Niin stereotyyppisesti kuin meidän elämä onkin tähän asti edennyt niin en pitäisi itseäni stereotyyppisenä odottajana, jos nyt niin voi yleensäkään sanoa. Miksi näin? No minäpä kerron yhden esimerkin.
Tämä on siis vain yksi monista samanlaisista esimerkeistä. Minä en perehdy aktiivisesti raskauteen liittyviin asioihin niin kuin ensiodottajan tilanteessa voisi ehkä kuvitella. Kuljen ennemmin virran mukana ja kuulen monista asioista ensimmäistä kertaa vasta neuvolassa tai siinä vaiheessa kun joku tuttu valistaa minua. ’Yritä vaan olla stressaamatta ja jännittämättä’ on lause jonka olen kuullut etenkin jo synnyttäneiden suusta lukemattomia kertoja. Näihinkin olen monesti vain nyökkäillyt ymmärtävästi, vaikka mielessäni olen miettinyt että mitähän minun oikein pitäisi stressata? Ja pitäisikö kuitenkin alkaa perehtymään asioihin tarkemmin jo tässä vaiheessa raskautta?
Tällaisessa asenteessa on hyvät ja huonot puolensa. Olen onnistunut välttämään liikaa stressiä ainakin tämän raskauden ensimmäisen puolikkaan, sillä tässä asiassa olen aika varma että tieto lisää tuskaa! En ole osannut hirveästi pelätä mitään kun en ole perehtynyt sen tarkemmin siihen, mitä kaikkea voisi tapahtua. Toisaalta taas monet ihmettelyt esimerkiksi raskauden vaivoista olisi vältetty sillä, jos olisin lukenut niistä hieman etukäteen ja tiennyt että ne kuuluvat asiaan.
Keskustelupalstat ovat siis minulle toistaiseksi melko tuntematonta aluetta. Hetki sitten liityin Facebook-ryhmään joka koostuu muista samassa kuussa laskettua aikaansa odottavista. Tämä on ollut minun mielestäni tosi hyödyllistä kun miut ovat samassa tilanteessa ja yleensä joku aina kysyy samoihin aikoihin niitä asioita mitkä itseä mietityttää. Keskustelukin on ainakin näin satunnaisen seurailun perusteella pysynyt pääosin asiallisena! Liikaa keskustelupalstojen lukemista ja itseni vertaamista toisiin pyrin kuitenkin välttämään myös jatkossa.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin sen, että jos on ikävämpiä kokemuksia odotusajasta niin stressi varmasti nostaa päätään helpommin ja mielessä pyörii pelko niistä ikävistä asioista mitä voi tapahtua. Meillä on kuitenkin kaikki mennyt tähän asti hyvin eikä auta muu kuin luottaa että niin menee jatkossakin! Raskaudessakin on kuitenkin niin paljon asioita mihin ei voi välttämättä itse vaikuttaa vaan ne vain tapahtuvat, joten uskon että minulle on parempi etten liikaa perehdy ja pelottele itseäni niillä.
Millaisia odottajia sieltä ruudun takaa löytyy? Oletko perehtynyt tarkasti raskauteen ja synnytykseen liittyviin asioihin vai menetkö ennemmin virran mukana niin kuin minä?
Noin kuukausi sitten juttelimme (vielä lapsettomien!) kavereiden kanssa yleisesti raskaudesta ja siihen liittyvistä asioista. Yksi kavereistani kyseli joko olen tuntenut vauvan liikkeitä ja kun vastasin kieltävästi, kommentoi hän asiantuntevasti jotain istukan sijainnista. Ihmettelin mielessäni että mitähän tuo oikein tarkoitti ja nyökkäilin vaan hyväksyvästi. Kaverini sitten kysyi, tiedänkö jo mihin istukka on kiinnittynyt. Apua! Mitä tähän kuuluu vastata? ’Öö... en tiedä vielä.. ehkä seuraavassa ultrassa sitten..?’ Keskustelu jatkui tästä eteenpäin normaalisti eli ilmeisesti vastaukseni vakuutti. Jes!
Kotimatkalla junassa mietin että mitä hittoa tuo tarkoitti ja pitäisikö minun tietää jotain siitä istukasta tai sen sijainnista?? Pakko oli googlettaa ja onneksi vauva.fi ei petä koskaan.
Kotimatkalla junassa mietin että mitä hittoa tuo tarkoitti ja pitäisikö minun tietää jotain siitä istukasta tai sen sijainnista?? Pakko oli googlettaa ja onneksi vauva.fi ei petä koskaan.
Tämä on siis vain yksi monista samanlaisista esimerkeistä. Minä en perehdy aktiivisesti raskauteen liittyviin asioihin niin kuin ensiodottajan tilanteessa voisi ehkä kuvitella. Kuljen ennemmin virran mukana ja kuulen monista asioista ensimmäistä kertaa vasta neuvolassa tai siinä vaiheessa kun joku tuttu valistaa minua. ’Yritä vaan olla stressaamatta ja jännittämättä’ on lause jonka olen kuullut etenkin jo synnyttäneiden suusta lukemattomia kertoja. Näihinkin olen monesti vain nyökkäillyt ymmärtävästi, vaikka mielessäni olen miettinyt että mitähän minun oikein pitäisi stressata? Ja pitäisikö kuitenkin alkaa perehtymään asioihin tarkemmin jo tässä vaiheessa raskautta?
Tällaisessa asenteessa on hyvät ja huonot puolensa. Olen onnistunut välttämään liikaa stressiä ainakin tämän raskauden ensimmäisen puolikkaan, sillä tässä asiassa olen aika varma että tieto lisää tuskaa! En ole osannut hirveästi pelätä mitään kun en ole perehtynyt sen tarkemmin siihen, mitä kaikkea voisi tapahtua. Toisaalta taas monet ihmettelyt esimerkiksi raskauden vaivoista olisi vältetty sillä, jos olisin lukenut niistä hieman etukäteen ja tiennyt että ne kuuluvat asiaan.
Keskustelupalstat ovat siis minulle toistaiseksi melko tuntematonta aluetta. Hetki sitten liityin Facebook-ryhmään joka koostuu muista samassa kuussa laskettua aikaansa odottavista. Tämä on ollut minun mielestäni tosi hyödyllistä kun miut ovat samassa tilanteessa ja yleensä joku aina kysyy samoihin aikoihin niitä asioita mitkä itseä mietityttää. Keskustelukin on ainakin näin satunnaisen seurailun perusteella pysynyt pääosin asiallisena! Liikaa keskustelupalstojen lukemista ja itseni vertaamista toisiin pyrin kuitenkin välttämään myös jatkossa.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin sen, että jos on ikävämpiä kokemuksia odotusajasta niin stressi varmasti nostaa päätään helpommin ja mielessä pyörii pelko niistä ikävistä asioista mitä voi tapahtua. Meillä on kuitenkin kaikki mennyt tähän asti hyvin eikä auta muu kuin luottaa että niin menee jatkossakin! Raskaudessakin on kuitenkin niin paljon asioita mihin ei voi välttämättä itse vaikuttaa vaan ne vain tapahtuvat, joten uskon että minulle on parempi etten liikaa perehdy ja pelottele itseäni niillä.
Millaisia odottajia sieltä ruudun takaa löytyy? Oletko perehtynyt tarkasti raskauteen ja synnytykseen liittyviin asioihin vai menetkö ennemmin virran mukana niin kuin minä?
Voi - olen kateellinen sun rennosta asenteesta. Itse eksyin jo yritysvaiheessa (jota ehti kestää yhden kierron, seuraavalla tärppäsi) keskustelupalstoille - VIRHE! Sieltä löytyi aivan kamalia asioita ja myös alkuraskaudessa eksyin keskustelupalstoille. Mun alkuraskaus oli tosi raskas, koska pelkäsin kaikkea mahdollista. Päätin jättää keskustelupalstat unholaan ja halusin käydä neuvolan kautta juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla.
VastaaPoistaJa noiden ansiosta toisella kolmanneksella olen ottanut rennommin, mutta oon kyllä edelleen stressiä ja hysteerisyyttä repinyt esimerkiksi ruuista, etten söisi esim. riskiruokia vahingossakaan... Nyt toki, kun viimeinen kolmannes on ihan käsillä, oon vähän alkanut jännittämään synnyttämistä, mutta luotan, että ammattilaiset kyllä tekee huolella synnytystapa-arvion ja sairaalassa henkilökunta on osaavaa. En aio lueskella synnytyskertomuksia, vaan perehdyn ihan asiateksteihin. :)
Ihan ensimmäisenä.. Emmi, ONNEA! :) En tiennyt että teilläkin samoja uutisia. Aivan ihanaa! Milloin on laskettu aika?
PoistaEn tiedä miten olen onnistunutkin tässä. Tai siis, hankalaahan sitä olisi päättää olla näin rento eli minulla on kyllä käynyt tuuri kun tämä on tuntunut jotenkin luontevalta etenemistavalta. Keskustelupalstoja lukemalla daa varmasti kyllä ihan älyttömän stressin aikaiseksi ja siksi pyrinkin pääosin pysyttelemään poissa sieltä. :D
Mutta onneksi sinullakin on liika stressi helpottanut, ja toivottavasti jatkuukin näin. :) Olipas kiva kun kommentoit ja vaihdellaan kuulumisia jatkossakin!
5.7 on laskettu aika, eli kesävauva meilläkin tulossa! :) Kaiken tuon hermoilun vuoksi olin pitkään puhumatta töissä mitään ja somessa olin myös hissukseen. Nyt oon aika vasta tullut raskauskaapista ulos. :D Lähipiirille toki ajat sitten paljastettu. :)
PoistaMukavaa kun aloit bloggaamaan aiheesta, jään niin mielenkiinnolla seurailemaan. :)
No mutta se on varmasti ihan ymmärrettävääkin että ei halua niin aikaisin kertoa kaikille, jos jännittää tosi paljon sitä meneekö kaikki hyvin. Kiva että jäät seurailemaan ja ihanaa odotusaikaa sinne! :)
Poista