Vauva koiraperheessä vai koira vauvaperheessä?

Tarkkaavaiset korvat, heiluva häntä ja hymyilevä ilme. Meidän perheeseen kuuluu vauvan lisäksi myös koira, tarkemmin sanottuna meidän Shetlanninlammaskoira Oliver. Oliver on ollut meillä jo yli neljä vuotta ja on alusta asti ollut meille perheenjäsen. Sellaiseksi hänet alunperin otettiin ja sitä hän on edelleen: perheenjäsen joka on mukana meidän arjen touhuissa. Oliver on AINA vastaanottamassa meidät innosta puhkuen ja häntä heiluen kun tullaan kotiin. Hän seuraa mukana mitä ikinä tehdäänkin ja nukkuu omassa pedissään meidän makuuhuoneessa. Tehdään yhdessä kaikenlaisia juttuja: ulkoillaan, leikitään, mökkeillään, tehdään pihahommia.. Meillä ei ole mitään erityisiä yhteisiä harrastuksia mutta Oliver onkin aina ollut sellainen koira, että hän on mukana pitkälti ihan kaikissa puuhissa meidän kanssa.


Tiedättekö mitä tapahtuu kun sellainen karvainen kaveri kuin Oliver on, on asunut kanssasi monta vuotta..? No siihenhän tietenkin rakastuu ja kiintyy! Oliver on meille tosi tärkeä ja rakas. Meillä minä en ole Oliverin äiti eikä Matias isä, mutta se ei tee siitä yhtään vähempää perheenjäsentä.


Siksi meille olikin tärkeää jo heti raskausajasta lähtien, että koirasta luopuminen ei meidän kohdalla olisi vaihtoehto vauvan tullessa taloon. Sitä tapahtuu aika paljon ja kyllä minultakin tästä aiheesta kysyttiin. Muutama ei meille niin läheinen ihminen tiedusteli, mitä aiomme tehdä koiralle kun meille tulee vauva.. Ja täytyy sanoa etten oikeastaan ihan osannut vastata, menin niin hämilleni. Minun korvaani ihan hassu kysymys! Tai siis, ajattelimme edelleenkin tehdä ihan samaa kuin ennenkin eli ulkoilla, leikkiä, mökkeillä, tehdä pihahommia... Ei meillä tullut mieleenkään että etukäteen olisimme miettineet että mihin koira sitten annetaan kun vauva syntyy, ei kai perheenjäsenestä niin vain luovuta! Ei ainakaan meillä.


Ennen Iivon syntymää mietimme jo tarkkaan että miten haluamme ’esitellä’ uuden tulokkaan Oliverille, että totuttelu kävisi mahdollisimman helposti kaikkien kannalta. Vanhempani olisivat mielellään ottaneet Oliverin kesällä pidemmäksikin aikaa hoitoon ja se olisi myös poistanut ongelman siitä, mihin saamme koiran hoitoon siinä vaiheessa kun lähtö synnärille koittaa. Meille oli kuitenkin tärkeää, että Oliver olisi paikalla kun saavumme ensimmäistä kertaa kotiin Iivon kanssa ja siksi halusimme löytää hoitajan lähempää kotia. Uuden perheenjäsenen ilmestyminen perheeseen on iso shokki ihmisillekin, miksei siis myös koiralle? Uskon että vielä isompi shokki se olisi ollut jos Oliver olisi ollut ensimmäiset viikot pois kotoa ja kotiin palatessa huomannut, että perheeseen on ilmestynyt uusi jäsen joka vie paljon huomiota. Meillä koiran ja vauvan ensitapaaminen meni tosi hyvin. Matias oli tuonut jo etukäteen sairaalasta harson jossa oli Iivon tuoksua, niin että saisimme sitä jo etukäteen hieman tutuksi Oliverille. Ensitapaamisen hetkellä Oliver oli kiinnostunut vauvasta ja haisteli häntä innoissaan.

Miten se huomio sitten? Myönnän että etenkin alkuvaiheessa, siinä hormonihuuruisessa vauvakuplassa oma huomioni keskittyi hyvin vahvasti vauvaan.. Vaikka olin etukäteen kovasti ajatellut että minulla se ei menisi niin! Nyt olen kuitenkin sitä mieltä että niin sen ihan alun kuuluikin mennä. Se ei tarkoittanut että olisin kokonaan unohtanut Oliverin, ei tietenkään! Ja Matias tottakai lenkitti ja ruokki ja hoiti Oliverin ihan normaaliin tapaan, minähän en sitä olisi pystynytkään tekemään sektion takia. Varmasti nykyäänkin arjessa välillä Oliver saattaa jäädä vähemmälle huomiolle kuin ennen Iivoa, mutta koen silti että pystymme edelleen huomioimaan hänet todella hyvin myös vauva-arjen keskellä.


Ainoat hetket kun olen miettinyt että kunpa meillä ei olisi koiraa, on olleet pari kertaa kun Matias on ollut pois kotoa. Sellaiset päivät kun olemme Iivon kanssa olleet pitkän päivän pois kotoa ja olisi jo kiire laittaa väsynyt lapsi iltatoimien kautta nukkumaan. Kun pitää lähteä vielä väsyneen lapsen kanssa ulkoiluttamaan koira ennen kuin saa vauvan nukkumaan. Silloin myönnän että on joskus turhauttanut, vaikka tietenkin se on täysin oma vika kun on tullut niin myöhään kotiin. Mutta se turhautuminenkin on ihan normaalia kun se on vain hetkellistä, turhautuuhan sitä toisinaan muihinkin asioihin.


Eikä tämä vauva-arki varmastikaan pelkkää huonoa ole koiralle tuonut! Tottakai hänellä on myös yksi perheenjäsen lisää, johon on selvästi kiintynyt vaikka välillä vähän väisteleekin Iivoa. Väistelee siksi, koska meidän vuoden ikäinen poika ei vielä valitettavasti ole ihan sisäistänyt sitä että koiraa pitää silittää eikä repiä karvoista. Pikkuhiljaa harjoitellaan! Mutta kun esimerkiksi tullaan kotiin Iivon kanssa reissusta, niin Oliver tervehtii minun ja Matiaksen lisäksi myös Iivoa ja antaa pusut innoissaan, ja Iivoa naurattaa aina kovasti. Lisäksi Oliverin yksin kotona viettämä aika on vähentynyt huomattavasti nyt äitiysloman aikana, sekä lenkit pidentyneet ja lisääntyneet. Harvoin Oliver tällä hetkellä on työpäivän pituista aikaa yksin kotona, kun ollaan Iivon kanssa päivät seurana. Meillä on myös arkisin paremmin aikaa tehdä pidempiä lenkkejä keskellä päivää kun ei tarvitse käydä töissä.


Instagramia seuraavat ovatkin ehkä huomanneet että Oliver on ollut välillä hoidossa Lappeenrannassa pidemmän ajan putkeen. Miksi näin? Usein syynä on ollut ihan joku käytännön juttu. Esimerkiksi viimeksi meillä ei ollut Iivon ja Oliverin kanssa autoa kun lähdimme kotiin Lappeenrannasta, enkä halunnut matkustaa yksin tavaroiden, vauvan ja koiran kanssa junalla kotiin. Siispä Oliver jäi Lappeenrantaan siksi aikaa kun seuraavan kerran nähtiin. Toinen syy on ihan se, että onhan se varmasti koirallekin ihanaa saada välillä se jakamaton huomio! Naapuri sanoi yksi päivä että on kiva kun isompi lapsi pääsee välillä yksin mummolaan ja saa isovanhempien jakamattoman huomion. Uskon että se sama tekee hyvää myös koiralle! Varmasti sitten kun Iivo on isompi ja voi mennä isovanhemmille vaikka viikonlopuksi yökylään niin tehdään niin että Oliver on sillon meidän kanssa kotona ja saa myös meiltä sen jakamattoman huomion silloin.


Lopuksi pitää vielä sanoa että en tietenkään ajattele että asia on aina näin yksioikoinen. On tilanteita jossa on kaikkien (myös sen lemmikin) parhaaksi tai suorastaan pakollista että lemmikki muuttaa muualle asumaan vauvan synnyttyä. On allergioita ja tilanteita joissa eläin stressaa jatkuvasti ja voi huonosti vauvan tultua taloon. Nämä ajatukset on kirjoitettu täysin meidän tilanteesta ja siitä, mitkä ajatukset meillä oli siinä vaiheessa kun meille tuli vauva. Oliver on aina ollut todella sopeutuvainen ja myös tämä muutos meni todella hienosti. Pointtina minulla olikin se, että uskon että omalla toiminnallakin voi ja kannattaa ainakin yrittää edesauttaa sitä, että koko perhe voi jatkossakin elää hyvää elämää yhdessä, kaikkien osapuolten näkökulmasta.

Vauvavuosi pakettiin - kysymyksiä ja vastauksia

Iivo täytti viime kuussa vuoden ja vauvavuosi on siis meillä jo takana päin. Nyt ajattelin muistella hieman vauvavuotta. Kysyitte instagramin puolella kysymyksiä vauvavuoteen liittyen, joihin nyt tässä postauksessa vastaukset!

Oliko teillä toiveita lapsen sukupuolesta ennen kuin kuulitte että poika on tulossa?

Uskon että Matiaksella oli pieni toive pojasta ja minulla tytöstä. Minun serkuistanikin valtaosa on tyttöjä ja olen tottunut tyttöihin, ja siksi ennen Iivon syntymää olisi tuntunut luontevammalta saada tyttö. Nyt taas tuntuu ihan siltä että poika meille kuuluikin tulla, enkä ole edes kaivannut pinkkejä röyhelömekkoja ja rusetteja.

Miltä ensimmäiset päivät vauvan kanssa kotona tuntuivat?

Ne tuntuivat samaan aikaan todella epärealistisilta ja luontevilta. Nyt jälkikäteen kun mietin sitä aikaa, tuntuu ihan kuin oltaisiin oikeasti eletty jossain vaaleanpunaisessa kuplassa. Itkin onnesta varmaan ainakin kaksikymmentä kertaa vuorokaudessa. Itkin kun katsoin vauvaa ja itkin vielä enemmän kun katsoin Matiasta ja vauvaa yhdessä. En ainakaan muista olleeni väsynyt, muistan vaan miten ärsytti kun kaikki kehottivat nukkumaan vauvan nukkuessa. Halusin vaan tuijotella söpöä, tuhisevaa pientä. Olihan se ihanaa ja todella ainutlaatuista aikaa.

Parasta vauva-arjessa

Kyllä tähän täytyy vastata kliseisesti että se, kun näkee kun toinen kasvaa ja kehittyy ja oppii uutta. Se on ihan parasta! Vielä tänä päivänäkään minulle ei ole tullut sitä haikeutta, että kaipaisin pikkuvauva-aikaa tai toivoisin että aika pysähtyisi. Melkein jokaisessa vaiheessa vauvavuotta olen vaan miettinyt että tää on kyllä paras vaihe tähän mennessä ja odottanut vaan innolla tulevaa, murehtimatta siitä että aika kuluu liian nopeasti.

Toinen ehdottomasti paras juttu on ollut ihan vaan se, että on mahdollisuus olla kotona Iivon kanssa. Se tuntuu ajoittain jotenkin ihan uskomattomalta, että voin olla kotona. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Etenkin aurinkoisina kesäpäivinä mietin, että onpa uskomatonta että saadaan nauttia tästä yhdessä, ilman että pitää mennä vielä töihin ja päiväkotiin. Lapsen kanssa kotona olo on kaukana rennosta lomailusta, mutta ihan mahtavaa se on silti.

Haastavinta vauva-arjessa

Haastavinta oli kyllä ehdottomasti se vaihe, kun Iivolla oli mahakipuja ja huomasi että toisen on hankala olla, mutta ei osannut auttaa mitenkään. Sama toistuu jos lapsi on kipeänä (miltä ollaan kyllä vältytty uskomattoman hyvin toistaiseksi!), eikä tiedä miten helpottaisi toisen oloa. On niin avuton ja kädetön olo itsellä, ja haluaisi vaan ottaa kaiken sen huonon olon itselleen. Erityisen vaikeaa se oli heti alussa kun oli muutenkin epävarma itsestään äitinä ja väsymys ja hormonimyrskyt painoivat päälle.

Toinen minulle haastavalta tuntunut asia nosti päätään vasta lähempänä vauvavuoden loppua. Sitä oli elänyt alkuosan jossain ihanassa vauvakuplassa, joka alkoi pikkuhiljaa hälvetä kun vuosi eteni. Hieman ennen Iivon 1-vuotissyntymäpäivää minulle iski identiteettikriisi. Tuntui, että olen kadottanut itseni kokonaan enkä enää tiennyt kuka olen ja mitä minun pitäisi tehdä, äitiyden lisäksi siis. Äityis tempaa mukanaan etenkin pikkuvauva-aikana todella vahvasti mikä on tottakai myös luonnollista, mutta jossain vaiheessa heräsin siihen että minun on oltava jotain muutakin kuin äiti. On pakko tai tulen hulluksi. Suoraan sanottuna en ole vieläkään täysin päässyt näistä ajatuksista yli, mutta ne ovat hieman lieventyneet. Olen ottanut enemmän omaa aikaa: urheillut, nähnyt ystäviä, kirjoittanut, juhlinut, mitä vaan.. Keskittynyt itseeni.

Kolmantena on aivan pakko vastata väsymys ja univaje. Meillä sitä ei edes kestänyt kovin kauan, koska Iivo on nukkunut suhteellisen hyvin alusta asti. Mutta hieman yli kuukauden kestäneen vaiheen aikana, jolloin meillä nukuttiin todella huonosti, muistan olleeni aivan rikki. Uni on minulle oikeasti aivan äärettömän tärkeää. Ja siksi jatkuvat yöheräilyt ja väsymys tuntuivat suorastaan kidutukselta.

Mikä yllätti eniten vauvavuodessa?

Äidinvaisto. Ehdottomasti.

Epäilin etukäteen, onko sellaista asiaa oikeasti olemassakaan ja voi kyllä se on! Olen saanut huomata sen omin silmin monessakin tilanteessa. Joku sisäinen vaisto on kertonut minulle kun asiat eivät ole kunnossa ja ohjanneet toimimaan tietyllä tavalla. Myöhemmin on selvinnyt että vaistoni on ollut oikeassa. En olisi ikinä ennen Iivon syntymää uskonut että vaan tietäisin miten toimia, mutta niin siinä vaan kävi.

Toinen yllättävä asia on ollut se rakkaus mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea. Se on niin kokonaisvaltaista ja erilaista kuin mikään muu, että sitä on mahdotonta selittää. En aio olla se joka sanoo että rakkaudesta ei tiedä mitään ennen kuin saa oman lapsen, koska se ei todellakaan ole totta. Mutta sen sanon, että kyllä se vaan on jotain erilaista ja ainutlaatuista.

Mitä vaihetta ei tule ikävä?

Jokainen meitä seurannut varmasti arvaa tämän. Ilman pienintäkään epäilystä vastaan NELJÄN KUUKAUDEN HULINAT. Ovatko ne sitten oikeasti olemassaoleva asia vai ei, sitä en osaa sanoa, mutta meillä ne ainakin olivat harvinaisen totta. Siihen asti hyvin nukkunut lapsi alkoi heräilemään öisin aivan jatkuvasti, ja niiden päätyttyä yöt paranivat hetkessä jopa niin paljon että yöheräämiset jäivät kokonaan pois. Silloin tunsin oikeasti olevani zombi, joka suorittaa elämää autopilotilla. Niin kuin jo mainitsin, uni on minulle tärkeää ja hulinoiden aikaan minun oli oikeasti paha olla. Pahimmillaan Iivo heräsi yöllä vartin välein, pisin unipätkä oli ehkä tunnin mittainen. Muistan useammankin kerran kun itkin yöllä ja toivoin, että saisin vain nukkua. 

Ihanin yksittäinen hetki vauvavuoden aikana? Entä kamalin?

Tämä on kyllä hankala.. Tottakai Iivon syntymä oli tietyllä tapaa ihanin, mutta tavallaan taas ei. Minun mielestäni sellaiset ihan tavalliset, arkiset hetket on kaikkein ihanimpia. Kun Iivo kurkottaa kohti käsillään ja sanoo äiti. Kun Iivo yhtäkkiä painaa päänsä rintaa vasten ja halaa. Kun Iivo oppii jonkun uuden taidon ja hänen silmistään loistaa into ja ylpeys siitä.

Kamalimmaksi täytyy kyllä mainita sellaiset yksittäiset hetket kun vauva itki etkä tiennyt mitä tehdä auttaaksesi. Kun tähän lisätään vielä oma väsymys, niin ne hetket olivat minulle äärimmäisen raskaita.

Mitä asiaa tuut kaipaamaan eniten vauvavuodesta? Entä vähiten?

 

Varmaan joskus taaksepäin katsoessani tulen kaipaamaan kaikkein eniten sitä, miten mahtavaa on seurata miten nopeasti näin pieni kasvaa ja kehittyy. Jollain tavalla ajattelen, että vaikka vauvavuoden aikana on ajoittain jopa ahdistanut se, miten kiinni ja riippuvainen vauva on ollut minusta, niin uskon että jossain vaiheessa tulen kaipaamaan myös sitä, kun lapsi itsenäistyy kokoajan enemmän ja enemmän.Vähiten tulen kaipaamaan huonosti nukuttuja öitä, ehdottomasti.

Mikä oli tärkein ja turhin hankinta?

Meillä ehdottomasti tärkein hankinta on ollut oma sänky vauvalle. Alkuun meillä oli käytössä Leanderin kehto, mikä oli aivan maailman paras keksintö! Siinä oli hyvä keinuttaa pientä ja ajallaan harjoitella sänkyyn nukahtamista. Meillä perhepeti ei toimi lainkaan, ja siksi pidän sänkyä ehdottomasti tärkeimpänä hankintana vauvalle.

Toinen ehdottoman tärkeä hankinta oli laadukkaat ja meille sopivat vaunut. Bugaboo Buffalot on olleet meidän käytössä ihan täydelliset ja ollaan edelleen enemmän kuin tyytyväisiä valintaan.

Kolmantena vauva-arjen pelastajana toimi Baby Björnin sitteri, joka oli vatsakipuisen vauvan kanssa ajoittain ainoa paikka jossa hän viihtyi.

Turhia hankintoja on oikeastaan tehty todella vähän. Liivinsuojukset olivat minulla aivan turhat, en ole ikinä käyttänyt niitä. Maitoa on tullut enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitä ei ole koskaan vuotanut niin että paita kastuisi.

Toinen turha hankinta meillä oli Stokken Tripptrapp-tuolin newborn-setti. Siinä Iivo ei viihtynyt koskaan, vaan hänelle piti olla sitteri joka liikkuu.

Miten ootte hoitanut parisuhdetta vauvavuoden aikana?

Sanoisin että kaikkein tärkeimpänä meillä on ollut ihan normaalit arjen huomionosoitukset. Meillä ei ole samalla paikkakunnalla joustavaa mahdollisuutta saada Iivolle hoitajaa edes hetkiksi, joten siksi on tärkeää muistaa toista ihan siinä tavallisessa arjessa. Meillä pussataan ja halataan joka päivä. Kerrotaan että rakastetaan ja mennään aina yhdessä nukkumaan. Tehdään toiselle iltapala valmiiksi tai keitetään aamulla kahvit. Muistetaan että se meidän kahden välinen rakkaus ei vähene tai häviä vaikka meidän perheessä on uusi pieni ihminen ketä molemmat rakastetaan eniten maailmassa. Päinvastoin, meidän kahden välinen rakkaus on myös vaan kasvanut lapsen myötä.

Kahdenkeskinen aika on meille silti todella tärkeää edelleen. Iivon ollessa ihan pieni vauva, tämä asia ahdisti kovasti. Kun mitään kunnollista rytmiä ei ollut syntynyt ja vauva nukahti yöunillekin vasta klo 23-1 välillä, niin kahdenkeskistä aikaa parisuhteelle ei juuri ollut. Ahdisti kun ei ollut edes pientä hetkeä niin, että vauva olisi ’poissa’ eli nukkuisi vaikka omassa sängyssään, sillä aluksi Iivo nukkui pääosin sylissä. Edes saunaan ei päästy kahdestaan.

Jo muutaman kuukauden ikäisenä rytmejä alkoi kuitenkin syntymään, ja yöunet saatiin vakiinnutettua alkamaan klo 20. Ensimmäinen unipätkä oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa pitkä, mikä antoi meille mahdollisuuden ’kahdenkeskiseen aikaan’. Silloin alettiin viettää oikeasti kahdestaan aikaa yhdessä Iivon mentyä nukkumaan. Kokattiin hyvää ruokaa, juteltiin, katsottiin leffaa, saunottiin. Ja vuoden edetessä tämä on helpottunut entisestään kun Iivo nukkuu yöt hyvin - ei ole itsellä niin kova kiire nukkumaan iltaisin ja saadaan kahdenkeskistä aikaa lähes joka ilta. Arkisin saunotaan, syödään iltapalaa yhdessä, katsotaan jotain hyvää sarjaa. Viikonloppuisin tehdään hyvää ruokaa, istutaan omalla terassilla tai katsotaan leffaa. Viikonloppuisin myös päiväuniaika on usein meidän kahdenkeskistä aikaa ja silloin ihan vaan ollaan kahdestaan.

Olemme olleet Iivosta yhden yön erossa vauvavuoden aikana kun kävimme hotellilomalla kun vanhempani olivat Iivon kanssa. Se oli kyllä aivan ihanaa, vajaa vuorokausi ihan vaan kahden. Käveltiin käsi kädessä, käytiin hyvin syömässä, juotiin skumppaa ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan väililtä. Ainakin meille niin tärkeä irtiotto arjesta. Lisäksi olemme viettäneet jonkun verran iltoja kahdestaan kun minun vanhempani ovat hoitaneet Iivoa. Olemme kyllä onnekkaita kun Iivolla on isovanhemmat jotka haluavat viettää aikaa hänen kanssaan ja saamme sitä kautta sitä paljon kaivattua parisuhdeaikaa.

Saitteko tarpeeksi parisuhdeaikaa?

Tavallaan kyllä, tavallaan ei. Yllä kertomani voi monelle muulle pariskunnalle kuulostaa suorastaan luksukselta ja ymmärrän kyllä että ollaan varmasti moneen muuhun verrattuna onnekkaassa asemassa.

Minulla on kuitenkin eniten ikävä sellaisia spontaaneja juttuja kahdestaan, mihin meillä ei ole ollut mahdollisuutta (eikä varmaan ole juuri tulevaisuudessakaan). Sellaisia että päätetään hetken mielijohteesta lähteä kahdestaan tekemään jotain.. Kesäiltana pyöräillä läheiselle rannalle uimaan, lähteä sateisena päivänä leffaan, extempore talvipäivänä laskettelemaan. Ja sitähän se lapsiarki on! Kyllä sen tiesi etukäteenkin, mutta sitä toisinaan kaipaan. Ja jos asuttaisiin Lappeenrannassa niin tuollaiset melko nopeastikin saadut ideat voisivat hyvinkin onnistua, sillä siellä meillä on enemmän tukiverkkoa.

Olisitko halunnut enemmän omaa aikaa?

Tähän vastaisin myös tavallaan kyllä, tavallaan en.

Matias viettää tosi paljon aikaa Iivon kanssa minkä töiltään ehtii ja viettäisi varmasti jopa enemmän aikaa Iivon kanssa kahden. Ja ymmärrän sen hyvin, onhan se varmasti heille ihan eri asia kuin meidän koko perheen yhteinen aika. Minä kuitenkin tykkään tosi paljon olla kotona ja viettää aikaa porukalla, ja täytyy sanoa että vauvavuoden aikana kaipasin ehkä ennemmin sitä perheaikaa ja kahdenkeskeistä aikaa Matiaksen kanssa, kuin varsinaista omaa aikaa. Omaa aikaa sain aika hyvin silloin kun halusin tehdä jotain, esimerkiksi nähdä omia kavereitani tai harrastaa jotain. Jos jotain saisin toivoa niin olisin halunnut olla enemmän yksin kotona! Ihan tekemättä mitään sen ihmeempää, ihan vain olla yksin kotona. Se toteutui toki joitakin kertoja esimerkiksi vaunulenkin verran, mutta pidemmän aikaa olin yksin kotona ihan vain muutaman kerran.

Tällä hetkellä haaveilen, että saisin olla vuorokauden kotona ihan yksin!

Mitä ajattelitte ettette ikinä tee tai ehdottomasti teette vauvan kanssa, mutta mikä menikin toisin?

Yritettiin ihan tosissaan pohtia tätä Matiaksen kanssa mutta meille ei tullut mitään mieleen! Suurena syynä tähän on aivan varmasti se, että emme myöskään miettineet etukäteen ihan hirveästi periaatteita miten toimisimme vauvan kanssa. Ainoa asia mistä enemmän puhuimme oli se, että vauva nukkuisi omassa sängyssään ja melko aikaisesta vaiheesta myös omassa huoneessaan, ja siinä on myös pysytty. Muuten emme oikeasti kovin tarkkaan miettineet etukäteen miten toimisimme, vaan olemme menneet tilanteen mukaan ja keskustelleet asioista sitten kun ne on tulleet ajankohtaisiksi.

Jos joskus saatte toisen lapsen, tekisitkö jotain toisin?

Kyllä. Perehtyisin vauvan uniasioihin jo etukäteen ja alkaisin tehdä töitä hyvien unien eteen jo ihan pienestä pitäen. Enkä tällä tarkoita että huudattaisin vastasyntynyttä nukahtamaan itsekseen väkisin, vaan nimenomaan tukisin vauvan unta alusta alkaen juuri hänelle sopivalla tavalla.

Toisekseen, en olisi itselleni niin ehdoton imetyksen suhteen. Iivohan sai todella pitkään pelkkää minun maitoani, suurimmaksi osaksi imetin ja jos olin jossain käymässä niin pullosta. Olin jostain syystä muodostanut oman pääni sisällä korvikkeesta kamalan peikon ja ihan turhaan. Stressasin kotoa lähtemistä ja maidon pumppaamista aivan kohtuuttoman paljon ja tein siitä jossain vaiheessa jopa pakkomielteen. Se rajoitti sitä, miten paljon uskalsin lähteä kotoa. Haluaisin toki imettää myös toista lasta jos sellainen saadaan, mutta olisin sen suhteen armollisempi itseäni kohtaan kuin Iivon kohdalla.

Onko äitiys ollut tähän asti sellaista kuin kuvittelit etukäteen?

Tähän on tosi vaikea vastata, lähinnä siksi että minulla ei ollut mitään kovin vahvoja ennakko-odotuksia sille, millaista äitiys tulisi olemaan tai millaista sen pitäisi olla. Suurilta osin sanoisin kuitenkin että se on ollut sellaista kuin ajattelinkin, vaikka toki yllätyksiäkin on tullut. Yksi yllätys minulle oli se, että kuvittelin ennen Iivon syntymää että menisin ja tulisin ja olisin Iivosta erossa vielä enemmän ja aiemmin kuin olen lopulta tehnyt. Jonkun mielestä olen varmasti mennytkin paljon, mutta itse kuvittelin olevani vielä rennompi tämän asian suhteen. Vauvavuoden aikana olin yhden kokonaisen yön erossa Iivosta kun olimme Matiaksen kanssa hotellissa yötä, mutta muuten olen ollut samassa paikassa ja viimeistään aamulla saatavilla. Ennen vauvan syntymää ajattelin, että minun olisi helppo jättää vauva jo aikaisessa vaiheessa yökylään.

Huh, siinä vastaukset teidän kysymyksiin vauvavuodesta. Täytyy sanoa että tämä on ollut tähänastisen elämän hämmentävin, rankin, onnellisin ja ehdottomasti paras vuosi! Voin sanoa kasvaneeni ihmisenä ja oivaltaneeni montakin asiaa. Tämä vuosi on pistänyt elämän tärkeysjärjestyksen uuteen uskoon ja opettanut aivan valtavasti.

Kaikki postauksen kuvat on ihanan Essi Nean käsialaa.

Iivon 1-vuotissynttärit

Ensimmäinen syntymäpäivä! Mielestäni siinä on jotain tosi erityistä verrattuna tuleviin. Ei sillä, meillä kyllä varmasti tullaan juhlimaan Iivon syntymäpäiviä joka vuosi, mutta se ensimmäinen syntymäpäivä on jollain tapaa tosi erityinen. Äidille ainakin jos ei muille! Aloin suunnittelemaan ja miettimään Iivon 1-vuotis syntymäpäivien juhlintaa jo monta kuukautta sitten. Millaiset juhlat järjestettäisiin, mitä tarjottaisiin? Entä ketä kutsutaan? Puhumattakaan koristeista ja Iivon asusta. (Oman asun mietintä jäi viime tippaan..) 

Päätettiin järjestää Iivon juhlat vanhempieni takapihalla ulkojuhlina. Miten ihanaa kun on vihdoin joku kenen syntymäpäiviä juhlitaan kesällä ja tämä on mahdollista! (Ok, minun isän syntymäpäivä on kyllä kesällä mutta hän ei halua juurikaan juhlistaa omiaan.) Suomen heinäkuu on toki säältään epävarma mutta senkin osalta oltiin varauduttu, meillä oli nimittäin lainassa teltta jossa voidaan jatkaa juhlia vaikka taivas repeäisi. Ajatuksena oli muutenkin järjestää rennot juhlat. Sellaiset, joissa kenenkään ei tarvitsisi häärätä keittiössä koko juhlien ajan ja tarjoilut mietittiin sen mukaan. Ja se muuten toteutuikin tosi hyvin! Mitään varsinaista teemaa ei mietitty, mutta ajatuksena oli että ostettaisiin mahdollisimman vähän uutta juhlia varten ja hyödynnettäisiin olemassaolevaa. Juhlijoita oli tällä kertaa noin viisitoista henkeä.

Puitteet

Koska Suomen kesä on harvinaisen arvaamaton, haluttiin hankkia teltta ettei juhlia tarvitse siirtää sisälle edes sateen yllättäessä. Teltta lainattiin minun isän veljen perheeltä ja kasattiin se porukalla valmiiksi jo torstai-iltana. Pöydät ja tuolit juhliin kerättiin vanhempieni kotoa ja mökiltä ja grilli löytyi takapihalta valmiina. Niillähän pääsee jo pitkälle, vai mitä!? Lapsuudenkotini takapiha on sellaisenaan jo oikein kiva ympäristö juhlille joten tiesin että tästä tulee tosi hyvä. Isäni teki pihahommia ennen juhlia joten paikat oli kunnossa!

Tarjoilut

Tarjoilut tehtiin siskoni ja äitini kanssa juhlia edeltävinä päivinä. Lähes kaikki tehtiin itse, kakku oli ainoa minkä tilasin valmiina. Kakusta haluttiin juhliin sopivasti luonnollinen ja siitä tuli kyllä tosi kaunis! Sisällä oli suklaakakku ja välissä kahta eri moussea: mansikkaa ja vaniljaa. En ole mikään suuri täytekakkujen ystävä mutta tämä oli kyllä todella hyvää! Hodaribaari oli tosi hyvä idea ja tuntui maistuvan kaikille. Teen vielä erillisen postauksen muista tarjoiluista ja jaan ohjeet ainakin Iivon kakkuun, marmorikekseihin ja vadelmatartaletteihin. Jos joku muukin ohje kiinnostaa niin kerro ihmeessä!

Hodaribaari

Pulled pork

Nyhtökaura

Nakit

Kurkkusalaatti
Punasipulihilloke
Jalapenot
Korianteri
Paahdettu sipuli
Coleslaw
Ketsuppi
Sinappi
Paahdetut kikherneet

Jälkiruokapöytä
Hedelmätikut

Karkkitikut
Suklaa-mansikka-vanilja täytekakku
Vadelma-tartaletit
Marmorikeksit
Valkosuklaa-lakupallot

Vaatteet

Iivon asu saatiin Sohvilalta, päällään hänellä oli siis Sohvilan pellavaromper ja Mannankylässä nahkatossut, sekä Lindexin valkoinen perusbody ja valkoiset sukkahousut. Sekä minä että Matias kaivettiin vaatteet päällemme kaapista juhlien perusajatuksen mukaisesti sen sijaan että oltaisiin ostettu uutta. Minulla oli päälläni alkuvuodesta Lindexiltä ostettu mekko ja Matiaksen housut ja paita on Zarasta.

Koristeet

Koristeidenkin osalta halusin tällä kertaa noudattaa sellaista ajatusmaailmaa, että hankin mahdollisimman vähän mitään uutta. En halua ostaa kertakäyttöistä ja krääsää synttäreille vaan hyödyntää olemassaolevia asioita niin pitkälle kuin mahdollista. Rakastan kuitenkin koristelua ja halusin joka tapauksessa panostaa siihen. Olen vuosia sitten ostanut valkoisia ja harmaita silkkipapereita joista askarreltiin siskoni ja äitini kanssa pompomeja. Viirinauhat ostin instagramin kautta yhdeltä seuraajalta. Pöytäliinat löytyi äidin kaapista ja pitsiliinat ovat kaikki äidin mummon käsialaa. Maljakot ovat kokoelma minun ja siskon kotoa löytyneitä maljakoita ja kukat kerättiin luonnosta. Tarjoiluastiat ovat lähes kaikki äidin kaapeista kuten myös kahvikupit ja aterimet minun, siskon ja äidin. Ainoat kertakäyttöastiat olivat palmunlehdistä tehdyt, biohajoavat kertakäyttölautaset jotka löysin Puuilosta. Hiekanväriset servetit ostin kauppareissulla paikallisesta Citymarketista.

Ohjelma

Haluttiin järjestää rennot juhlat eikä koettu ohjelmanumeroita tarpeellisiksi. Nautittiin hyvästä ruuasta ja perheen seurasta. Lapsille oli pehmotikkataulu, leluja ja keinut käytössä viihdykkeeksi, mutta sen ihmeellisempää ohjelmaa ei järjestetty eikä sitä myöskään kaivattu vaan juhlat etenivät ihanasti ilman mitään sen ihmeempää ohjelmaa. Juhlat alkoivat kahdelta Iivon päiväunien jälkeen ja viimeiset vieraat lähtivät vasta puolen kahdeksan aikoihin. Päivä meni kyllä aivan älyttömän nopeasti!

Budjetti

Iivon juhlien budjetti tuntui kiinnostavan teitä kovasti! Nämä juhlat mentiin oikeasti melko pienellä budjetilla. Koristeet oli meillä lähestulkoon kaikki valmiiksi olemassa. Viirinauhasta maksoin 10 euroa. Ruuat ja kakku maksoivat kaikki yhteensä hieman yli 200 euroa ja Iivon sukkahousut 7 euroa. Kokonaisuudessaan jäätiin hyvin alle 250 euron. Ruokaa ja kakkua jäi niin paljon että niitä syötiin vielä pari päivää juhlien jälkeenkin.

 

Juhlat menivät tosi hienosti! Sää oli loppujen lopuksi parempi kuin mitä oli etukäteen luvattu ja aurinkokin paistoi. Iivon päiväunet jäivät normaalia lyhyemmiksi ja hän nukkui vain noin 1,5 tunnin päiväunet ennen juhlia normaalin 2-3 tunnin sijaan. Taisi synttärisankariakin jännittää! Päivän jaksoi silti tosi hienosti ja viihtyi myös muiden kuin äidin ja isin sylissä. Välillä piti tulla äidin syliin pötköttämään pariksi minuutiksi ja sitten meno jatkui! Isompien serkkujen menoa oli hauska seurata ja sylejä riitti. Iivo nautti myös kun pääsi hetkeksi leikkimään itsekseen, huomasi taas hyvin ettei hän ole mikään hirveä sylivauva. Illalla Iivo meni nukkumaan jo vähän seitsemän jälkeen aivan rättiväsyneenä ja nukkui seuraavana aamuna puoleen kahdeksaan asti. Taisi olla rankat juhlat!

Vitsi että meillä oli kyllä ihanat juhlat! Iso kiitos vielä kaikille jotka autoitte järjestelyissä ja myös kaikille jotka tulitte juhlimaan meidän kanssa. Päivä oli ihan täydellinen ja mikä tärkeintä, pieni synttärisankari oli selvästi oikein iloinen ja tyytyväinen juhliin.

Erään päivän ruokapäiväkirja

Iivon syömisistä kysellään todella paljon Instagramin puolella ja minulta kysellään paljon myös reseptejä vauvan (ja koko perheen ruokiin). Niinpä päätin toteuttaa postauksen, jossa esittelen Iivon ruokapäiväkirjan yhden päivän ajalta ja jaan myös pari reseptiä, vaikken sitä yleensä teekään. En nimittäin yleensä mittaile aineksia juurikaan vaan laitan ruokaa pitkälti fiilispohjalta. Niin tälläkin kertaa, mutta nyt yritin edes suunnilleen katsoa mitä sinne ruokaan sujahtaa!

Iivo syö edelleen osittain syötettynä ja osittain itse, riippuen ruuasta mitä on tarjolla. Kotona ollessa hän syö pitkälti itse tehtyä ruokaa, mutta etenkin kun olemme pois kotoa tai on muuten jotain härdelliä, niin Iivolle maistuu hyvin myös kaupan valmisruuat. Tässä esimerkkinä siis yhden kotipäivän ruuat.

7:30 aamupala

Kaurapuuroa, puolikas banaani ja mustikoita.

Iivo syö lähes aina aamupalaksi puuroa ja suurimmaksi osaksi se maistuu tosi hyvin. Ehdoton lemppari on selvästi banaani ja marjat puuron lisukkeena.

11:00 lounas

Jauhelihapihvit, kermaviili, tomaatti ja kurkku

Jauhelihapihvit on tehty omasta päästä keksityllä ohjeella, näitä on tosin netti pullollaan!

Tässä ohje mitä käytin juuri näihin pihveihin. Tällä ohjeella pihvejä tuli iso määrä ja pakastin osan.

400g jauhelihaa

Puolikas kesäkurpitsa

Kaksi porkkanaa

Kaksi kananmunaa

1,5 dl kaurahiutaleita

Mausteita (valkosipuli, mustapippuri, oregano, basilika)

Raasta kesäkurpitsa ja kuori ja raasta porkkana. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna hetki vetäytyä. Muotoile pihveiksi. Paista 200 asteisessa uunissa kunnes kypsiä, noin 10-15 minuuttia. Älä käytä kiertoilmaa!

15:00 Välipala

Päärynä- ja mangomehujäät

Mehujäät on tehty Bonnen hedelmäsoseesta. Eli ei muuta kuin sose muotteihin ja pakkaseen! Ostin nämä muotit jo aikoja sitten mutta pääsivät käyttöön vasta nyt. Iivo ihmetteli kyllä miten jätski oli niin kylmää mutta hyvin maistui. Saatoin ehkä itse syödä toisen...

17:30 Päivällinen

Tomaattinen quinoa-kasvispata, basmatiriisi ja avokado

Tästä ruuasta taisi tulla heittämällä Iivon uusi lemppari! Minun oli etukäteen tarkoitus tehdä vastaava linsseistä mutta ne olivat kaapista loppu, joten käytinkin quinoaa. Ja tuli kyllä aika hyvää!

Tässä ohje:

1,5dl quinoaa

Puolikas kesäkurpitsa

Kaksi porkkanaa

Sipuli

Valkosipulia

Öljyä

Mausteita

1 prk tomaattimurskaa

3 rkl tomaattipyrettä

Loraus kaurakermaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Raasta porkkana ja kesäkurpitsa ja lisää joukkoon. Lisää mausteet ja tomaattimurska ja -pyre. Kypsennä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää muiden ainesten joukkoon. Anna kiehua miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää lopuksi joukkoon loraus kaurakermaa.

19:15 Iltapala

Kaurapuuroa, mansikoita, banaania ja maapähkinävoita

Niin herkkua, maistuu muuten äidillekin paremmin kuin hyvin!

Tässä siis yksi esimerkki siitä millaista ruokaa Iivo syö päivän aikana. Miltä kuulostaa? Mitä ajatuksia herättää?

Mitä Iivon vaatekaapista löytyy?

Ennen kuin sain itse lapsen, en todellakaan tiennyt miten laaja kokonaisuus lastenvaatteet ovatkaan! Olin toki katsellut söpöjä lastenvaatteita joskus esimerkiksi Lindexillä ohimennen ja tiesin myös, että on olemassa merkkivaatteita myös lapsille. Koko kuvion laajuuden tajusin vasta jonkun verran Iivon syntymän jälkeen. Lastenvaatteisiin on yhtä monta tapaa suhtautua kuin on äitejäkin. Yksi pukee lapsensa päästä varpaisiin merkkivaatteisiin, toinen ostaa kaikki vaatteet ketjuliikkeistä. Kolmas on vannoutunut kirppisten kiertelijä ja neljäs ompelee kaikki vaatteet lapselleen itse. Ja sitten on kaikkea tältä väliltä!

Minä koen kuuluvani tässäkin asiassa sujuvasti johonkin sinne väliin. Ostan mielelläni Iivolle vaatteita käytettynä, mutta teen jonkun verran hankintoja myös uutena. Mitä tulee merkkivaatteisiin niin niitäkin meiltä löytyy, ihan niin kuin ketjuliikkeiden vaatteitakin. Uskon tämän toimintatavan olevan meille toimiva useammastakin syystä. Vaatteiden ostaminen käytettynä on ekologista ja meiltä eteenpäin lähtiessäänkin vaatteet ovat tähän mennessä olleet vielä hyväkuntoisia myyntiin. Käytettynä ostaminen on tietenkin myös taloudellisesti järkevää. Merkkivaatteissa olen ihastunut tiettyihin kuoseihin ja malleihin ja niitä olen ostanut ulkonäön, vastuullisuuden sekä hyvän jälleenmyyntiarvon vuoksi. Toisaalta esimerkiksi perusvaatteiden ostaminen ketjuliikkeistä uutena on ihanan helppoa ja sitäkin teen jonkun verran. Vaikka en Iivon vaatevalikoimaa pystykään vain yhden värimaailman ympärille keräämään, niin pyrin valitsemaan vaatteet niin, että kaikille vaatteille löytyy useampi pari jonka kanssa sitä voi käyttää. Aina uutta vaatetta ostaessani mietin, että sille pitää löytyä ainakin kaksi ’paria’ minkä kanssa sitä voi hyvin käyttää. Värimaailmaltaan ja tyyliltään Iivolta löytyy vaatteita todella laidasta laitaan.

Iivolla on tällä hetkellä, hieman vajaan vuoden iässä, käytössä pääasiassa koko 74. Jonkun verran on lisäksi edelleen koon 68 vaatteita ja jotain 80 kokoakin olen ottanut jo käyttöön. Yleensä meillä onkin aina käytössä useampaa kokoa kerrallaan ja tähän mennessä Iivolla on jokainen koko ollut käytössä melko pitkään! Ei siis ole tullut sitä tilannetta että joku vaate mahtuu vain pari viikkoa ja jää sitten jo pieneksi.

Myös vaatemäärä on mietityttänyt. En nimittäin ole koskaan laskenut paljonko vaatteita iivolla on, mutta niitä on tuntunut olevan aika sopivasti. Meillä pestään vaatteita yleensä kaksi koneellista viikossa, joskus kolme. Ja kaikkien vaatteet pestään sekaisin eli emme pese erikseen Iivon vaatteita. Tällä nykyisellä vaatemäärällä tämä pesutahti on ollut helppo ylläpitää eikä koskaan tule tilannetta ettei vaatteita ole puhtaana. Yleensä Iivolla on päällään yhdet vaatteet päivän aikana, mutta välillä menee useammat jos oikein pahasti liikaantuu tai esimerkiksi kastuu.

Minua alkoi kovasti kiinnostaa että mitä se Iivon vaatekaappi pitkääkään sisällään ja siksi päätin suorittaa siellä inventaarion ja ottaa selville! Paljonko Iivolla on vaatteita? Onko Iivon vaatteista tosiaan valtaosa ostettu käytettynä? Entä paljonko niitä merkkivaatteita sitten lopulta oikein on? Mennään siis asiaan!

Iivon vaatteet

Paidat & bodyt 18
Housut 17
Neuleet & hupparit 4
Takit & haalarit 4
Jumpsuitit 3
Yöpuvut 3
Uimapuvut 2
Yhteensä 51 kpl

Iivolla on siis yhteensä 51 vaatetta. Paljon vähemmälläkin varmasti pärjäisi mutta varmasti monella on myös enemmän. Jos vaatteita olisi huomattavasti vähemmän niin luultavasti niitä joutuisi pesemään hieman useammin.

Uudet 12
Käytetyt 30
Saadut 9

Merkkivaateet 28
Ketjuliikkeiden vaatteet 18
Jonkun tekemät 5

Ihan niin kuin veikkasinkin, niin käytettynä ostettuja tosiaan on enemmän kuin uutena ostettuja, jopa yli kaksinkertainen määrä! Ihan mahtava juttu minun mielestäni. Merkkivaatteita on jonkun verran enemmän kuin ketjuliikkeiden vaatteita. Merkkivaatteissa meiltä löytyy mm. Mainion, Kaikon, Papun, Mini Rodinin ja Marimekon vaatteita. Ketjuliikkeistä ehdoton suosikkini on Lindex mistä ostan aina yksiväriset perusbodyt, mutta myös esimerkiksi Zaran, H&M:n ja Kappahlin vaatteita löytyy joitain.

En tiedä oliko minulla mitään varsinaista tavoitetta tämän inventaarion suhteen. Pääasiallinen tarkoitus oli varmaankin ihan oma mielenkiinto! Kiinnostaako nämä lastenvaateasiat teitä? Näille vatmaankin on oma lukijakuntansa, ihan niin kuin muillekin aiheille. Vaatteita läpikäydessäni mietin, että seuraava lastenvaateaiheinen postaus voisi koskea Iivon vaatekaapin lemppareita.

Miltä nämä meidän vaatejutut sinusta kuulostaa? Yllättikö joku? Onko 51 vaatetta paljon vai vähän vai jotain siltä väliltä? Oletko itse laskenut omien lastesi vaatteita? Löytyykö teiltä enemmän uutta vai käytettynä ostettua? Entä merkkivaatteita vai ketjuliikkeistä ostettua?