perjantai 4. toukokuuta 2018

Lemmikin suhtautuminen uuteen tulokkaaseen

Meidän perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi meille maailman rakkain karvainen perheenjäsen, n. 3,5-vuotias Shetlanninlammaskoira Oliver. Oliver on ihan mahtava tapaus ja rakastaa kaikkia koiria ja lähestulkoon kaikkia ihmisiä. Se (anteeksi jos joku loukkaantuu että puhun perheenjäsenestä SE, se vaan tuntuu omaan suuhun luontevammalta.) sopeutuu ihan mihin tahansa: voi olla pitkiäkin aikoja tarvittaessa hoidossa, pärjää pidemmänkin päivän yksin kotona, sopeutuu epäsäännöllisiin ruokailuaikatauluihin, juoksee mukana 10 km juoksulenkin tai tarvittaessa pärjää vain parilla nopealla pissalenkillä päivässä. Oliver ei myöskään koske lattialla lojuviin tavaroihin jos ne eivät ole sen omia, eli voin huoletta jättää kengät, laukun tai vaatteita lattialle päivän ajaksi kun Oliver on yksin kotona. Se ei myöskään ole juuri koskaan mustasukkainen meistä, vaikka kaipaakin paljon huomiota ja rapsutuksia. Kokonaisuudessaan siis älyttömän helppo koira, ollaan kyllä onnekkaita.
koiran suhtautuminen vauvaan

koiran suhtautuminen vauvaan

koiran suhtautuminen vauvaan

koiran suhtautuminen vauvaan

Hieman kuitenkin jännittää se, miten Oliver sopeutuu uuteen tulokkaaseen. Miksi ihmeessä? No, sanoin että Oliver rakastaa lähestulkoon kaikkia ihmisiä.. Siis kaikkia muita paitsi lapsia (ja parrakkaita miehiä mutta tästä pelosta on päässyt jo melko hyvin yli). Oliverin ensimmäiset kokemukset lapsista muutama vuosi sitten olivat hieman haastavia. Oliver oli vasta ihan pieni pentu kun tapasi lapsia ensimmäistä kertaa, ja nämä lapset olivat vauhdikkaita, äänekkäitä ja kovin äkkinäisiä liikkeissään. Siinä pieni pentu säikähti kun oli aiemmin tottunut vain aikuisiin jotka etenkin koiranpennun lähellä käyttäytyvät tietyllä tavalla. Yksi lapsi myös pentuaikana nappasi Oliveria hieman turhan rajusti kuonosta ja tämän jälkeen lapsipelko oli valmis.

Nyt muutaman vuoden aikana on huomannut, että siinä missä Oliver normaalisti haluaa tervehtiä jokaista vastaantulijaa, niin etenkin alle kouluikäiset lapset kierretään monesti kaukaa. Lasten äkkinäiset liikkeet aiheuttavat myös edelleen säikähdyksen ja kokonaisuudessaan huomaa että se on varuillaan kun lähellä on lapsia.

Etenkin viimeisen parin vuoden aikana ollaan pyritty helpottamaan näitä pelkoja. Ollaan tutustutettu Oliveria alle kouluikäisiin mutta kuitenkin hieman vanhempiin lapsiin ja samalla myös neuvottu lapselle miten koiran kanssa pitää olla. Oliver rakastaa noutoleikkejä ja lapset on heittäneet Oliverille lelua jonka se on sitten aina noutanut takaisin. Nyt Oliverissa näkyy jo ihan huima muutos. Miehen siskon lasten kanssa se on jo tosi luontevasti eikä tunnu pelkäävän yhtään. Se leikkii innokkaasti ja seuraa lasten mukana, välillä nuolaisee pientä kättä tai poskea. Ihanaa! myös muidenkin lasten kanssa se on rentoutunut huomattavasti.

Muutama viikko sitten meillä kävi vieraita ihan pienen, vastasyntyneen vauvan kanssa ja jännitettiin etukäteen kovasti Oliverin reaktiota. No ihan turhaan. Oliver oli todella kiinnostunut ja kävi nuuhkimassa varovasti turvaistuimessa nukkuvaa vauvaa. Se käyttäytyi todella rauhallisesti ja varovasti, ihan niin kuin olisi tajunnut että tuo on oikeasti pieni ja hento. Tuli kyllä niin hyvä fiilis jo tästä, vaikka toki on eri asia että vauva tulee perheeseen pysyvästi.

Olemme puhuneet lemmikki- ja vauva-arjen yhdistämisestä ja meillä on muutamia ajatuksia miten pyrimme toimimaan. Meille on tärkeää tehdä pelisäännöt selväksi heti alusta asti Oliverille, että se tietää miten lapsen kanssa kuuluu käyttäytyä. Toisaalta haluamme tehdä säännöt selväksi myös lapselle mahdollismman pian alusta asti. Toki ihan pieni vauva ei vielä ymmärrä, mutta mahdollisimman pian pyrimme opettamaan lasta, miten koiran kanssa kuuluu käyttäytyä ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Toinen asia on varmasti se, että on tärkeää myös vauvan tulon jälkeen antaa huomiota myös Oliverille, ettei se koe itseään ulkopuoliseksi. Uskon että se tulee onneksi melko itsestään, koska Oliver on nyt jo niin luonteva osa meidän arkea ja kaikessa mukana. Toki rapsutusten määrä saattaa ainakin hetkellisesti välillä vähentyä, mutta silti koira on osa meidän päivittäisiä rutiineja ja elämää myös tulevaisuudessa.

Onko muilla ollut samanlaisia huolia ennen vauvan syntymää? Entä miten teidän lemmikit on sopeutuneet uuteen tulokkaaseen?

6 kommenttia:

  1. Otimme koiran reilu kaksi vuotta sitten. Yritimme jo tuossa vaiheessa ennakoida, että koira oppisi olemaan lasten kanssa, jos jonain päivänä meillekin tulisi lapsi niin kaikki menisi hyvin. Onneksi lähipiirissämme on pieniä lapsia, joten koiramme tottui hyvin nopeasti lapsiin. Koira osaa olla todella varovainen pienten lasten kanssa. Uskon siis, että jos jonain päivänä saamme vauvan niin kaikki tulee menemään hyvin, mutta ei sitä voi kuitenkaan etukäteen koskaan tietää. Se mikä on ehkä vielä suurempi pelko niin mitäs jos lapsi olisikin allerginen koirille. Se olis todella kamalaa, koska koiramme on niin rakas perheenjäsen. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva että on lähipiirissä sellaisia pieniä lapsia joiden kanssa koiraa voi opettaa! Meilläkin onneksi nykyään sellaisia löytyy mutta valitettavasti ne yksittäisetkin pentuajan huonommat kokemukset voivat jäädä kummittelemaan pitkäksikin aikaa. :( Onneksi meillä mennään kokoajan parempaan suuntaan ja nyt vaikuttaa jo hyvältä viimeisimpien kokemusten perusteella. :)

      Se olisi tosiaan kamalaa jos lapsi olisi allerginen koirille, koska Oliver on meillekin perheenjäsen.

      Poista
  2. Moikka!
    Löysin sun blogin Facebookin vauva 2018 -ryhmästä ja aiemmin seurasin myös sun hääblogia. Mun piti itseasiassa sulle mainita jo aiemmin, että oon sun blogia lukenut, kun teillä (tai nykyisin siis meillä) käytiin silloin ennen muuttoa. Täällä siis teidän asunnon ostaja kirjottelee. :D mutta niin tosiaan, tosi kiva lukea melko samassa elämäntilanteessa olevan juttuja, kun ei moni kaverikaan oo vielä lapsellinen. Ja sanoinkin jo, että jos kaipaat vaunulenkkikaveria tai muuta vertaistukiseuraa niin me mieluusti tehtäis joskus jotain, on tää äitiyslomailu välillä vähän yksinäistäkin, vaikka onkin ihanaa. :)
    Ja piti ihan tätä postausta kommentoida että meillä Boris on ottanut pojan kyllä tosi hyvin vastaan. Pari ekaa päivää kotona Boris oli vähän ihmeissään ja varuillaan ja ehkä vähän mustasukkanen, mut se tosiaan oli vaan ihan alussa ja sen jälkeen on kaikki menny tosi hyvin. Vaikka meillä Boris ei ollut tottunut oikeestaan ollenkaan pieniin lapsiin, eli jännityksellä kans odotettiin et miten käy, mutta hyvin onneksi. Varmasti menee teilläkin hyvin, Oliver vaikutti niin kiltiltä ja hyväluonteiselta. :)
    -Anette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Hei ihan mahtavaa kun kommentoit :D Täällä tosiaan ihan sama juttu, että samassa elämäntilanteessa olevia ei kovin paljon ole. Kun jään kotiin töistä niin voitaisiin treffata ja käydä vaikka lenkillä tai kahvitella yhdessä? Kesäkuun puolivälissä jään jo pois töistä eli se tulee pian. :) Matiaksella taitaakin olla sinun puhelinnumero niin laittelen vaikka jossain vaiheessa viestiä. :D ja kommentoi ihmeessä jatkossakin myös tänne blogiin jos on omia kokemuksia jakaa!
      Ja vitsi miten ihana kuulla että teillä on mennyt Boriksen ja vauvan kanssa hyvin! Toivotaan ja uskotaan parasta myös Oliverin osalta. :)

      Poista
    2. Kuulostaa kivalta, laita ihmeessä viestiä joku päivä. :) Oi ei oo kyllä tosiaan kauaa sun loman alkuun! Nauti vielä vikoista työviikoista! ja juu ehdottomasti jään tänne seurailemaan ja kommentoimaan, äitiys- tai lapsiaiheisista blogeista on jostain kumman syystä tullut nyt ihan lemppareita.. :D

      Poista
    3. Kummasti ne mielenkiinnon kohteet muuttuu, vuosi sitten täällä kiinnosti hääblogit ja nyt ihan joku muu.. :D mutta joo ollaan yhteyksissä!

      Poista