Pieni poika itkee lohduttomasti sängyllä. Enkö ole jo kokeillut kaikki mahdolliset asennot? Mahallaan käsivarrella, mahallaan rinnalla, olkapäällä, kehtoasennossa, pystyssä, selällään, kyljellään.. Olen kävellyt huoneesta toiseen ja hytkyttänyt sängyn reunalla. Pariksi minuutiksi itku lakkaa ja ehdin jo ajatella että jes, vihdoin löytyi hyvä asento. Kunnes se alkaa taas. Välillä itketään yhdessä.. Millainen äiti oikein olen kun en osaa edes auttaa omaa lastani?
Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa hieman taustoja tähän kaikkeen. Meidän vauvalla oli ensimmäisten elinkuukausiensa aikana vatsavaivoja. Niinhän kaikilla vauvoilla on, sanotaan.. Mutta ainakin omasta mielestäni ne olivat meillä aika pahoja. Pieni itkeskeli paljon etenkin iltaisin ja välillä koko poika oli kaarella ja huusi kivusta. Kivut häiritsivät kaikkea, etenkin nukkumista. Siinä tilanteessa mielestäni on jokaiselle vanhemmalle luontevaa, että tekee kaikkensa että toisella olisi hyvä olla.
Tuo alussa kirjoittamani tilanne on siis melko osuva kuvaus joistain illoista silloin alkuvaiheessa. Meillä tämä vaihe ei onneksi kestänyt kovin pitkään eikä ollut jokailtaista, mutta jokainen tuollainen ilta tuntui kyllä äärettömän pitkältä. Muistan miten loppu olin siinä vaiheessa kun viimein sain pienen nukahtamaan. Sylistä hänet oli onneksi yleensä helppo siirtää omaan sänkyyn ilman että hän heräsi, että sain sitten itsekin nukuttua rauhassa seuraavaan herätykseen asti. Yöllä vatsavaivat eivät myöskään tuntuneet pahasti vaivaavan vaan ne keskittyivät lähinnä iltaan.
Noh, noiden vatsavaivojen takia teimme siis kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) sirkustemput että saisimme pienen poikamme rauhoittumaan ja nukahtamaan. Parhaiten hänet sai rauhoittumaan rinnalle, ja siihenkin niin että samaan aikaan kävelin tai hytkytin poikaa. Muuten syöminenkin meni iltaisin itkuksi. Sitten aikansa vuoroin itkettyään ja syötyään, hän nukahti rinnalle. Toisena vaihtoehtona Matias teki tämän saman tutin kanssa sen jälkeen kun minä olin syöttänyt pojan. Parina yönä jompikumpi meistä jopa nukkui pystyasennossa olohuoneen sohvalla vauva rinnalla koska se tuntui olevan ainoa asento mikä oli pojalle hyvä.
Joinain iltoina yritin saada pojan nukahtamaan omaan sänkyynsä, koska niinhän vaan kuuluu tehdä, eihän vauvaa saisi opettaa nukahtamaan ainoastaan syliin. Jos yritin laskea pojan sänkyynsä hereillä (edes niin että oli juuri nukahtamassa), niin hän heräsi heti ja alkoi huutaa eikä rauhoittunut ennen kuin hänet nostettiin ylös sängystä. Ja voin kertoa että tein tätä taistelua useampaan otteeseen tunteja, mutta vauva vain huusi sängyssään niin kauan kunnes hänet nostettiin pois eikä rauhoittunut millään muulla. Minulla ei ainakaan ole halua huudattaa lastani ja samalla mietin myös omaa jaksamistani ja sitä, miten pääsisin itsekin joskus nukkumaan. Niinpä nukutin rinnalle.
Iivon vatsavaivat helpottivat ajan kanssa ja nyt 3 kuukauden iässä edes minun syömiseni eivät juurikaan vaikuta häneen. Jonkun verran ilmavaivat tuntuvat herättävän aamuyöstä, mutta ne eivät ole enää kivuliaita niin kuin aikaisemmin. Niin kuin arvata saattaa, niin tähän mennessä poika on kuitenkin oppinut tietyt tavat nukahtamiseen koska sen eteen on tehty kaikenlaisia temppuja.
Tässä siis lyhyesti pojan nukahtamisesta.
- Iivo ei osaa nukahtaa itsekseen, vaan tarvitsee tukea nukahtamiseen. Tämä pätee aina, oli hän sitten kuinka väsynyt tahansa
- Iivo nukahtaa yöunille edelleen ainoastaan syliin, joko tissille tai tutin kanssa
- Päivän aikana Iivo nukahtaa sylin lisäksi ainoastaan liikkuviin vaunuihin tai heiluvaan sitteriin
- Luonnollisesti koska Iivo ei osaa nukahtaa itse, hän tarvitsee yölläkin aina apua nukahtamiseen. Ja vaikka edellisestä syötöstä olisi kulunut vain tunti niin käytännössä se uudelleen nukahtaminen vaatii aina rinnan (tai pullon tai tutin).
Olen aina aika ajoin miettinyt tätä nukahtamisasiaa paljonkin, kun moni hehkuttaa somessa miten heidän vauvansa on alusta asti osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn ilman apuja ja miten se on vain totuttamiskysymys. No niin varmasti onkin, mutta lähtökohdat ovat kaikilla hyvin erilaiset. Meillä vatsavaivojen lisäksi yhden haasteen tuo se, että vaikka pojalla on kova (lue älytön) imemisen tarve, niin yksikään tutti ei meinaa pysyä suussa. Hän siis mielellään söisi tuttia ja se myös rauhoittaa hyvin, mutta siitä ei ole mitään apua koska se tippuu suusta jatkuvasti.
Voin sanoa että aiheeseen liittyvien keskustelujen lukeminen on vähintäänkin turhauttavaa. Moni sanoo että eihän siinä muuta kuin että alusta laitat vain vauvan sänkyyn ja annat nukahtaa sinne itsekseen, ei se ole sen kummempaa. Mutta uskallan väittää että niillä vanhemmilla ei ole ollut sitä todella vatsavaivaista vauvaa joka ei pysty kivuiltaan nukkumaan. Uskon siis, että tietyllä tapaa tähän nukahtamisasiaan varmasti vaikuttaa se, miten on vauvan opettanut, mutta vauvat (niin kuin me ihmiset yleensäkin) ovat kaikki yksilöitä ja pelkästään totuttamiseen ei voida vedota. Tällä haluaisin lohduttaa teitä muita jotka ovat samassa tilanteessa (ja toki myös vähän itseänikin). Meillä ei oikeasti pahimpien vatsavaivojen aikaan ollut muuta vaihtoehtoa.
Myönnän että meidän olisi pitänyt alkaa totuttaa vauvaa nukahtamaan itse jo aiemmin, mutta nyt jonkun aikaa olen vain itse ollut mukavuudenhaluinen. Iivo nukahtaa nykyään aika helposti rinnalle ja hänet on siitä helppo siirtää omaan sänkyynsä ilman että hän herää. Nukuttaminen on siis minulle helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Ei juurikaan huutoa tai kitinöitä ja pääsen itse rauhoittumaan ennen omaa nukkumaanmenoa. Nyt olen kuitenkin päättänyt että alan totuttaa Iivoa nukahtamaan omaan sänkyynsä, yöunille ja välillä myös päiväunille.
Tässä juttuja joita ajattelin kokeilla (osa näistä on toki ollut käytössä jo pitkään):
- Säännölliset iltarutiinit: meillä on jo pitkään tehty iltapesut, vaipanvaihdot ja yöpuvun vaihto tietyllä kaavalla, hämärässä ja rauhallisesti puhuen. Iltarutiinit myös aloitetaan noin puolen tunnin säteellä aina samaan aikaan.
- Iltasyöttö: tästä lähtien alan pitämään pojan hereillä illalla syöttäessni häntä ja röyhtäytän hänet lopuksi niin että hän on hereillä kun laitan hänet sänkyyn. Aluksi varmasti niin että hän on juuri nukahtamassa, mutta ajan kanssa sitten pyrin totuttamaan poikaa siihen että hän olisi vielä kokonaan hereillä (väsyneenä tosin) kun hänet lasketaan sänkyyn.
- Rauhoittelu: rauhoittelen poikaa omassa sängyssään silittelemällä, jos poika itkee eikä rauhoitu muuten niin nostan hetkeksi syliin rauhoittumaan, mutta niin ettei nukahda siihen vaan laitetaan hereillä takaisin sänkyyn. Tuttia en mielellään käyttäisi koska sitä joutuu tällä hetkellä käytännössä pitämään pojan suussa että se pysyisi ja se tarkoittaa että joudun seisomaan kehdon vieressä kokajan pitämässä tuttia suussa.
Nämä ovat siis todella perusjuttuja mutta aikaisempaan verrattuna teen nyt sen päätöksen että pitäydyn näissä säännönmukaisesti enkä nukuta syliin ainakaan iltaisin. En usko että tästä tulee ihan helppoa mutta hyvänä puolena tässä on ehdottomasti se, että sitten kun olen syöttänyt Iivon illalla niin myös Matias voi hoitaa tuon nukuttamisen loppuun paremmin kuin ennen.
Nyt minulla olisi muutama kysymys teille..
- Ensinnäkin näiden lisäksi kaikki vinkit nukuttamiseen otetaan vastaan!
- Onko teillä toiminut unirätti tai unilelu? Meillä poika ei oikein tunnu kiinnostuvan sellaisista, mutta en toisaalta myöskään ihan tiedä miten niitä pitäisi käyttää. Etenkin alussa olimme supervarovaisia emmekä tukehtumisriskin vuoksi halunneet että sängyssä on mitään ylimääräistä.
- Mitä mieltä olette mobilen tai soittorasian, soivan pehmolelun yms. käytöstä vauvan rauhoittamisessa? Meillä poika rauhoittuu hyvin kun mobilen laittaa soimaan mutta ei silti tunnu nukahtavan siihen, ehkä siinä on kuitenkin liikaa seurattavaa.
Toiveena olisi että tulevaisuudessa poika osaisi jossain vaiheessa
nukahtaa itse, mikä voi auttaa myös siihen että kun hän herää yöllä niin
osaisi myös silloin nukahtaa itse takaisin ilman apua. Nämä ovat siis
pitkän tähtäimen tavoitteita eikä minulla missään nimessä ole ajatuksena
että tapahtuisivat hetkessä. Haluan myös painottaa että mitään
unikoulua meidän ei ole tarkoitus varsinaisesti pitää, poika kun on
vielä niin pieni. Häntä ei ole tarkoituksena huudattaa vaan mennään
pojan tarpeita kuunnellen. Kenenkään ei myöskään tarvitse epäillä ettei poika saa tarpeeksi läheisyyttä, sillä häntä kyllä edelleen sylitellään, pussaillaan ja halitaan yllin kyllin.
Osaako joku samaistua? Kamppailetko saman asian kanssa? Vertaistuki, vinkit, tsempit ja kaikki on nyt tervetulleita!
Ps. Kuvituksena kuvia aika paljon pienemmästä pojasta, silloin kun hän vielä (silloin kun maha ei vaivannut) nukahteli mihin tahansa milloin tahansa. <3
Meillä nukahtamiseen auttaa harson/unirievun laittaminen poskeen kiinni. :)
VastaaPoistaJoo tämä kuulemma toimii monella! Jostain syystä meillä vaan ärsyttää jos naaman lähelle laitetaan jotain.. :D
PoistaHei! Vertaistukea voin tarjota, vaikkakin tällä hetkellä 11-kuinen poikamme osaa nukahtaa itsekseen ja nukkuu päikkärinsä ja yönsä suht hyvin.
VastaaPoistaMeillä kärsittiin refluksista ja mahavaivoista pojan ollessa alle puolivuotias. Ensimmäiset 4 kuukautta nukutin hänet yöunille aina rinnalle ja sitten siirrettiin omaan sänkyyn nukkumaan. Öisin, kun heräsi, annoin aina rintaa ja hän hetken päästä jatkoi uniaan. Päikkärit nukutettiin vaunuihin ulos tai kantoreppuun. Jossain 4 kuukauden tienoilla iltaisin rinnalle nukuttaminen meni hirveäksi rumbaksi, vähän väliä tissillä tuli huuto, kunnes poika viimein simahti. Minulla meni tähän hermot ja päätin, että nyt saa riittää -> alettiin harjoittelemaan nukahtamista ilman tissiä. Ensimmäinen ilta meni yllättävän hyvin: imetin, vein pojan sänkyynsä, toivotin hyvät yöt ja jäin viereen istumaan. Vähän aikaa poika hääräsi sängyssä (pyöri selältä mahalle) ja sitten hän nukahti. Tämän jälkeen nukahtaminen on aina hoidettu muulla tavalla kuin imettämällä (pois lukien tietysti yösyötöt). Takapakkia on välillä tullut ja joskus ollaan tuntikaupalla rauhoiteltu ja kanniskeltu poikaa, mutta nykyään iltaisin hän suurinpiirtein on syöksymässä sylistä sänkyyn unipupun viereen. :D Neuvoni onkin ehkä johdonmukaisuus (eli nukuttaminen hoidettaisiin aina samalla tavalla, silloinkin, kun se tuntuu tuskalta keskellä yötä ja haluaisi itse vaan palata lämpimään sänkyyn). Ja se että antaa asioille aikaa. Vauvoilla tuntuu joskus olevan viikostakin kiinni, miten hyvin joku uusi asia on omaksuttavissa (eli jos tuntuu, että nyt ei itsekseen nukahtamisesta tunnu tulevan muuta kuin huutoa, niin pidätte viikon tauon ja kokeilette uudestaan). Ja sitten unikoulua ei mielestäni kannata pelätä (toki vasta myöhemmin, kun vauva on vanhempi), me ollaan yksi unikoulu pidetty poitsun ollessa n. 9-kuinen ja siitä seurasi paljon hyvää. Voi olla, että meillä on seuraava unikoulu edessä nyt lähiaikoina, kun haluaisin lopettaa yösyötöt. :)
Unileluista sen verran, että meillä oli syntymästä asti sängyssä mukana unipupu, josta poika itse kiinnostui ehkä puolivuotiaana ja nyt se on korvaamattoman tärkeä kaveri hänelle. Pupua hierotaan kasvoja vasten ja halaillaan tiukasti, kun mennään nukkumaan. :)
Tulipas pitkä kommentti! :D Mutta tsemppiä teille kaikkeen ja olen varma, että vauvanne oppii nukahtamisen taidon. Työtä se teiltä vanhemmilta vaatii, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi. ;)
Ja hei ihan pakko vielä lisätä, että kun mainitsit kirjoituksessasi, että olisi pitänyt aloittaa itsekseen nukahtamiseen totuttaminen aiemmin ja että olet ollut mukavuudenhaluinen, niin sinulla on TÄYSI oikeus olla mukavuudenhaluinen ja mikään ei ole vielä liian myöhäistä! :) Muistan itsekin tuskailleeni, että olen tehnyt ekojen kuukausien aikana asioita väärin ja "kaikki on pilalla" (näin hyvin kärjistetysti). Mutta mantra "aikansa kutakin" pitää vauvojen kohdalla aika hyvin paikkansa. :) Ja muista, että jos jokin asia tuntuu sinusta ja vauvastasi hyvältä, se on hyvä asia. Asioita ei minun mielestäni tarvitse lähteä muuttamaan vain sillä perusteella, että "näin kuuluisi tehdä" tai "muutkin toimivat näin". :)
VastaaPoistaJuu se on totta että jos se tuntu meille oikealta niin sitten se on oikein. :) Mie oon vaan alkanut itse kokemaan että toivoisin muutosta tuohon tilanteeseen ja siksi tätä on alettu tekemäänkin! Pääasiassa siksi että tällä hetkellä kun poika nukahtaa pääasiassa rinnalle niin nukuttamiset on paljolti minun vastuulla. :D Tutin kanssa onnistuu vaihtelevasti.
PoistaMutta joo siis asiaan! Meillä on myös nukuttamisen yhteydessä ollut rintaraivareita ja se on välillä todella turhauttavaa. Nyt ollaan tehty siis joka ilta samalla tavalla eli iltatoimien jälkeen laitettu omaan sänkyyn ja annettu nukahtaa sinne, oon ollut vieressä tarvittaessa silittelemässä. Tähän mennessä on mennyt oikeasti yllättävänkin hyvin eli vaikuttaa että tämä järjestely onkin Iivolle ihan ok. :) Varmasti jossain vaiheessa tulee takapakkeja mutta äkkiseltään ainakin vaikuttaa hyvältä!
Ja joo unikoulu tulee varmasti ajankohtaiseksi vähän myöhemmin sitten kun se vauvankin kannalta on ok!
Kiitos kun kommentoit, oli tosi hyvää tietoa tässä. :)
Minä luin useammastakin paikkaa, että alle 4 kuukautisella vauvalla tärkeintä kunhan nukkuu. Ei se, miten nukahtaa tai missä nukkuu, kunhan nukkuu ja niihin tapoihin ei opita. Voisin allekirjoittaa tuon, että tapoja ei opita koska meillä nukahdettiin vaihtelevasti syliin, jumppapallon päällä, kantoreppuun, autoon, vaunhuihin, tissille paikallaan, liikkeessä tai sängyssä vain vasemmalle rinnalle �� ja mihinkään ei opittu. Itse menin siitä mistä aita on matalin, eli mikä sattui milloinkin toimimaan ja selvisin ilman suurempaa stressiä ja yövalvomista (tosin herätyksiä on ollut liian paljon, mutta ei ole tarvinnut valvoa ja hermoilla). 4 kk hulinoissa meni aivan mahdottomaksi heräilyt niin poika otettiin meidän viereen ja tunnin välein silittelin tai lykkäsin tissin suuhun. Mutta ei tarvinnut nousta sängystä ylös!
VastaaPoistaNyt 8 kk iässä poikamme oli valmis opettelemaan itse nukahtamisen taidon ja se menikin kivuttomasti parilla yöllä. Suosittelen unijuna verkkovalmennusta! Siellä on paljon hyviä vinkkejä.
Unilelua ei meilläkään ollut käytössä aikaisemmin. Aloimme markkinoimaan sitä leikin varjossa. Samoiten kun omasta sängystä luotiin hyviä mielikuvia. Poika tykkää kukkuu-leikistä niin välillä päivisin käytiin sängyssä vähän leikkimässä tätä siten että piilouduin unirätin taakse. Siitä tulikin mieluisa rätti.
Musiikkia en soittaisi, koska siitäkin voi tulla opittu juttu ja yöllä herätyksissä tehtävä. Muutoinkin kaikki nukahtamistavat mahdollisimman tylsiä, jolloin ei ala yöllä houkuttamaan.
White noisesta on ollut meillä apua. Rauhoittuu hyvin kohinaan ja yöllä useamman herätyksen pelastunut uninalle, joka alkaa kohisemaan itkusensorin avulla. Kannattaa tsekata Whisbear.
Tsemppiä! Aika auttaa ja kultaa muistot. Meidän pahimmista ajoista on vaan 4kk ja nyt voin niitä jo vähän huvittuneena muistella :D meilläkin vielä matkaa edessä, mutta paljon on edistystä tapahtunut. Lempeästi ajan kanssa ja kuten edellinen kommentoinut, johdonmukaisuus on myös tärkeää. Mutta suosittelen vielä antamaan aikaa. Toiset vauvat vaan tarvitsevat alkuun enemmän tukea ja oppivat itse nukahtamisen jalon taidon vasta myöhemmin!
Ja niinhän se varmasti onkin että tärkeintä on että tämän ikäinen nukkuu. :) Koen kuitenkin että on helpompaa minulle kun vauva ei aina nukahda rinnalle, silloin myös muiden on huomattavasti helpompi nukuttaa hänet eikä se ole aina minun vastuulla.
PoistaPitää sitten jossain vaiheessa kun varsinaista unikoulua mietitään niin kokeilla tuota unijunaa, sitä on aika monikin suositellut!
Whitenoise on meilläkin ollut välillä käytössä ja sillä on kyllä rauhoittava vaikutus. Whisbeariakin on miettinyt mutta tuntuu jotenkin kalliilta sijoitukselta. :D
Meillä on onneksi tähän mennessä nyt tuo omaan sänkyyn nukahtaminen mennyt aika kivuttomasti, tuntuu että Iivo on nyt jo oikeasti valmis siihen kun vielä kuukausi sitten niin ei ollut.
Kiitos kirjoituksestasi! Luin kuin omaa tuskasteluani ja ajatuksiani. Ihanaa kuulla, että muillakin on ollu samankaltaista ongelmaa. Meillä syntyi esikoinen tekstisi julkaisun aikoihin ja nyt olen saanut tarpeekseni rinnalle nukuttamisesta. Haluaisinkin nyt jälkikäteen kuulla, miten tämä hsrjoittelu loppuen viimein meni ja miten se päättyi. Onko vinkkejä?
VastaaPoistaMoikka! En tiedä huomasitko vielä että kirjoitin tekstin meidän koko unimatkasta tähän asti? Kannattaa käydä lukemassa se! :)
Poista