lempparijuttu?

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Äitiyspakkaus 2018: suosikit ja inhokit

Viime viikolla meillekin kotiutui äitiyspakkaus! Mielestäni on aivan mahtavaa, että Suomi tarjoaa tällaisen huikean edun kaikille joille tulee lapsi. Eikä pelkästään ensimmäisestä lapsesta vaan jokaisesta. Äitiyspakkaus kerää myös paljon kritiikkiä vuosittain, mutta minun mielestäni tämä on ihan vain huikea juttu ja näin ensimmäiselle lapselle emme edes miettineet otammeko pakkauksen vai rahan, vaan oli itsestäänselvää että pakkaus otetaan. Sen lisäksi että siinä on paljon kaikkea tarpeellista, niin onhan siinä myös oma tunnelmansa. Jos meille tulee myöhemmin vielä lisää lapsia niin sitten mietitään uudelleen.
Minua instassa seuraavat tietävätkin jo, että kävin ensin pakkauksen itsekseen läpi, jolloin valitsin jo omat suosikkini. Seuraavana iltana kävimme sen vielä läpi yhdessä ja Matias valitsi omat suosikkinsa. Lisäksi valitsin ’inhokkini’ eli ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole minun mieleeni. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia ja siksi varmasti jokaisen vuoden pakkauksessa on jotain mikä ei omaa silmää miellytä, se tuskin on kenellekään yllätys.
Mutta sitten asiaan!

Lauran suosikit

Aloitetaan minun lemppareistani!
Talokuvioinen body: aivan ehdoton ykköslemppari! Heti kun näin tämän niin tykästyin kuosiin ihan älyttömästi. Se on sopivan hillitty mutta kuitenkin muuta kuin ihan vaan kokovalkoinen (ikään kuin kokovalkoisessa olisi mitään vikaa!)  
Sydänkuvioiset legginssit: siis niin söpöt! ❤ mustavalkoiset housut sopivat tytölle ja pojalle yhtä hyvin ja ovat minun mielestä aivan ihana
Merinovillahousut: valkoiset villahousut ovat aivan ihanan näköiset, pehmeät ja varmasti myös lämpimät.
Merinovillahaalari: tähän pätee sama kuin edelliseen. Ainut harmituksen aihe tässä on se, että minusta tämä on jotenkin todella isoa kokoa! 
Suomi 100-töppöset: siis niin epäkäytännölliset mutta silti niin ihanat

äitiyspakkaus 2018 suosikit
äitiyspakkaus 2018 suosikit
äitiyspakkaus 2018 suosikit

Matiaksen suosikit

Punaiset legginssit: tämä tulee monelle instaseuraajalle yllätyksenä, mutta minä tiesin heti että nähtyäni nämä että Matiaksen lemppari on selvillä. Tämä siksi että hänellä on itsellään monet punaiset housut ja pitäähän sitten pojallakin olla! Eilen viimeksi Matias sanoi että harmi että olen ostanut niin paljon muita housuja kun ne eivät koska pääse käyttöön kun pojalla on aina punaiset housut jalassa.
Raidalliset legginssit: nämä olivat toinen mihin Matias iski silmänsä heti ja en voi kuin yhtyä mielipiteeseen, tosi kiva kuosi!
Talvihaalari: kiva kuosi ja käytännöllinen vaate! Minun mielestäni tähän tosin pätee sama kuin merinovillahaalariin, on jotenkin älyttömän ison näköinen?
Harmaat hanskat ja töppöset: sopivat hyvin haalarin kanssa!
Suomi 100-töppöset: ainoa juttu mikä ylsi molempien top vitoseen!

äitiyspakkaus 2018 suosikit
äitiyspakkaus 2018 suosikit
äitiyspakkaus 2018 suosikit

 

Inhokit

Matias ei juurikaan maininnut omia inhokkejaan, ehkä siksi että hänellä ei välttämättä ole ihan niin vahvoja mielipiteitä vaatteiden ulkonäön suhteen kuin minulla. Näissä mennään siis minun näkemyksen mukaan! Ja jälleen kerran haluan painottaa, että en missään nimessä kritisoi äitiyspakkausta näiden tuotteiden takia, niin kuin sanoin alussa niin ikinä ei voi miellyttää kaikkia ja minulla sattuu varmasti olemaan vielä keskivertoa vahvemmat mielipiteet mitä tulee vauvanvaatteisiin! Ovat siis varmasti oikein hyviä tuotteita vaikkeivat olekaan minun mieleeni.
Farkkukuvioinen jumpsuit: en tykännyt tästä kuvan perusteella enkä myöskään livenä. Joku tässä vaan ei miellytä omaa silmää, ehkä tuo teksti?
Värikäs potkupuku ja body: ei ja ei. Raitakuosi on sinänsä kiva mutta jotenkin tuon potkupuvun sävyt ei miellytä. Bodyssa taas en tykkää kuosista ollenkaan.
Unipussi: jotenkin tosi kummallisen näköinen jättipitkä mekko. Tykkään enemmän haalariyökkäreistä. Ja miksi nuo hihat näyttävät ihan siltä kuin ne olisi varastettu jostain toisesta vaatteesta?
Vanuhaalari: voisi kuvitella että tämä olisi minun mielestäni parempi kuin hyvä ainakin värinsä puolesta! Jotenkin tämä on vaan omaan silmään tosi ankea. Ja taas kerran tosi ison näköinen!
Kissakuvioinen body: kissat VEKS! Eli siis äkkiseltään ihan kiva body: hillityt sävyt jne. mutta me ei vaan olla kissaihmisiä. Tähän mieskin sanoi että kiitos mutta ei kiitos.

äitiyspakkaus 2018
äitiyspakkaus 2018
äitiyspakkaus 2018
äitiyspakkaus 2018äitiyspakkaus 2018

Kokonaisuudessaan jokatapauksessa meidän mielestä ihan mahtava pakkaus ja uskon että suurin osa tulee pitkälti käyttöön! Koko pakkaukseen voi tutustua täällä.

Oletko sinä ottanut äitiyspakkausta? Mikä tämän vuoden pakkauksen tuotteista miellytti eniten silmää? Entä vähiten?

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Babyshowerit

Pari viikkoa sitten minua onnistuttiin vedättämään. Ainakin siis vanhempien pihaan asti. Kerroin instastoryssakin miten vanhempani olivat suunnitelleet että mennään koko perheen voimin vielä lounaalle viimeisenä viikonloppunani Lappeenrannassa ennen kotiinlähtöä. Kuulostaa loogiselta, paitsi aikataulu oli kummallinen kun syömään oli tarkoitus mennä vasta juuri ennen kuin siskoni menee töihin. Noh, laitoin kuitenkin itseni valmiiksi ja vilkuilin jo ruokalistaakin.

Kun pääsimme mökiltä vanhempieni kotipihaan, ihmettelin miksi äiti halusi että menen käymään sisällä ennen ravintolaan lähtöä.. Minullahan oli jo kaikki valmiina! Nousin kuitenkin autosta ja lähdin kävelemään ovelle. Silloin tajusin että tässä on jotain pielessä ja katsoin Matiasta merkitsevästi. Kun astuin sisälle niin talo oli pimeänä ja verhot kiinni. Kun otin pari askeleita niin olohuoneesta paljastui joukko parhaita ystäviäni. Ihan parasta! Saattoi jopa tulla vähän tippa linssiin. Ja hääblogiani lukeneet tietävätkin että minä jos kuka RAKASTAN yllätyksiä. <3

Babyshowerit oli järjestetty ihan minun näköisikseni. Jokainen oli tuonut jotain tarjottavaa ja sitähän riitti! Siskoni oli nähnyt ihan hirveän vaivan järjestelyissä ja koristelussa. Ohjelmakin oli minun näköiseni, ei liian ’lällyä’ ja hempeää vaan hauskaa ja meidän porukan näköistä. Ohjelmassa oli vauvakuvien tunnistamista, ystäväkirjan täyttämistä, lupausten tekemistä ja tietenkin näin kilpailuhenkiselle ihmiselle myös vaipanvaihtokilpailua ja piirrä & arvaa-leikkiä joukkueissa vauva-aiheisilla sanoilla. Muuten sitten vaan juteltiin, syötiin ja vaihdettiin kuulumisia.


Ainiin ne lahjat! Ei tietenkään paras osuus juhlista mutta täytyy kyllä sanoa että sain niin huikeita lahjoja etten edes usko. Siis sellaisia että ihan kuin minun ajatukset olisi luettu niitä valitessa. Moni niistä oli sellaisia minkä hankkimista olin suunnitellut jokatapauksessa, ja osa taas sellaisia mistä olen haaveillut mutta ajatellut että en raaski ostaa. Ihan täydellistä siis!

babyshower lahjat

Ainiin ne lahjat! Ei tietenkään paras osuus juhlista mutta täytyy kyllä sanoa että sain niin huikeita lahjoja etten edes usko. Siis sellaisia että ihan kuin minun ajatukset olisi luettu niitä valitessa. Moni niistä oli sellaisia minkä hankkimista olin suunnitellut jokatapauksessa, ja osa taas sellaisia mistä olen haaveillut mutta ajatellut että en raaski ostaa. Ihan täydellistä siis!
  • Perinteinen vaippakakku
  • Pikkusiskoni itse maalaama, UPEA keinuhevonen. Oon vieläkin sanaton minkä vaivan sisko on tämän eteen nähnyt, ja se sopii täydellisesti vauvan tulevaan huoneeseen. <3
  • Rose in April Joseph-valaisin, jonka osalta oli bongattu että olin osallistunut kyseisen lampun arvontaan Facebookissa ja siksi tiedettiin että kuuluu suosikkeihin
  • Mintunvihreä viltti
  • Philipsin itkuhälytin, pakollinen hankinta eli tämän ansiosta säästyy taas vähän rahaa!
  • Lahjakortti kauneushoitolaan eli hemmottelua minulle
  • Sophie la girafe kortit ja purulelu
  • Ihana Marimekon tasaraita-paita ja nahkainen Baby Wallaby-tuttinauha
  • Paketti jossa lämpömittari, kuumemittari ja niistin
  • Done by deer roikkuva lelu
  • Hevea luonnonkumitutti
  • Kuvista jäi lisäksi puuttumaan vielä yksi pehmopupu sekä UPEA pullo Bollinger-shampanjaa, jolla on ihan täydellistä sitten jossain vaiheessa juhlistaa vauvan syntymää
Mikä näistä on sinun suosikkisi?


babyshower lahjat

babyshower lahjat

babyshower lahjat

babyshower lahjat

babyshower lahjat

babyshower lahjat

babyshower lahjat

Tärkeintä babyshowereissa on minun mielestäni ehdottomasti yhdessäolo tärkeiden ihmisten kanssa ja se, että juhlat ovat omannäköiset. Tässä oli minun kohdallani onnistuttu täydellisesti, enkä kyllä osannut edes odottaa mitään tällaista. Toisaalta, onhan minulla niin huikeita ihmisiä ympärillä että sinänsä tämä ei edes yllätä!

Onko sinulle järjestetty babyshowerit? Mikä niissä oli kaikkein parasta?