Neljä viikkoa synnytyksestä - Toipuminen ja palautuminen

Aika tuntuu lentävän ja tänään on kulunut jo neljä viikkoa synnytyksestä! Mielestäni palautumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin ja täytyy sanoa etten enää edes kunnolla muista niitä kipuja mitkä minulla oli sairaalassa tai juuri kotiin päästyä. Yritän kuitenkin muistella ja tällä kertaa ajattelin kertoa teille palalutumisestani viikko viikolta tähän mennessä.

Viikko 1

 

Sektion jälkeisenä iltana kipuja ei ollut. Tai siis en niitä tuntenut, koska olin niin vahvasti puudutettu ja lääkitty. Olo oli epätodellinen, en sitten tiedä johtuiko enemmän siitä että vauva oli tosiaankin syntynyt vai vahvasta lääkityksestä.

Seuraavana päivänäkään kipuja ei vielä kovin pahasti ollut, niin kauan siis kun makasin sängyssä paikallani. Kyljellään makaaminen ei onnistunut ollenkaan kun vielä siinä vaiheessa se tuntui kivuliaalta mahassa. Se luonnollisesti rajoitti pois myös kyljellään imettämisen.

Toisena päivänä nousin sängystä ylös ensimmäisen kerran kätilön ja Matiaksen avustamana. Täytyy sanoa että se kipu oli kyllä jotain ihan uutta. Tuntui että joka paikkaan sattuu. Pahinta ei kuitenkaan ollut kipu vaan suurin järkytys oli se, miten vieraalta oma keho tuntui. Jalat tuntuivat painavilta ja kummallisilta, keskivartalo oli täysin voimaton ja jo jalkojen liikutteleminen tuntui vaikealta. Kävelin pari metriä huoneessa ja nopeasti takaisin, koska minua alkoi pyörryttää.

Illalla kävin Matiaksen avustuksella suihkussa ja voin kertoa että ei se helppoa ollut, joka paikkaan sattui vielä silloinkin.

Sairaalassaolon ajan söin kipulääkkeenä panadolia ja Buranaa ja lisäksi jotain vahvempaa kipulääkettä. Katetri minulta otettiin pois vasta perjantaiaamuna minun pyynnöstäni, koska halusin käyttää kaiken energiani vessassa juoksemisen sijaan vauvan hoitamiseen. Jopa vaipanvaihtopisteelle kävely teki nimittäin niin kipeää ja vei voimia, että vaihdoin itse ensimmäisen vaipan vasta torstain ja perjantain välisenä yönä.

Perjantaina en uskaltanut enää pyytää vahvempaa kipulääkettä koska kotiinpääsyn edellytyksenä oli se, että pärjää vain buranalla ja panadolilla. Toisinsanoen niillä mentiin kolmannesta päivästä eteenpäin.

Lauantaina pääsimme kotiin. Silloin minulla oli vielä kipuja jotka tuntuivat kävellessä, autossa istuessa ja sängystä noustessa. Matias nosti alkuun öisin vauvan minulle syömään, koska minulle liikkuminen oli vielä sen verran haastavampaa.

Viidentenä päivänä sektiosta kävin ensimmäisellä lyhyellä kävelyllä ulkona. Liikkuminen oli hidasta ja myös hieman kivuliasta, mutta tuntui silti maailman parhaalta asialta ikinä! Kävimme tien toisella puolella kaupassa ostamassa jäätelöt. Alkuun en uskaltanut edes työntää vaunuja ylämäkeen tai liian jyrkkään alamäkeen, koska keskivartalo tuntui niin voimattomalta.

Koko ensimmäisen viikon söin maksimimäärän molempia särkylääkkeitä, ihan siksi että oma olo olisi mahdollisimman hyvä ja jaksaisin hoitaa vauvaa.

Ensimmäisen viikon aikana olin vielä turvonnut, vaikka olo tuntuikin pieneltä loppuraskauteen verrattuna. Pikkuhiljaa ensimmäisen viikon aikana turvotus alkoi laskea ja kasvoni alkoivat näyttää omilta ja kengät mahtua taas jalkaan. Voi sitä tunnetta kun katsoin itseäni peilistä ja kasvoissa näkyi edes jotain muotoja! Hymyilytti joka kerta kun katsoin peiliin.

Maha oli edelleen iso, vaikka toki pienempi kuin loppuraskaudessa. Näytin siis edelleen siltä että olisin raskaana. Matiaksen kummipoika (7-vuotias) kysyikin minulta, että jäikö mahaan vielä toinen vauva kun se on niin iso. Onneksi osasin ottaa tuon kommentin huumorilla kun se tuli lapsen suusta :D

Viikko 2

 

Viikko synnytyksen jälkeen aloin huomata että unohdan ottaa särkylääkkeitä koska kipuja ei enää ole. Toisella viikolla lääkkeet jäivätkin jo kokonaan ihan satunnaisia lukuunottamatta, eli kivutkin olivat käytännössä poissa.

Paino putosi kovaa vauhtia, turvotus laski ja vatsa pieneni. Sain ensimmäisen sormuksen takaisin sormeen, jouduin ottamaan ne pois jo hyvissä ajoin raskauden aikana turvotuksen takia.

Viikko 3

Viikko kolme meni kokonaan ilman särkylääkkeitä ja olo oli jo aivan normaali. Joitain pieniä tuntemuksia haavan alueella alavatsassa on satunnaisesti edelleen.

Vaunulenkit pitenivät jopa yli tuntiin ja kuuluivat lähes jokapäiväiseen rutiiniin.

Viikko 4

 

Farkut mahtuivat jalkaan ja viimeinenkin sormus mahtui sormeen!

Tämä viikko on siis mennyt pitkälti samalla tavalla kuin edellinen. Nyt odottelen innolla jälkitarkastusta, sillä siihen asti ajattelin pitäytyä liikunnan osalta ainoastaan vaunulenkeissä varmuuden vuoksi.

Paino ja vatsan palautuminen

 

En missään vaiheessa raskautta kertonut paljonko minulle tuli painoa raskausaikana. Täytyy myöntää että se oikeastaan hävetti minua. Luin keskusteluja missä ihmiset kertoivat painon nousseen alle kymmenen kiloa ja kauhistelin omaa lukemaani, miten ollenkaan päästänyt itseni tällaiseen kuntoon?

Minulle tuli painoa raskauden aikana aika tasan 20 kiloa. Toki olin loppuraskauden aikana niin turvoksissa että joitain kiloja tuli ihan puhtaasti nestettä, mutta silti, onhan se hurja luku. Missään vaiheessa minua ei kuitenkaan kukaan arvostellut tästä, ei neuvolassa eikä muutenkaan, vaan pahin arvostelija olin varmasti minä itse.

Synnäriltä kotiuduttua tuosta painosta oli lähtenyt 7 kiloa ja nyt näiden neljän viikon aikana vielä noin 5 kiloa lisää. Matkaa lähtöpainoon siis on vielä, mutta siihen nähden mitä kroppani on käynyt läpi viimeisen 9 kuukauden aikana, olen kyllä tällä hetkellä aika tyytyväinen peilikuvaani.

Vatsa on mielestäni lähtenyt palautumaan myös hyvin vaikka onhan sitä vielä jäljellä. Tällä viikolla vasta on mielestäni hävinnyt se ’raskausmahan’ näköinen maha. Vanhoista vaatteistani minulle mahtuu iso osa jo päälle, vaikken vielä läheskään samoissa mitoissa olekaan kuin ennen raskautta.

Raskausarvet

 

Raskausaikana iloitsin siitä, ettei arpia ollut juuri tullut. Ainoat ennen synnytystä eivät itseasiassa olleet vatsassa vaan rinnoissa. Sen siitä saa kun olemattomat tissit kasvaa raskausaikana vauhdilla! :D Synnytyksen jälkeen huomasin että myös vatsaan ja kylkiin on ilmestynyt joitain arpia. Ne ovat onneksi melko vaaleita ja toivon mukaan vaalenevat vielä ajan myötä.

Raskausarpien lisäksi minulla on luonnollisesti sektioarpi. Se on todella siististi parantunut ja niin alhaalla, että bikinien alta sitä ei edes näe.


Omasta mielestäni olen toipunut raskaudesta ja synnytyksestä todella hyvin. Ensimmäisinä päivinä sektion jälkeen olo oli suoraan sanottuna epätoivoinen.. Minusta tuntui etten varmasti toivu tästä ikinä. Siksi halusin kirjoittaa näinkin tarkasti omasta toipumisestani. Eli siis kaikille jotka etsivät tietoa sektiosta toipumisesta niin kuin minä muutamia viikkoja sitten.. Kyllä siitä toipuu! Ehkä nopeammin kuin arvaatkaan, kunhan maltat ottaa rauhallisesti.


Miten nopeasti muut on palautuneet synnytyksestä? Entä miten vatsa on palautunut ja saitko raskausarpia?