Ajatuksia äitiyslomalle jäämisestä

Käytämme hereilläoloajastamme todella ison osan töissä. Keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa.  Ei siis mitenkään yllättävää että työ on monelle todella tärkeä asia. Niin myös minulle.

Olen ollut jatkuvasti työelämässä melkeinpä siitä asti kun täytin 18, jolloin sain ensimmäisen osa-aikaisen työpaikkani lukion oheen. Sen jälkeen olenkin ihan paria poikkeusta lukuunottamatta tehnyt töitä jatkuvasti myös opiskelujen ohella. Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt oman alan tehtävissä HR-alalla. Viime vuoden loppupuolella sain tarjouksen jota en voinut ohittaa ja heti alkuvuodesta aloitin uudessa työssä, jossa olen viihtynyt erinomaisesti. Minulle on jotenkin luontevaa että elämässä on säännöllinen rytmi ja toimistolla vastassa tutut naamat joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja käydä vaikka lounaalla työn lomassa.

Raskaudesta kertominen töissä jännitti todella paljon. En kuitenkaan ollut ehtinyt olla uudessa työpaikassa kauaa ennen vauvauutisia ja ihmiset olivat vielä kohtuu uusia. Mietin, mitähän esimieheni ajattelee siitä että aloitin vasta ja nyt jo olen jäämässä pitkäksi aikaa pois. Entä työkaverit, ajattelevatko he että toimin epäreilusti kun heti täytyy taas olla etsimässä uutta kollegaa tilalle? Tätä ehti itseasiassa yksi lukija jo kyselemäänkin minulta. Itse ajattelen, että elämää ei voi koskaan suunnitella kovin pitkälle, sillä koskaan et tiedä mitä tapahtuu. En kokenut että siksi että alamme yrittää lasta, minun pitäisi laittaa muu elämäni siksi aikaa tauolle ja esimerkiksi unohtaa ajatukset työpaikan vaihdosta. Eihän sitä koskaan edes tiedä, miten kauan menee raskaaksi tulemisessa tai jo alkanut raskaus voi päätyä keskenmenoon.


Aikaisemmin jo lyhyesti viittasinkin, että minä en edes itseasiassa hakenut tätä työtä, vaan minuun oltiin yhteydessä ja tiedusteltiin mielenkiintoa. Tavattuani tulevan esimiehen ja muita tiimin jäseniä tiesin, että tätä tarjousta en voisi ohittaa. Kun hyväksyin työtarjouksen niin siinä vaiheessa ajatus oli että pistetään vauva-ajatus hetkeksi tauolle ja katsotaan vähän ajan kuluttua uudelleen - kunhan olisin ehtinyt olemaan uudessa työssäni jo jonkun aikaa. Eipä mennyt kauaakaan kun saimme selville että oli jo myöhäistä ja iloinen asia oli jo ehtinyt tapahtua. :)


Halusin kertoa vauvauutisista töissä jo hyvissä ajoin, että työpaikalla olisi hyvin aikaa varautua uuteen tilanteeseen. Taisin olla viikolla 15 kun kerroin ensin esimiehelle ja pian myös koko tiimille uutisista. Täytyy myöntää että jännitti aivan älyttömästi! Onneksi minulla on valehtelematta maailman paras esimies ja työkaverit, sillä vastaanotto oli aivan ihana. Kaikki tuntuivat olevan aidosti iloisia uutisista ja tulipa yhdellä työkaverilla jopa onnenkyyneleet silmäkulmaan! Siinä vaiheessa kivi vierähti sydämeltä ja oli kyllä huomattavasti helpompi olla kuin aikaisemmin kun piti vielä salailla uutisia työkavereilta. Täytyy myöntää että jos vastaanotto olisi ollut toisenlainen niin olisin kyllä alkanut jopa pohtimaan, että onkohan tämä kuitenkaan minulle sopiva työpaikka.

Vaikka esimiehelle ja työkavereille kertominen meni paremmin kuin olin uskaltanut edes toivoa, niin silti äitiyslomalle jääminen jännittää minua edelleen. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta minua jännittää se, miten osaan olla kotona ilman töissäkäymistä. Tottakai hetken aikaa esimerkiksi lomailu on ihanaa, mutta tämä on kuitenkin aivan eri asia. Ura ja myös uralla eteneminen on ollut minulle todella tärkeää ja tuntuu hassulta olla niin pitkään pois työelämästä.

Minua jännittää myös jo etukäteen se, mitä teen äitiyslomalla. Älkää siis ymmärtäkö väärin, en kuvittele sen olevan mikään varsinainen loma mikä pitäisi täyttää tekemisellä. Ja toisaalta ymmärrän myös sen, että tottakai äitiysloman ensisijainen tarkoitus on viettää aikaa vauvan kanssa. En kuitenkaan halua jumiutua vain kotiin vauvan kanssa, eikä minulla ole täällä päin (tai oikeastaan muutenkaan) samassa tilanteessa olevia ystäviä. Mitä siis teen päivät pitkät kun Matias ja kaikki ystävät elävät normaalin rytminsä mukaan ja ovat arkisin päivät töissä.

Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli juurikin jo etukäteen valmistua äitiyslomaan. Kuvaaminen ja kirjoittaminen ovat minulle tärkeitä asioita ja kun kirjoittamisen nälkää ei pääse tyydyttämään äitiysloman aikana töissä niin blogi tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Sen myötä saankin varmasti osittain jo mukavasti sisältöä päiviin pelkän vauvan kanssa vietetyn ajan lisäksi.

Olen sopinut nyt töissä että jään lomalle 18.6. alkaen ja äitiysloman ensimmäinen päivä on 29.6. Aika kuluu aivan älyttömän nopeasti ja tuo kesäkuun puoliväli lähestyy hurjaa vauhtia! Lähdemme vielä huhtikuun lopussa lomalle, jonka jälkeen onkin sitten enää puolisentoista kuukautta töitä ennen äitiysloman alkamista. Apua!

Mitä te muut olette tehneet äitiyslomalla äiti-vauva-ajan lisäksi? Missä olette käyneet kodin ulkopuolella? Onko joku muu vaihtanut työpaikkaa vasta vähän ennen vauvan tuloa?