Raskausviikko 35, äitiysloma ja pohdintaa vauvantarvikkeista

Raskausviikko 35 on tänään täällä ja samalla myös äitiysloman ensimmäinen päivä. Aika hurjaa! Sen kunniaksi ajattelin kertoa hieman raskauskuulumisia sekä pohdintaa vielä viimeisistä hankinnoista ennen vauvan syntymää. Minua instagramissa seuraavat tietävätkin että kyselin siellä teiltä paremmin tietäviltä ja omakohtaista kokemusta omaavilta joistain hankinnoista ja sain hyvin vastauksia ja vinkkejä jotka ajattelin jakaa nyt myös teidän kanssanne!

Ensin kuitenkin kuulumisia viimeisen parin viikon ajalta! Viimeinen työpäivä minulla oli kaksi viikkoa sitten. Vaikka teenkin fyysisesti kevyttä toimistotyötä niin kyllä se vaan silti näkyi jaksamisessa. Jaksoin kyllä loppuun asti käydä töissä, mutta hirveästi muuta en sitten jaksanutkaan. Työpäivän jälkeen sohva houkutteli päiväunille ja vartin powernapit venyivät helposti tuntiin tai puoleentoista. Oli siis ihanaa kun kesäloma alkoi!

Heti töiden loputtua viikonlopuna sain aiempaa voimakkaampia supistuksia ja ihan uudenlaisia kipuja sukkapuikkokivuista vatsakipuihin. Ne herättivät siihen, että nyt on oikeasti aika tajuta hidastaa ja antaa kropan levätä. Otinkin muutaman päivän todella rauhallisesti ja hyvä niin - sen jälkeen olen jaksanut taas todella hyvin! Muistakaahan siis muutkin siellä olla armollisia itsellenne ja levätä jos (tai KUN) siltä tuntuu.

Viimeiset kaksi viikkoa olen jaksanut hyvin. Olen toki levännyt paljon mutta olen jaksanut myös lenkkeillä ja jumppailla hyvin! Mitä tulee radi-diagnoosiin niin ylityksiä ei mittauksissa ole tullut ja olen sen osalta voinut elää ihan normaalisti. Tällä viikolla (rv 34 alkaen) on uutena tullut menkkamaiset kivut. Joskus ne tulevat supistuksen yhteydessä, joskus muutenkin. Ne painottuvat yleensä iltaan ja helpottavat ainakin jonkun verran levossa, eivät tosin kokonaan.

Sunnuntaina onkin sitten aika palata kotiin ja tiistaina meillä on lääkäriaika, mikä on kieltämättä aika kiva nyt kun edellisestä neuvolakäynnistä on kulunut aikaa jo viitisen viikkoa.

Sitten vielä niihin hankintoihin.. Tein instastoryssa kyselyn seuraavien hankintojen tarpeellisuudesta ja tässä teillekin jakoon (erittäin epävirallinen) vauvantarvikkeiden tarpeellisuusmittari!

21% Kätkyt-hälytin

Tällaista ei taida kovin monelta löytyä, sillä perusteluja tämän tarpeellisuudesta ei tullut yhtäkään. Ehkä voi tuoda itselle mielenrauhaa ja siinä mielessä jollekin ns. nice to have-juttu.

46% Kylpytuki ammeeseen

Tätäkään ei kukaan perustellut sen tarkemmin. Matias oli sitä mieltä että ei tarvita ja uskon että kylpyhetkistä tulee meilläkin isin ja vauvan yhteinen juttu, ihan niin kuin se on ollut minun omassa lapsuudessakin. Ei siis näillä näkymin hankita.

62% Imetystyyny

Moni tuntui pitävän imetystyynyä hyödyllisenä ja toisaalta näin pidemmän aikaa selkä-, niska- ja hartiaseudun vaivoista kärsineenä, jos voin jotenkin välttää niitä tämän avulla niin yes please! Tällaisen ajattelin siis hankkia, suosituksia saa laittaa tulemaan. Sainpa myös yhden vinkin että imetystyynyllä voisi korvata myös unipesän, jos vauvan laittaa imetystyynyn 'sisään' pötköttämään.

62% Unipesä

Mistä päästäänkin kätevästi seuraavaan kohtaan eli unipesään. Moni suositteli juuri siksi että vauva on helppo laittaa pesään pötköttämään esimerkiksi sohvalle ilman pelkoa että tipahtaa siitä heti kun selkänsä kääntää. Ei varmastikaan yhtään huono hankinta, mutta luulen että meille hankitaan tuo imetystyyny ja mennään sillä ja peitoilla/tyynyillä. Toki tämä on varmasti sellainen mikä voisi varmasti olla ihan kiva lisä saada esim. lahjaksi mutta uskon että pärjätään ilmankin.

80% Kantoreppu

Etukäteen on varmasti hyvin vaikeaa tietää, tuleeko vauva viihtymään kantorepussa vai ei. Se kuitenkin houkuttaa tosi paljon ajatuksena ja tarpeellisuusmittarikin ylsi vastausten mukaan 80 prosenttiin. Sain hankintaan todella hyviä vinkkejä. Moni suositteli Tulaa (free to grow) ja Manducaa. Ehkä parhaana vinkkinä kuitenkin, että kannattaa etsiä liike jossa vähintään pääsee kokeilemaan reppua ennen ostopäätöksen tekemistä. Joistain paikoista voi myös pientä korvausta vastaan vuokrata kantorepun esim. viikoksi, jolloin pääsee oikeasti testaamaan miten se toimii omassa käytössä. Me taidamme siis lykätä tämän hankintaa vielä ja miettiä sitten vuokrausvaihtoehtoa, että löydetään juuri meille sopiva vaihtoehto.

85% leikkimatto

Leikkimattoa moni suositteli, vaikka sitäkin on varmasti vaikeaa arvioida etukäteen viihtyykö lapsi siinä. Tämäkin on monen mukaan sellainen mitä ei välttämättä tarvitse olla heti valmiina, joten voi toivoa esimerkiksi lahjaksi jos joku kyselee ideoita. Minä taisin tosin jo löytää meille ihanan!

86% hoitolaukku

Vinkkeinä iso koko, se että saa kätevästi vaunuihin ja lokerot että laukusta on helpompi löytää etsimänsä. Suosituksen sai ainakin Stokken malli. Tämän suhteen en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä eli hyviä malleja saa suositella!

87% Rintapumppu

Tästä oli melkeinpä yhtä monta mielipidettä kuin kommentoijiakin.. Yksi sanoi että alkuun pärjää hyvin 'lypsämällä' ilman pumppua, toinen että käsikäyttöisellä pärjää hyvin ja kolmannen mielestä sähkökäyttöinen on ehdoton. Philipsin Avent-pumppua suositeltiin paljon! En tiedä.. Ehkä hankin sen käsikäyttöisen että on ainakin joku, ja jos tuntuu että maitoa pitää jostain syystä alkaa pumppailemaan isompiakin määriä niin ostan sitten sähkökäyttöisen?

91% sitteri

Kyllä vain, tarpeellisuusmittarin kärkisijan otti sitteri! Moni tosin sanoi ettei ole välttämätön ihan ensimmäisinä viikkoina, eli tämänkin voi halutessaan ostaa myöhemmin tai vaikka toivoa lahjaksi. Ehdottomasti eniten ylistystä keräsi Baby Björn-sitteri, joka kuuleman mukaan on ehdottomasti hintansa arvoinen. Lisäsin sen meidäm ostoslistalle, katsotaan sitten missä vaiheessa hankitaan.

Kiitos kaikille ketkä vastasitte, sain superhyviä vinkkejä ja toivottavasti näistä on apua jollekin muullekin!

Vaunujen ja turvakaukalon valinta

Vaunut ja turvakaukalo.. Sanoisin että heittämällä ne tärkeimmät vauvalle ostettavat varusteet. Ne ovat jatkuvassa käytössä joten niiden tulisi olla käytännölliset eikä kiva ulkonäkökään pahitteeksi ole, mutta ennen kaikkea niiden pitää olla turvalliset!

Lastenvaunut

Minä käytin tunteja aikaa lastenvaunuihin tutustumiseen. Enhän ollut työnnellyt vaunuja sitten lapsuusajan (silloinkin nukenvaunuja), joten omaan kokemukseen olisi tässä asiassa mahdotonta pohjalta päätöksiä. En olisi koskaan voinut edes kuvitella miten laaja kirjo eri vaihtoehtoja on ja millaisissa hintaluokassa liikutaan. Kahlattuani läpi ainakin sata keskustelupalstaa ja blogia olin vain enemmän pihalla. Seuraavaksi suuntasimme lastentarvikeliikkeisiin testailemaan vaunuja mutta täytyy myöntää että sekin tuntui olevan hakuammuntaa, sillä minun mielestäni kaikki vaunut tuntuivat siinä liikkeessä testatessa ihan hyviltä.

Jatkoin aiheeseen perehtymistä ja kerta toisensa jälkeen törmäsin kehuihin Bugaboo-vaunuista. Jotka luonnollisesti olivat myös törkeän hintaiset. Nelinumeroinen summa vaunuista tuntui suoraan sanottuna kammottavalta. Tähän mennessä olin kuitenkin muodostanut juuri näistä vaunuista itselleni pakkomielteen ja sehän on silloin menoa! Yhtenä lauantaina olimmekin ajelemassa näitä vaunuja myyvään liikkeeseen kun huomasin tori.fitä selaillessani lähistöllä todella siistit yksilöt niin kohtuulliseen hintaan kuin nyt yleensä on mahdollista. Soitimme myyjälle ja kurvasimmekin lastentarvikeliikkeen sijaan suoraan espoolaisen omakotitalon pihaan.
Ja sitähän se oli, rakkautta ensisilmäyksellä jos vaunujen kanssa voi sellaisesta puhua. Mustan ja kermanväriset Bugaboo Buffalot jotka olivat käytetyiksi erinomaisessa (voisi sanoa uudenveroisessa) kunnossa ja mukana vielä sopivat lisävarusteet. Tinkasimme hinnasta vielä viimeisen viisikymppiä ja hetken päästä vaunut komeilivat jo Volvon takakontissa. Meidän vaunujen ostamista voisi melkein verrata uuden asunnon ostamiseen.. Kun taustatyö on tehty kunnolla niin lopullisen päätöksen voi ihan hyvin tehdä tunteella!

Turvakaukalo

Turvakaukalon valinnassa siirsin vastuun pääosin miehelle. Minulla ei suoraan sanottuna enää ollut mielenkiintoa enää alkaa perehtymään turvaluokituksiin ja muihin nippelitietoihin vaikka ne äärettömän tärkeitä asioita ovatkin. Insinöörimäiseen tapaansa mies perehtyi aiheeseen ja rajasi vaihtoehdot kahteen ennen kuin lähdimme lastentarvikeliikkeeseen kahlaamaan vaihtoehtoja läpi. Fiksua, eikö?!

Liikkeessä vaihtoehdot nähtyämme meitä molempia miellytti käyttömukavuuden ja ulkonäön puolesta Britax I-size babysafe-kaukalo. Se tuntui näppärältä käyttää eikä ollut liian painava kantaa. Minä tietenkin iskin silmäni harmaaseen tikattuun premium line-malliin ja siihen myös lopulta päädyimme. Jälleen kerran, taustatyö oli tehty kattavasti ja lopullinen päätös tehtiin tunteella. Mukaan lähti myös isofix-telakka johon kaukalo kiinnitetään autossa. Nyt pitäisi ostaa enää adapterit joilla kaukalon saa kiinnitettyä vaunujen runkoon.

 

Käyttökokemuksia minulla ei luonnollisestikaan vielä ole kummastakaan joten niistä myöhemmin lisää. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli niin en edes kehtaa käydä työntelemässä ja testailemassa vaunuja missään pidemmällä, mitähän naapuritkin ajattelisi kun painelisin menemään tyhjien vaunujen kanssa? Käyttökokemuksia siis tulossa vasta sitten kun niitä oikeasti on!

Nyt pitäisin varmaankin ostaa vielä jonkunlainen lämpöpussi vaunuihin ja kaukalopussi. Onko suosituksia mistä ja millainen olisi hyvä?

Miten te olette tehneet päätöksen vaunujen ja turvakaukalon hankinnasta? Mitkä on olleet tärkeimpiä kriteerejä? Oletteko ostaneet uudet vai käytetyt?

Raskausoireet ensimmäisestä kolmanneksesta tähän päivään

Ensimmäinen kolmannes

Aivan raskauden alussa minulla ei ollut mitään tunnistettavia raskausoireita, tai ainakaan en osannut niitä tunnistaa. Ei tosin kulunut kauaakaan kun oireita sitten alkoikin jo ilmaantua...

Väsymys

Ensimmäinen raskausoire oli väsymys. Ihan sietämätön väsymys joka ei helpottanut nukkumalla. Voin kertoa että uudessa työpaikassa aloittaminen ja alkuraskauden väsymys eivät todellakaan ole ideaali yhtälö. Toisaalta olin töissä niin innoissani kaikesta uudesta että uskon että sen ansiosta jaksoin tosi hyvin käydä töissä väsymyksestä huolimatta! Kotiin päästyä oli pakko nukkua päiväunet ja silti unta riitti yölläkin paremmin kuin hyvin.

Pahoinvointi

Myös pahoinvoinnit alkoivat melko pian raskauden ensimmäisellä kolmanneksella. Ne olivat tietyn, noin parin kuukauden mittaisen jakson lähes joka päiväisiä, pääosin ajoittuivat aamulle heti heräämisen jälkeen. Jonkun verran pahoinvoinnit kuitenkin venyivät puoleenpäivään asti ja alkoivat uudelleen taas illalla. Ja minulla ei siis ollut pelkästään ällöttävä olo, vaan aamu alkoi aina vessanpönttöä halailemalla. Yritin yleensä herätä aamulla aikaisin että pahoinvointi menisi ohi töihin lähtöön mennessä, mutta onneks pystyin myös tekemään aamulla tarvittaessa töitä etänä. Pahoinvoinnit vaikuttivat myös syömiseen raskauden alkuvaiheessa ja silloin söin pitkälti sitä mitä teki mieli, eli yleensä mama nuudeleita tai hedelmiä.

Turvotus

Raskauden alkuvaiheessa paljon ennen kuin mistään vauvamahasta oli vielä tietoakaan, minulla oli päällä ihan kamala, jatkuva turvotus. Housut puristivat jo melko aikaisessa vaiheessa ja muutenkin olo tuntui inhottavan turvonneelta.

Sairastelu

Sairastelin ensimmäisen kolmanneksen ajan melkein taukoamatta. Minulla oli flunssaa toisensa perään ja neuvolassa epäiltiin että sairastin myös influenssan, joka rokotuksen ansiosta oli onneksi huomattavasti lievempi versio. Lisäksi jouduin syömään antibioottikuurin angiinaan. Tätä siis jatkui useamman kuukauden putkeen.

Lisääntynyt vessassa juokseminen

Jo ensimmäisellä kolmanneksella alkoi vessassa ramppaaminen myös muuten kuin pahoinvoinnin merkeissä ja tämä on jatkunut aina tähän päivään asti. Pahimpina öinä olen joutunut käymään pissalla jopa viisi kertaa kesken unien.

Mieliala

Jatkuva väsymys joka ei helpota nukkumalla ei varmasti nosta kenenkään fiilistä kattoon. Ensimmäisen kolmanneksen aikana huomasin selvästi että mieli oli melko matalalla. Sain välillä ihan kohtuuttomia tunteenpurkauksia jotka ilmenivät esimerkiksi lohduttomana itkuna jonkun tietyn pitsatäytteen puuttumisen johdosta, hampaiden kiristelynä nukkumaanmennessä peiton ollessa väärässä asennossa ja välillä taas älyttöminä onnellisuuspuuskina.

Ensimmäinen kolmannes oli minulle ehkä vaikeinta aikaa koska olo oli huono ja väsynyt, mutta raskaana olo ei vielä kuitenkaan tuntunut mitenkään konkreettisesti.

Toinen kolmannes

Toinen kolmannes oli ensimmäiseen verrattuna kuin yö ja päivä. Toisella kolmanneksella olo oli uskomattoman energinen ja ensimmäisen kolmanneksen väsymys ja pahoinvointi olivat enää ikävä muisto. Täysin oireeton ei toinen kolmanneskaan ollut.

Kivut

Vatsa ja lantion alue kasvoivat kovaa vauhtia toisella kolmanneksella. Minua vaivasivat kivut lantionseudulla ja nivusissa, jotka ilmeisesti johtuvat lantion alueen kasvusta. Ne ovat jonkun verran hankaloittaneet liikkumista ja tehneet siitä ’vaappuvaa’ mutta ne myös helpottavat yleensä hyvin levossa.
Kehon muuttuva painopiste on aiheuttanut jonkun verran kipuja myös selässä ja etenkin alaselkäkivut ovat olleet minulle täysin uusi juttu.
Parina päivänä minulla on ollut myös kovia päänsärkyjä, jotka ovat ilmeisesti yhteydessä näihin selkäkipuihin sillä ovat helpottaneet selkää jumppaamalla.

Harjoitussupistukset

Muutaman kerran pääsin jo toisen kolmanneksen aikana tutustumaan harjoitussupistuksiinkin. Reippaasti kävellessä vatsan alaosassa on tuntunut painetta ja vatsa on pingottunut kovaksi palloksi. Näitä oli toisen kolmanneksen aikana useampaan otteeseen, etenkin rasituksessa (eli silloin kun meinasin myöhästyä bussista ja oli pakko ottaa kunnon juoksuspurtti että ehtii!)

Mieliala

Pääosin fiilis oli toisella kolmanneksella hyvä. Mutta.. Huomasin olevani välillä todella ärtynyt ja kärkäs. Saatan toki joskus olla sellainen ilman raskauttakin (:D) mutta en kuitenkaan samoissa määrin.

Toinen kolmannes oli kokonaisuudessaan mukava. Olo oli hyvä ja energinen pienistä vaivoista huolimatta. Lisäksi etenkin rakenneultran jälkeen aloin tuntemaan vauvan liikkeet ja sen myötä raskaus konkretisoitui huomattavasti.

Viimeinen kolmannes

Tähän mennessä viimeinen kolmannes on noudatellut melko pitkälti samaa kaavaa toisen kolmanneksen kanssa. Sillä erotuksella että kaikki oireet tuntuvat huomattavasti voimakkaammin ja jotain on tullut lisääkin. Toisaalta jonkun verran huomaan että olen myös tottunut lisääntyviin vaivoihin ja siksi ne eivät ehkä tunnu yhtä pahalta kuin toisella kolmanneksella.

Turvotus

Siis apua! Turvotuksen huomaa jo naamasta, käsistä ja jaloista selvästi. Vihki- ja kihlasormus alkoi puristaa jo hyvän aikaa sitten ja se odottaa nyt hyvässä tallessa parempia aikoja. Kenkäkaupoillekin pääsin jo kahdessa syystä: omat kengät puristaa ja toisaalta nauhakenkien solmiminen ei tällä hetkellä ole helpoimmasta päästä.

Kivut

Lantionseudun ja nivusten kivut sekä alaselkäkivut ovat jatkuneet jossain määrin myös viimeisellä kolmanneksella. Näiden lisäksi olen päässyt tutustumaan mm. kipeisiin jalkapohjiin ja sukkapuikkokipuihin. Alaselän lisäksi myös yläselkä kipeytyi jossain vaiheessa hetkellisesti mutta on onneksi helpottanut jo.

Jaksaminen

Olen jaksanut viimeisen kolmanneksen aikana tähän mennessä mielestäni hyvin. Energiaa tuntuu riittävän melko hyvin, mutta verrattuna toiseen kolmannekseen verrattuna huomaan kyllä väsyväni nopeammin ja töiden jälkeen on pakko suoristaa jalat hetkeksi sohvalle (osittain myös turvonneita jalkoja helpottamaan!) Moni on myös ollut huolissaan jaksamisestani kuumien ilmojen aikaan, mutta olen nauttinut jokaisesta lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä!

Mieliala

Sanotaanko niin että tunteet on voimistuneet viimeisellä kolmanneksella huomattavasti. Kyyneleet nousevat helposti silmiin esimerkiksi jotain telkkariohjelmaa katsoessa tai biisiä kuunnellessa. Välillä tuntuu että kaikki on aivan pakahduttavan ihanaa ja välillä olo on todella lohduton. Nämä ovat onneksi ohimeneviä tunteenpurkauksia ja yleisesti ottaen mennään perushyvällä fiiliksellä.

Viimeisellä kolmanneksella vauvan liikkeet ovat voimistuneet ihan älyttömästi, jopa niin että ne tuntuvat joskus jopa epämiellyttävältä. Ne ovat kuitenkin konkretisoineet vauvan tuloa ja lisäksi kun olemme tehneet erilaisia hankintoja niin alkaa tajuamaan ettei enää kauaa! Siksi ehkä myöskään raskauteen liittyvät oireet eivät ole tuntuneet läheskään niin ikävältä, kun osaa yhdistää ne siihen että kohta saadaan meidän poika maailmaan!

Olen sanonut raskauden aikana useasti että onneksi tähän kaikkeen pystyy pääosin suhtautumaan huumorilla. Se onkin varmasti yksi tärkeimmistä tukipilareista meidän elämässä yleensäkin. Toki välillä kaikki raskauteen liittyvät oireet ärsyttävät, harmittavat, itkettävät, suututtavat ja suoraan sanottuna v*tuttavat. Kuitenkin niin kauan kun pystyn pääosin suhtautumaan niihin huumorilla ja niistä jopa vitsaillaan yhdessä Matiaksen kanssa niin kaikki on kuitenkin aika hyvin.

Osaako joku samaistua? Millaisia oireita sinulla on ollut raskauden eri vaiheissa?

Kuvat eivät liity aiheeseen, vaan ovat mahtavan Jetro Stavenin käsialaa viime viikon kuvauksista.

Pienen suuri seikkailu-vauvakirja + ARVONTA!

Ihania vauvakirjoja on nykyään paljon. Minua miellyttää etenkin sellaiset modernimmat, tyylikkäät vaihtoehdot joita ilokseni onkin markkinoilla useita vaihtoehtoja. Halusimme valita meidän tulokkaalle sopivan vauvakirjan. Raskauden edetessä saimme tietää Pötsin olevan poika ja samalla liikkeet mahassa ovat voimistuneet päivä päivältä. Sanoisin että poika vaikuttaakin tulevan isäänsä jos tästä voi mitään ennustaa ja uskon että varsin vauhdikas kaveri on tulossa. Myös vauvakirjan pitäisi siis olla sen mukainen. Vauvakirja on ihana muisto vauva-ajalta ja omaanikin olen selannut lukemattomia kertoja, viimeksi ihan pari kuukautta sitten.

Onneksi silmiini osui Pienen suuri seikkailu-vauvakirja jonka uskon sopivan erinomaisesti meidän tulevalle seikkailijalle.

Pienen suuri seikkailu on Shinie Designin Sannan suunnittelema vauvakirja. Se on kuvitettu ihanilla käsinpiirretyillä, mustavalkoisilla kuvilla. Hauskana yksityiskohtana se, että noita kuvia voi käyttää värityskuvina jolloin kirjasta saa persoonallisemman! Olenkin yrittänyt hillitä itseni ja jättää kuvat toistaiseksi rauhaan - koska eikö olisi tavallaan ihanaa jos Pötsi saisi itse värittää kuvat sitten kun kynä pysyy kädessä? Ehkä tosin äitikin saa vähän auttaa.. Eikö?

Kirjasta löytyy perinteisiä sivuja mm. kuukausipäivityksille, joihin pääsee täyttämään kuulumisia säännöllisesti.  Lisäksi löytyy hauskoja kysymyssivuja liittyen eri teemoihin ja ne ovat mielestäni mukavan persoonallisia verrattuna ainakin minun 90-luvun vauvakirjaani.

Minä tykkään Pienen suuri seikkailu-vauvakirjassa ehkä kaikkein eniten kuitenkin siitä, että iso osa sivuista ovat vain otsikkotasolla, joten jokainen voi itse päättää mitä kirjoittaa aiheeseen liittyen, vai käyttääkö esimerkiksi kuvia tekstin sijaan. Tätä vauvakirjaa voi siis käyttää hieman kuin leikekirjana, mutta kaikkea ei tarvitse keksiä itse vaan pohja on jo valmiiksi olemassa. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin enkä malta odottaa että pääsen suunnittelemaan miten täytän minkäkin sivun.

Niin kuin arvata saattaa niin myös blogi on saanut inspiraatiota juuri tästä vauvakirjasta ja keksin nimen sen avulla. Ja miten tätä paremmin kutsuisikaan kuin Meidän suuri seikkailu! Blogin Instagram-tilillä täyttyi hiljattain 500 seuraajan rajapyykki ja halusin järjestää teille jotain kivaa. Päätimme yhdessä Shinie Designin Sannan kanssa arpoa yhden Pienen suuri seikkailu-vauvakirjan teille lukijoille! Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen alle tänne blogiin. Kerro vaikka tulisiko vauvakirja sinulle itsellesi vai antaisitko sen jollekin lahjaksi?

Arvonta on käynnissä myös Instagramissa @meidansuuriseikkailu, eli kipin kapin myös Instagramin puolelle!

Arvontaan voit osallistua ensi viikon sunnuntaihin 3.6. asti ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti! Arvonta on toteutettu yhteistyössä Shinie Designin kanssa.

Sokerirasitus ja raskausdiabetes

Se paljon pelätty sokerirasitus ja vieläkin pelottavampi raskausdiabetes. Kävin sokerirasitustestissä toukokuun alkupuolella ja jännitin sitä etukäteen aivan älyttömästi! Olin lukenut muiden kokemuksia etukäteen ja mietin kuumeisesti, miten voin olla syömättä 12 tuntia ja miten saan pidettyä sen pahamaineisen sokerilitkun sisällä ja välttää oksennusrefleksin.

Mikä sokerirasituskoe?

Sokerirasituskoe on laboratoriokoe joka tehdään nykyään lähes kaikille synnyttäjille, sillä perusteeksi riittää jo mm. yli 25 vuoden ikä, 2. tyypin diabetes lähisuvussa tai ylipaino (BMI). Minulla ylittyy ikä, mutta myös lähisuvusta löytyy diabetesta äitini puolelta ja siksi olisin joutunut testiin joka tapauksessa.

Testi tehdään niin, että käytännössä ensin paastotaan edellisestä illasta lähtien (10-14 tuntia). Aamulla laboratoriotestiin mentäessä otetaan ensimmäinen verikoe (paastoarvo), jonka jälkeen tulee juoda 300g glukoosinestettä. Sitten odotellaan ensin 1 tunti, jonka jälkeen otetaan toinen verikoe (1h näyte), jonka jälkeen odotellaan taas 1 tunti ja otetaan viimeinen (2h näyte).

Oma kokemukseni

Edellisenä iltana suoritin tietenkin asianmukaisen 'tankkauksen' että 'selviän' seuraavaan aamuun asti.. Huoh :D Iltapalaksi taisin syödä leipää, jotain vihanneksia ja hedelmiä mutta ihan liian ison annoksen siihen nähden että ei 12 tuntia nyt NIIN pitkä aika ole.
Etukäteen jännitin ihan älyttömästi niin sokerilitkun juomista kuin verikokeen ottamistakin. Minulla on siis jonkun asteinen neulakammo ja jo verikokeen ottaminen käsivarresta on epämiellyttävää, saati sitten rokotukset. Laboratoriohoitaja oli selvästi ulkomaalainen ja puhui huonosti suomea, joten en jaksanut vaivautua selittämään tätä kuitenkaan hänelle ja purin vaan hammasta kun verikoe otettiin nopeaan tahtiin. :D

Sokerilitku ei minun mielestäni oikeasti maistunut edes kovin pahalta. Se maistui oikeastaan ihan vadelmajuissilta. Olihan se liian makeaa etenkin kun ei ollut syönyt niin moneen tuntiin, mutta ei oikeasti niin paha mitä pelkäsin! Litku meni siis alas nopeasti ja helposti ilman ongelmia.

Ainakin Tikkurilan labrassa missä itse kävin, oli vähän sivummassa mukavat tuolit mihin minut ohjeistetiin odottelemaan väliajaksi, ettei tarvinnut odotusaulan kovilla penkeillä istua. Siinä minä istuskelin ja kuuntelin äänikirjaa aina väliajat, kunnes hoitaja kutsui takaisin seuraavaa verikoetta varten. Minulta otettiin kaikki kokeet samasta kädestä mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna huono idea ja vasempaan käteen tulikin kiva mustelma. Suosittelen siis vaihtamaan kättä ainakin jos on herkempi verikokeen ottamiselle tai mustelmien muodostumiselle.
Ja siinä se oli. Ihan turhaan jännitin koko koetta, ei ollut läheskään niin paha kuin pelkäsin. :) Viimeisen verikokeen jälkeen suuntasin kaupan kautta eväiden kerä töihin. Minun oli tarkoitus ottaa jotain evästä mukaan mutta omaan hajamieliseen tapaani unohdin sen, eli kannattaa siis muistaa ottaa laukkuun vaikka edes banaani tai muuta pientä syötävää.

Tulokset

Normaalisti sokerirasituksen tulokset tulevat tosi nopeasti, jopa saman tai seuraavan päivän aikana. Seurailin omakantaa mutta tuloksia ei vielä kolmen päivän jälkeenkään näkynyt, toisaalta neuvolasta olivat luvanneet soittaa jos jotain ilmenee, joten lopetin omakannan kyttäämisen ja ajattelin että ilmeisesti kaikki on sitten kunnossa.
Puolitoista viikkoa kokeen jälkeen meidän 'neuvolatäti' (saako näin sanoa??) soitti. Kun puhelu tuli niin tiesin kyllä heti mistä oli kyse.. Olin jotenkin etukäteen aavistanut että minulla olis radi, älkää vaan kysykö miksi. Kuitenkin kun puhelua ei ollut kuulunut, olin ehtinyt ajatella kaiken olevan ok. Niinhän siinä kuitenkin kävi että 1h arvo ylittyi minulla niukasti ja sitä myöten raskausdiabetes-diagnoosi pamahti päälle!

Fiilikset

Olin etukäteen jotenkin valmistautunut siihen että minulle tuo raskausdiabetes-diagnoosi tulee, en tiedä miksi. Kuitenkin siinä vaiheessa kun neuvolasta ei kuulunut mitään pitkään aikaan niin olin ehtinyt jo huokaista helpotuksesta. Kun puhelu sitten lopulta tuli niin tiesin mistä on kyse ja puhelun sainkin hoidettua kunnialla loppuun.
Sen jälkeen iski joku kamala järkytys. Menin jotenkin aivan lukkoon ja harmitti aivan älyttömästi. En edes oikeastaan tiedä miksi, mutta voin kertoa että meni tunteisiin! Kiukuttelin miehelle, kiroilin itsekseni pään sisällä ja tulihan lopulta se itkukin. Niin kuin sanoin - älkää kysykö miksi koska en itsekään tiedä. Olin hetken aikaa sitä mieltä että kesä on pilalla kun en saa syödä jäätelöä ja onhan mansikoissakin sokeria eli niistäkin pitäisi luopua. Ikään kuin raskauteen ei liittyisi muutenkin ihan tarpeeksi kaikenlaista rajoitetta niin päälle vielä tämä.
Mieheni rauhoitteli minua varovasti pitkin iltaa ja aikani raivottuani ja itkettyäni jossain vaiheessa tajusin itsekin, miten ylimitoitettu reaktioni oikeastaan oli - syytän hormoneja! Seuraavana päivänä kun haimme sokereiden mittaamiseen tarvittavan laitteen ja ohjeistukset neuvolasta, pystyttiin asialle jo nauramaan yhdessä neuvolatädin kanssa. Hän ei tuntunut olevan huolissaan tilanteesta ja sanoi että aloitetaan sillä että seurataan tilannetta. Sain toki ohjeistukset ruokavalioon, mutta millekään tiukalle dieetille ei ole tässä vaiheessa onneksi tarvetta. Tavoitteena on nyt siis, että pyrin syömään säännöllisesti 5 kertaa päivässä perusterveellistä ruokaa ja katsotaan mitä arvot sen perusteella näyttävät. Mittauksiakaan ei tarvitse tehdä niin paljoa että ne rajoittaisivat jotenkin liikaa elämää. Ensimmäisen mittauspäivän perusteella arvotkin tuntuvat pysyvän hyvin rajojen sisällä ihan minun normaalilla ruokavaliollani.


Tässä siis ensifiilikseni raskausajan diabetes-diagnoosista. Seurailen nyt arvoja ja pidän ruokapäiväkirjaa lähinnä itselleni että näen miten kroppa reagoi eri ruokiin. Voisin mahdollisesti avata syömisiäni myöhemmin myös täällä blogin puolella sekä sitä, millainen ruokavalio minulle sopii radin kanssa. Miltä kuulostaa?


Millaisia kokemuksia muille on sokerirasitustestistä? Löytyykö kohtalontovereita joille on myös tullut radi-diagnoosi? Miten olet ottanut uutisen vastaan? (Please, kertokaa etten ole ainoa joka ylireagoi!) Entä millaista ruokavaliota noudatat?