Minulle on aina ollut selvää että haluan jonain päivänä lapsia. Olin jo teini-iässä suunnitellut mielessäni aikataulun tulevaisuudelle. 25-vuotiaaseen mennessä ensimmäinen lapsi ja sitä ennen jo naimisiin. Jossain vaiheessa parinkympin jälkeen viskasin tämän ajatuksen romukoppaan sillä lasten hankkiminen tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Haluan ennemmin keskittyä rauhassa opintoihin ja niiden jälkeen luomaan uraa.
Matias ilmestyi elämääni vuonna 2013 ja meidän juttu eteni vauhdilla: yhteenmuutto, koira, oma asunto, kosinta.. Silti naureskelin edelleen muiden kommenteille lasten hankinnasta; enhän minä ole edes yhtään äidillinen! Käytin ylimääräisen aikani pitkälti häähössötykseen ja ajatukset pyörivät lasten hankkimisen sijaan vieraslistassa, hääpuvun valinnassa, pöytäkoristeissa ja muissa hääsuunnitelmissa.
Alkuvuodesta 2017 jotain muuttui. Aloimme käydä keskusteluja lasten hankkimisesta. Toki olimme aikaisemmin jutelleet että haluamme molemmat lapsia, sitten joskus. Keskustelut kuitenkin muuttuivat konkreettisemmiksi; milloin olisi sopiva hetki alkaa yrittää lapsen hankkimista? Jos joku tuttu tätä lukee niin saattaa kyllä yllättyä! Keväällä 2017 nimittäin minulle iski vauvakuume! Tuli sellainen olo, että haluan vauvan ja haluan sen nyt. Tämä ei ollut tietenkään loppuun asti mietitty ajatus ja onneksi Matias sai minut rauhoittumaan. Minulle olisi nimittäin ollut suoraan sanottuna painajainen olla raskaana omissa häissäni. Keskustelimme kuitenkin lasten hankkimisesta enemmänkin ja tulimme päätökseen siitä, että häiden jälkeen voisi olla sopiva aika.
Koitti meidän elokuinen hääpäivä ja sen jälkeen häämatka. Silloin teimme sitten konkreettisen päätöksen että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Siitä lähtien se päätös tuli oikeasti toteen ja perhosia lenteli vatsassa..
En tiedä olemmeko ainoat esikoistaan suunnittelevat, joilla oli aluksi taipumusta hätäilyyn. Tuskinpa. Nimittäin kun olimme tehneet päätöksen että vauva saa tulla kun on sen aika, niin etenkin minä odotin että sen aika olisi heti välittömästi. Normaalisti mieheni on meistä se rauhallinen järjen ääni, mutta tässä asiassa en voinut olla huomaamatta hänenkin jännitystään ja malttamattomuuttaan. Ja kyllä meitä kieltämättä harmitti kun selvisi ettei vielä tärpännytkään. Tietenkin tiedostettiin että olisihan se todella epätodennäköistä että mitään tapahtuisi näin pian, mutta silti.. Kyllä sitä kuitenkin mietti mielessään että mitä jos sittenkin?
Parin kuukauden jälkeen rauhoituimme. Arki palasi normaaliksi eikä raskaaksi tuleminen pyörinyt enää jatkuvasti mielessä. Tottakai asiaa tuli mietittyä edelleen, mutta ei enää niin että olisin miettinyt ja jopa jännittänyt sitä jatkuvasti. Jossain vaiheessa havahduin miettimään asiaa tarkemmin.. Hetkinen. Voisikohan olla.. Juttelimme Matiaksen kanssa ja päätimme odottaa vielä seuraavaan päivään. Olihan meillä aiemminkin ollut toiveet korkealla mutta jännitys oli sekoittanut asioita ja saanut meidät liiankin toiveikkaaksi.
Seuraavana päivänä kaivoimme ystäviltäni häämatkaltapaluu-lahjaksi saamani raskaustestin kaapista. (Erikoinen huumorintaju meillä, tiedän!) Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen testi minkä tein. Odottavan aika tuntui äärettömän pitkältä, varmasti elämäni pisimmät kaksi minuuttia! Ohjeistetun ajan jälkeen käänsimme testin oikein päin ja siinä se oli.
Selkeä plussa.
Miten me sitten reagoimme uutiseen? Me nauroimme. Emme oikein kumpikaan osanneet sanoa mitään, katsoimme vaan vuorotellen hieman epäluuloisena testiä ja toisiamme ja nauroimme. Ja se hetki oli ihan täydellinen meille. Siinä hetkessä pintaan nousi ainakin tuhat kysymystä ja tunnetta. Tuleeko meistä oikeasti jonkun vanhemmat? Onkohan meistä sittenkään tähän? Enhän minä ole koskaan edes vaihtanut vauvanvaippaa! Entä pärjätäänkö me taloudellisesti? Samaan aikaan kuitenkin tiedettiin vastaus sitä sanomattakin..
Kyllä me selvitään yhdessä. Ja siitä lähtien meillä oli ihana, yhteinen salaisuus.
Kuvat: Camilla Bloom
Matias ilmestyi elämääni vuonna 2013 ja meidän juttu eteni vauhdilla: yhteenmuutto, koira, oma asunto, kosinta.. Silti naureskelin edelleen muiden kommenteille lasten hankinnasta; enhän minä ole edes yhtään äidillinen! Käytin ylimääräisen aikani pitkälti häähössötykseen ja ajatukset pyörivät lasten hankkimisen sijaan vieraslistassa, hääpuvun valinnassa, pöytäkoristeissa ja muissa hääsuunnitelmissa.
Alkuvuodesta 2017 jotain muuttui. Aloimme käydä keskusteluja lasten hankkimisesta. Toki olimme aikaisemmin jutelleet että haluamme molemmat lapsia, sitten joskus. Keskustelut kuitenkin muuttuivat konkreettisemmiksi; milloin olisi sopiva hetki alkaa yrittää lapsen hankkimista? Jos joku tuttu tätä lukee niin saattaa kyllä yllättyä! Keväällä 2017 nimittäin minulle iski vauvakuume! Tuli sellainen olo, että haluan vauvan ja haluan sen nyt. Tämä ei ollut tietenkään loppuun asti mietitty ajatus ja onneksi Matias sai minut rauhoittumaan. Minulle olisi nimittäin ollut suoraan sanottuna painajainen olla raskaana omissa häissäni. Keskustelimme kuitenkin lasten hankkimisesta enemmänkin ja tulimme päätökseen siitä, että häiden jälkeen voisi olla sopiva aika.
Koitti meidän elokuinen hääpäivä ja sen jälkeen häämatka. Silloin teimme sitten konkreettisen päätöksen että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Siitä lähtien se päätös tuli oikeasti toteen ja perhosia lenteli vatsassa..
Parin kuukauden jälkeen rauhoituimme. Arki palasi normaaliksi eikä raskaaksi tuleminen pyörinyt enää jatkuvasti mielessä. Tottakai asiaa tuli mietittyä edelleen, mutta ei enää niin että olisin miettinyt ja jopa jännittänyt sitä jatkuvasti. Jossain vaiheessa havahduin miettimään asiaa tarkemmin.. Hetkinen. Voisikohan olla.. Juttelimme Matiaksen kanssa ja päätimme odottaa vielä seuraavaan päivään. Olihan meillä aiemminkin ollut toiveet korkealla mutta jännitys oli sekoittanut asioita ja saanut meidät liiankin toiveikkaaksi.
Seuraavana päivänä kaivoimme ystäviltäni häämatkaltapaluu-lahjaksi saamani raskaustestin kaapista. (Erikoinen huumorintaju meillä, tiedän!) Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen testi minkä tein. Odottavan aika tuntui äärettömän pitkältä, varmasti elämäni pisimmät kaksi minuuttia! Ohjeistetun ajan jälkeen käänsimme testin oikein päin ja siinä se oli.
Selkeä plussa.
Miten me sitten reagoimme uutiseen? Me nauroimme. Emme oikein kumpikaan osanneet sanoa mitään, katsoimme vaan vuorotellen hieman epäluuloisena testiä ja toisiamme ja nauroimme. Ja se hetki oli ihan täydellinen meille. Siinä hetkessä pintaan nousi ainakin tuhat kysymystä ja tunnetta. Tuleeko meistä oikeasti jonkun vanhemmat? Onkohan meistä sittenkään tähän? Enhän minä ole koskaan edes vaihtanut vauvanvaippaa! Entä pärjätäänkö me taloudellisesti? Samaan aikaan kuitenkin tiedettiin vastaus sitä sanomattakin..
Kyllä me selvitään yhdessä. Ja siitä lähtien meillä oli ihana, yhteinen salaisuus.
Kuvat: Camilla Bloom
Moi! Seurasin viime kesänä hääblogiasi ja nyt innolla seurailen teidän perheen kuulumisia muutenkin. Suurenmoiset onnittelut tämän ihanan asian johdosta! :)
VastaaPoistaOlisin kuitenkin halunnut kysellä mielipidettäsi ja fiiliksiä kun jostain postauksesta olin lukevinani että olisit vaihtanut työpaikkaa alkuvuodesta? Miltä susta tuntuu kun nyt vaihdoit juuri työpaikkaa ja sitten aika pian tuli tämä raskausuutinen? Anteeksi suora kysymys, en todellakaan tarkoita millään pahalla tuota, sillä itsellä on aika sama tilanne kun sulla. Tai meillä on tulossa häät ensi kesänä ja aika pian sen jälkeen olisi myös haaveissa perheenlisäys. Olen kuitenkin samaan aikaan melko tyytymätön nykyiseen työhöni ja mietin työpaikan vaihtoa. Koen vain jotenkin huonoa omaatuntoa siitä että vaihtaisin työpaikkaa kun kuitenkin tarkoitus olisi sitten melko pian jäädä äitiyslomalle. Kuten aiemmin sanoin en todellakaan tarkoita tätä kommenttina sinua tai sinun valintojasi kohtaan, mutta ihan yleisesti herättää ajatuksia.
Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä että kyllähän tässä pitää elää omaa elämää ja tehdä omalle perheelle sopivia päätöksiä, kyllä ne yritysmaailmassa pärjää. Lisäksi eihän asiat koskaan mene täysin kuten suunnittelee ja voihan se olla että meilläkin odotellaan pienokaista tovi ennen kuin tärppää. Mietin vain että miten sinun raskausuutisesti otettiin vastaan uudessa työpaikassasi ja millaisia tuntemuksia tämä uran ja perheen yhdistäminen sinussa herättää?
Kiitos jos viitsit vastata, ja vielä kerran painotan etten tarkoita nyt mitään pahaa! Tämä kysymys on vain jotenkin hankala muotoilla.
Kevät terkuin,
Johanna
Moikka Johanna! :) Ihanaa kuulla että olet löytänyt hääblogin puolelta myös tänne seuraamaan.
PoistaVaihdoin tosiaan alkuvuodesta työpaikkaa ja minulla on jo luonnoksissa odottamassa teksti tarkemmin tästä kysymästäsi aiheesta - en siis missään nimessä pahastu kysymyksestä. Julkaisen tekstin kunhan olen saanut sen viilattua valmiiksi. Näin lyhyesti sanottuna olen sitä mieltä, että elämää ei muutenkaan voi suunnitella kovin pitkälle - saati sitten lasten hankintaa. Moni saattaa yrittää pitkiäkin aikoja onnistumatta, eikä missään nimessä voi laittaa omaa elämää tauolle siksi aikaa.
Toki jännitin etukäteen töissä kertomista etenkin kun oli uudet ihmiset kenelle kertoa uutisista. Onnekseni minulla on kuitenkin maailman paras esimies ja työkaverit ja vaikka uutiset tulivatkin yllätyksenä niin ne otettiin äärimmäisen hyvin vastaan. Jos olisin saanut huonon tai inhottavan vastaanoton töissä niin täytyy kyllä myöntää että siinä vaiheessa olisi alkanut mietityttää, onko tämä edes minulle oikea työpaikka.
Äläkä huoli, en missään nimessä ottanut itseeni kysymyksestä, sehän kuuluu elämään! :) Jää seurailemaan tosiaan tuota pidempää kirjoitusta aiheesta, julkaisen sen varmasti piakkoin!
Saako ihan mielenkiinnosta udella, että missä vaiheessa aloit epäillä mahdollista raskautta, kun aloit testin tekemistä miettiä?:) Mietin vain, kun ensimmäisen postauksen aikajanassa luki, että saitte tietää 2018 uudesta tulokkaasta. Meillä kun la on melkein kuukautta aiemmin, ja tietoon sain lokakuun lopulla :D jos en olisi hätäillyt testin kanssa, olisi tieto mennyt marraskuun alkuun.
VastaaPoistaNo nyt kun sanoit niin tajusin että siellähän on tieto väärin, eli ollaan kyllä saatu tieto jo viime vuoden puolella! Kuitenkin nornaaliin verrattuna myöhemmin, kun lopetin tarkan päivien laskemisen ja myöskään kierto ei mennyt ihan normaalin mukaan :) mutta juu viime vuoden puolelle kuitenkin jäi, pitää käydä korjaamassa! :)
PoistaEhtikö tulla muita oireita, kuin menkkojen jääminen? :) Postausehdotuksena muutenki nää kuuluisat raskausoireet/oireettomuus!:D
VastaaPoistaEi ehtinyt tulla mitään muuta vielä siinä vaiheessa eikä hetkeen sen jälkeenkään oikeastaan! :D hahaa pitääkin ottaa heti työn alle oireet tähän mennessä hehe...
Poista