Kehon muutokset raskauden aikana

'Nyt tää miun maha on jo aivan valtava!'

Tämän lauseen mieheni sanoo kuulleensa viimeisten kuukausien aikana vähintään kerran viikossa. Se kertoo ehkä jotain ajatuksistani vartalon muutoksista raskauden aikana, mutta ajattelin avata ajatuksiani hieman tarkemminkin.

Ensimmäinen kolmannes

Olen kiinnittänyt vatsani kokoon paljon huomiota jo heti raskauden alusta lähtien. Jo hyvissä ajoin minusta tuntui että omat farkut kiristää eikä talvitakki mahdu päälle. Ensimmäisen kolmanneksen aikana olikin selvästi turvonnut olo, mutta mitään raskausvatsaa en näin jälkikäteen kuvista katsottuna kyllä vielä näe hyvällä tahdollakaan. Hyvä esimerkki tästä on, että lainasin äitini ulkoilutakkia jo melko aikaisessa vaiheessa koska olin sitä mieltä että omani tuntuu jo liian pieneltä. Todellisuudessa käytän edelleen - monen kuukauden jälkeen tuota samaa takkia joka nyt alkaa oikeasti vasta kiristää.

Ensimmäinen kolmannes oli kehon muutosten osalta pääkopalleni kaikkein vaikeinta aikaa ainakin tähän mennessä. Vanhat vaatteet alkoivat hieman kiristää, aikaisemmat muodot hävisivät turvotuksen tieltä ja olo oli valtava. Kaikkein kamalinta oli ehkä kuitenkin se, etteivät muut tienneet raskaudesta ja minusta tuntui kokoajan että kaikki tuijottivat muuttunutta olemustani miettien vain, että onpas tuo lihonut. En todellakaan osannut suhtautua alkuraskauden turvotukseen järkevästi vaan se ihan oikeasti ahdisti. Niinpä verhosin itseni löysiin vaatteisiin ja kuvittelin peitteleväni niillä raskausvatsaa, jota rehellisesti sanottuna ei vielä edes ollut. Turvonneeseen oloon yhdistettynä jatkuva väsymys ja huonovointisuus eivät ainakaan yhtään parantaneet oloa.

Toinen kolmannes

Koitti raskauden toinen kolmannes ja alkuraskauden turvotus alkoi hävitä. Olo muuttui huomattavasti energisemmäksi ja jaksoin taas liikkua paremmin. Kerroimme raskaudesta rakenneultran jälkeen avoimesti ja siinä vaiheessa minulla oli jo paljon parempi olo myös henkisesti. Omasta mielestäni raskausvatsa alkoi erottua selkeästi ja se helpotti oloani ja vartalon muutosten käsittelyä. Etenkin tässä vaiheessa toistelin Matiakselle jatkuvasti, miten nyt on paljon helpompaa kun vatsa näyttää oikeasti raskausvatsalta.

Nyt toisen kolmanneksen viimeisten viikkojen aikana vatsani on kasvanut vauhdilla. Facebookin raskausryhmiin puskee vatsaketjua toisensa jälkeen ja olen alkanut vertailemaan omaa vatsaani muihin. Tyhmää, tiedän. Miten kaikilla muilla on niin siroja ja ihania vatsoja ja minulla on nyt jo tällainen jättimaha?? Ja miten isoksi se ehtiikään vielä kasvaa kun nyt jo pyyhälletään eteenpäin tämän kokoisena?

Täytyy myöntää, että nyt minulle iskee taas toisinaan ahdistusta omasta vartalostani, sen muutoksista ja vatsan kasvamisesta. Sinänsä pidän kyllä vatsaa ihan kauniina, ei siinä mitään.. Mutta olisin toivonut sen olevan tämän kokoinen vasta PALJON myöhemmin, ehkä lähempänä raskauden loppuvaihetta..
Lisäksi olen alkanut kiinittämään huomiota vatsan lisäksi myös muihin muutoksiin kehossani.. Minusta tuntuu että aikaisemmin omistamani (olevinaan jo silloin olematon) vyötäröni on kadonnut kokonaan olemasta, reisistä on tullut kuin paksut tukit, kädet ja selkä ovat kasvaneet mutteivat todellakaan lihaskasvun ansiosta, nilkat ovat turvonneet ja koko olemukseni näyttää jotenkin kamalan tasapaksulta. Jopa kasvot näyttävät turvonneen aivan erinäköisiksi kuin mitä ne ennen olivat.

Näiden tuntemusten kanssa olen taistellut viime aikoina. Fiilikset ovat äärettömän ristiriitaiset, koska samaan aikaan kuitenkin vatsa on mielestäni aivan ihana ja on ihmeellistä kun tunnen vauvan liikkeet säännöllisesti ja mietin sitä, miten vauva kasvaa mahassani. Onneksi pystyn myös suhtautumaan itse asiaan osittain myös huumorilla ja heitän jatkuvasti läppää kasvavasta mahastani.

Löytyykö sieltä ruutujen toiselta puoleta ollenkaan ymmärrystä tai vertaistukea näille tuntemuksille vai olenko ihan yksin? Onko normaalia tuntea näin ristiriitaisia tunteita kasvavan raskausvatsan tai muuten muuttuvat vartalon osalta? Anyone?