Ajatuksia ja kokemuksiani imetyksestä

Imettäminen tuntuu olevan aihe mikä herättää paljon tunteita ja erilaisia mielipiteitä. Joku ei halua imettää ollenkaan ja toinen taas imettää niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista. Jostain syystä se on myös aihe mikä saa tunteet kuumenemaan usein keskusteluissa..  Moni tuntee siitä jopa huonoa omatuntoa tai huonommuuden tunteita, jos imetys ei onnistukaan. Minä en ennen vauvan tuloa juurikaan miettinyt imettämistä. Tai siis mietin sen verran, että imetän toki jos se onnistuu, mutta se ei ole minulle mikään kynnyskysymys. Alusta asti oli myös selvää että vauva opetetaan juomaan myös pullosta, että jonkun ajan päästä en olisi enää ihan niin sidottu vauvaan 24/7.

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille omasta imetyksestäni: siitä miten ajatukset ovat mahdollisesti muuttuneet vauvan syntymän jälkeen ja miten imetys on lähtenyt käyntiin ja mitä tunteita se minussa herättää.

ByPinja-imetyskoru, kuva raskausajalta. <3 (Imetyskoru saatu blogin kautta)

Olen kuullut että sektio asettaa toisinaan haasteita imettämiselle ja maito ei välttämättä nouse yhtä hyvin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Lisäksi synnärillä annettavat ohjeistukset voivat olla puutteellisia tai vääriä. Kun meidän vauva syntyi, hänet nostettiin heti leikkaussalissa rinnalle ja vauva lähti hamuamaan ja vähän jo imemäänkin rintaa. Sain siis heti vauvan rinnalle aivan kuin alatiesynnytyksessäkin, siinä yksi syy miksi olen iloinen että synnytyksessä päädyttiin kiireelliseen sektioon hätäsektion sijaan. Kun leikkaus oli ohi, vauva tuotiin vielä hetkeksi minulle ihokontaktiin heräämöön ennen kuin hänet vietiin mitattavaksi ja punnittavaksi. En varmastikaan päässyt heti pitämään  vauvaa iholla niin paljon kuin ajatiesynnytyksen jälkeen, mutta jonkun verran kuitenkin ja olin itse todella tyytyväinen siihen, miten kätilö tilanteen hoiti.

Kun pääsin heräämöstä, juttelin kätilön kanssa käytännön asioista. Täytyy myöntää että muistikuvani ovat hieman sekavat vahvojen kipulääkkeiden takia, mutta muistan että kätilö kehotti minua pitämään vauvaa iholla niin paljon kuin mahdollista ja pitämään vauvaa rinnalla että maito lähtee nousemaan. Ensimmäisen yön vietin siis vauva ihokontaktissa ja huolimatta edellisestä valvotusta yöstä en nukkunut silmäystäkään. Ihmettelin ja tuijottelin vaan vauvaa haltioituneena. Vauva oli niin pieni ja hento ja myös väsynyt ja nukkui melkein kokoajan. Pidin häntä rinnalla mutta en osaa sanoa oliko maito noussut tai saiko vauva syötyä mitään ensimmäisenä yönä.

Seuraavana aamuna kätilö vaihtui ja juttelimme lisää imetyksestä. Kätilö näytti hyviä asentoja ja otteita. Ongelmana sairaalassa ollessa oli se, että sektion jälkeen olin niin kipeä etten pystynyt olemaan kyljellään, joten en pystynyt imettämään makuuasennossa kunnolla vaan minun täytyi istua tai nostaa sänky istuma-asentoon. Vauva oli myös edelleen väsynyt eikä jaksanut imeä kovin kauaa, joten hänelle annettiin lisäksi lisämaitoa, mikä oli luovutettua äidinmaitoa. Sain myös rintapumpun mitä aloinkin käyttämään heti ja maito alkoi nousta, eli vaikka vauva ei jaksanut imeä rinnalta, sain hänelle omaa maitoa syötettyä pullosta.

Jo sairaalassa ollessamme muutaman päivän aikana imetys alkoi sujumaan hyvin. Silti vauvalle annettiin pienen koon ja huonojen sokerien lisäksi myös lisämaitoa pullosta. Kotiin päästyämme saimme ohjeistuksen antaa imetyksen lisäksi lisämaitoa. Kotiin päästessä vauva söi kuitenkin rinnalta niin hyvin, että vaisto sanoi että antaa vauvan syödä ainoastaan rinnalta. Tämä onkin toiminut hyvin ja vauva kasvaa kovaa vauhtia!

Minulle imettäminen on tuntunut alusta asti yllättävän luontevalta. Tai siis, etukäteen mietin että onkohan se jotenkin kummallista tai jopa inhottavaa alkuun, mutta se tulikin yllättävän luonnostaan. Monesti pelotellaan siitä että se sattuu kamalasti tai rinnat tuntuvat räjähtävän kun maito nousee. Noh, minä olen toistaiseksi välttynyt molemmilta. Niin kuin viimeksi kerroin niin rintatulehduksen jouduin kärsimään, mutta edes siinä minulla ei ollut kipuja ollenkaan. Vahvistuttuaan vauva on jaksanut imeä todella hyvin, välillä liikaakin.. Minua nimittäin kyllä hieman turhauttaa istua toista tuntia putkeen tai jatkuvasti lyhyempiä pätkiä imettämässä. Tiedostan kuitenkin sen että vauva tilaa näin lisää maitoa ja se on ihan normaalia. Eikä tämä kestä ikuisesti tai ole ihan jatkuvaa. Toisaalta iltaa kohden voin mielelläni imettää pidemmän aikaa putkeen jos vauva sen jälkeen nukkuu pidempiä pätkiä yöllä niin kuin tähän mennessä on käynyt.

Korviketta ei ole vauvalle nyt enää annettu, vaan jos Matias on syöttänyt niin olen pumpannut maidot valmiiksi. Osittain tuohon pumppaamiseen olen nyt 'joutunut' tuon rintatulehduksenkin takia eli kun vauva jaksoi syödä kerrallaan  vaan toiselta rinnalta niin toinen oli pakko pumpata. Pumpatut maidot on ollut sitten hyvä antaa vauvalle esim. yhtenä yösyöttönä niin minä saan nukkua pidemmän pätkän kerrallaan. Uskon jotenkin että miehellekin on kiva päästä välillä syöttämään poikaa ja siinäkin mielessä kiva että poika juo hyvin myös pullosta.

Mitä sitten tulee niihin ajatuksiin imettämisestä.. No ne eivät ole oikeastaan muuttuneet. Tai siis imettämisestä on toki tullut todella luonnollinen asia, kun aikaisemmin se tuntui vieraalta (ja olikin sitä). Mutta olen edelleen sitä mieltä, että imettäminen ei ole maailman tärkein asia tai mikään hyvän äitiyden mittari. Tiedostan toki imetyksen hyödyt ja imetän vauvaa ainakin siihen puolivuotiaaksi asti jos vaan pystyn ja sen jälkeenkin osittain niin pitkään kuin se tuntuu meille hyvältä. Minusta ei kuitenkaan saa äitiä joka imettäisi lasta useamman vuoden, tai en ainakaan tällä hetkellä usko niin. Minulle ei myöskään ole ongelma jos pojalle jouduttaisiin joskus antamaan korviketta, vaikka mieluummin toki annan pullostakin omaa maitoa mahdollisuuksien mukaan.

Ps. Niin luontevalta imettäminen en kuitenkaan tunnu että julkaisisin imetyskuvia blogissa. Siksi siis kuvituksena muuta sekalaista kuvamateriaalia!

Mitä ajatuksia imettäminen herättää muissa? Miten kauan olet imettänyt tai aiot imettää?