Vauva hoitoon ja itse asioille.. kauppaan, lenkille, salille, miehen kanssa leffaan tai syömään, kavereiden kanssa istumaan iltaa. Mutta onko se pienen vauvan äidille ok? Ja jos on niin miten aikaisin?
Alustuksena tähän että sain idean kirjoittaa aiheesta kun viikonloppuna vietimme miehen kanssa aikaa miehen sisarusten kanssa Iivon ollessa vanhempieni ja siskoni luona hoidossa. Kirjoitin tästä blogin Instagramiin ja sattumalta huomasin että pari seuraajaa hävisi. Saman olen huomannut joka kerta kun olen maininnut että aion olla pois Iivon luota. Sattumaa tai ei mutta hassua että se toistuu aina kun kerron lähteväni pois pojan luota. Toisaalta parempi että jos se jotain häiritsee niin lopettaakin sitten seuraamisen!
Mutta miltä se pojan hoitoon jättäminen sitten tuntuu? Täytyy suoraan sanoa että se tuntuu minusta ihan hyvältä. Tottakai se tuntuu oudolta, vähän haikealta ja vaikealtakin. Ja tottakai tulee ikävä pientä höpöttelijää. Mutta silti se tuntuu ihan hyvältä. On ihanaa kun on päästy Matiaksen kanssa kahdestaan leffaan tai istumaan iltaa ystävien tai sukulaisten kanssa. On ihanaa kun on välillä päässyt olemaan muutakin kuin äiti, vaikka rakastankin olla äiti. Ja Matias rakastaa olla isä. Silti meille tekee hyvää välillä olla ihan kaksin vaan me.
Vauvoja on niin paljon erilaisia. Yhden on tosi vaikea olla erossa äidistä edes kauppareissun ajan ja toinen pärjää hyvin vaikka yökylässäkin. Me olemme ihan siitä asti kun Iivo oli ihan pieni olleet paljon vanhempieni luona ja silloin kaikki ovat hoitaneet vauvaa vuorotellen vaikka minä ja Matias olisimme paikalla. Yösyöttöjäkin on alussa jaettu myös isovanhemmille että me saimme nukkua pidemmän pätkän kun poika heräili tiuhaan tahtiin ja nyt viimeksikin Iivon herätessä kummitäti hoiti yhden syötön ilman että minä edes heräsin - ihan pyytämättä! Iivo on siis alusta asti tottunut että häntä hoitaa niin päivisin kuin öisinkin välillä joku muu kuin minä tai Matias - vaikka me olisimme paikallakin. Viime lauantaina olimme pois yhden valveillaolojakson verran illalla ja kaksi yöherätystä. Aamulla heräsin jo itse syöttämään Iivon. Isovanhemmilla ja kummitädillä oli mennyt kaikki hienosti pojan kanssa nukuttamisesta lähtien ja poika oli aamulla meidät nähdessään normaali iloinen itsensä.
Minun mielestäni tässäkin asiassa on tärkeintä kuunnella itseään ja omaa vauvaansa, mikä juuri teille on parhaaksi. Ymmärrän senkin jos joku ei halua jättää vielä vuoden ikäistäkään hoitoon, kuin myös sen jos joku jättää pienenkin vauvan yökylään. Jokainen perhe on erilainen ja jokaiselle perheelle sopii niin eri asiat. Tärkeintä olisi mielestäni se, ettei kukaan tuomitsisi toisen valintoja. Et voi ikinä tietää mitä on taustalla sillä joka jättää vaikka kuukauden ikäisen vauvan yökyläään mummolaan.. Ehkä hän vaan tarvitsee yhden yön unta tai hetken omaa aikaa. Tai sillä joka ei halua jättää vielä yli vuodenikäistäkään hoitoon. Sekin on ihan yhtä ok. Annetaan siis kaikkien tehdä omat valintansa ilman syyllistämistä tai kyseenalaistamista.
Herääkö muilla ajatuksia tähän aiheeseen liittyen? Milloin teillä on pienet jääneet hoitoon ensimmäisen kerran ja miten on sujunut?
Minusta asia on juurikin niin kuin kirjoitat. Vauvoja ja aikuisia on erilaisia ja jokaisella on se oma paras tapa toimia. Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki halua tai voi jättää vauvaikäistä hoitoon, mutta toisaalta ymmärrän myös niitä, jotka sitä tekee. Tärkeintä on tässäkin asiassa kuunnella itseään (miltä tuntuu) ja lastaan. Jos kummatkin on okei muutaman tunnin eroon tai vaikka yökyläilyyn, niin en ymmärrä miksei niin voisi tehdä.
VastaaPoistaNo näin juuri! :)
PoistaAihe, joka kirvoittaa aina kommentteja ja mielipiteitä, toiset ottavat asian hyvinkin henkilökohtaisesti.
VastaaPoistaMeillä molemmat pojat olleet 3kk kun olivat isänsä kanssa illan ja yön, äiti oli humpalla. Tätä ennen oli ollut yksittäisiä mun omia menoja, kuten jälkitarkastus, suuhygienisti ym joihin en halunnut vauvaa mukaan, joten isä oli kotona vauvan kanssa.
Kuopukselle tuo ilta ja yö erossa oli kova pala, esikoinen ei aikanaan ollut moksiskaan. Molemmat ovat olleet isovanhemmilla ensimmäisen kerran yötä siinä puolen vuoden iässä ja on mennyt hyvin.
Nykyään ovat enää pari kertaa vuodessa missään yökylässä, koska tukiverkosto (isovanhemmat) ovat kuormittuneita noin muuten, niin ei ihan äkkiä jakseta rasittaa kahdella hyvin energisellä pojalla.
Aikanaan kun oli vain yksi lapsi ja isovanhemmat paremmassa kunnossa, oli esikoinen yökylässä kerran kuukaudessa tai kahdessa. Sitä aikaa kaipaan!
Eli, nauttikaa, kun teillä on luotettava tukiverkosto, johon tukeutua ja jotka mielellään auttavat ♡ Ennen lapset kasvatettiin suvun kesken, nykyään moni vanhempi rämpii yksinään ja just toiset pahottavat mielensä, jos sitä hoitoapua otetaankin vastaan.
Sitä en hyväksy, että lapset ovat milloin kenenkäkin puolitutun hoidettavina ja pahimmillaan pitkän päiväkotiviikon jälkeen viikonloppuna jopa kahdessa yöpaikassa, jotta vanhemmat pääsevät ryyppäämään. Tätäkin olen saanut todistaa.
Mutta turvalliset, tutut aikuiset, niin mikä jottei. Se on vain rikkaus :) :)
No se on tosiaan ihan eri asia jos jatkuvasti jätetään ties kenen luo hoitoon omien ryyppyreissujen takia! Se ei ole ok missään nimessä.
PoistaMutta muuten tosiaan ollaan samoilla linjoilla! :) Ja tuo on hyvä pointti että tietenkin myös niiden hoitajien ehdoilla aina tässä asiassa!
Tämä on kyllä aihe joka puhututtaa paljon. Harmittaa että moni ottaa tämän aiheen niin henkilökohtaisesti ettei voi missään nimessä hyväksyä sitä miten joku toinen toimii. Minusta tämä on jokaisen oma asia ja toisten tulis kunnioittaa muiden valintoja vaikka omat niistä poikkeaiskin.
VastaaPoistaMeillä poika oli ensimmäisen kerran yökylässä mummulassa 3kk iässä ja heillä meni tosi hyvin! Äitillä tais olla enemmän ikävä kuin pojalla. Sen jälkeen on aika säännöllisesti käynyt siellä yökyläilemässä kun isovanhemmat haluaa viettää kunnolla aikaa pojan kanssa kun asutaan eri paikkakunnilla niin ei tuu joka viikko nähtyä. Luulen että aikaisin kyläilyn aloittamisen ansiosta pojan päivähoidon aloittaminen 1v4kk iässä oli niin helppoa ettei koskaan oo poika jäänyt itkun kanssa hoitoon. Nyt meillä asustaa reipas 2v joka ei juuri ikinä vierasta ja nykyään saattaa joskus jopa alkaa kiukuttelemaan kun pitäis mummulasta lähteä kotiin. Meillä poika selvästi nauttii kun pääsee välillä mummulaan yökylään - on eri lelut kuin kotona, tuttu ja turvallinen ympäristö sielläkin ja ei tarvi ihan koko ajan olla äidin kanssa :D Meille on tulossa toinen lapsi nyt marraskuussa ja aion kyllä toimia samalla tavalla tämän seuraavankin kanssa jos siltä tuntuu.
Voi miten kiva että on sujunut niin hyvin ja että poika on saanut säännöllisesti yökyläillä isovanhempien luona! :)
PoistaKirjoitit hyvin aiheesta. Valinta, jonka jokainen perhe tekee omien ratkaisujen pohjalta. Tähän ei varsinaisesti ole yhtä oikeaa tapaa toimia, eikä toisten arvosteleminen ainakaan sellainen ole. Kuitenkin onhan olemassa "ohjenuora" 1h/ikäkuukausi ja 1 yö/ ikävuosi, joka perustuu ymmärtääkseni saatavilla olevaan tutkimustietoon siitä, miten vauva reagoi lähivanhemman poissaoloon. Suuri osa, ei mitenkään, toisaalta vauvalle voi tulla ns. annihilaatiokauhu, joka vastaa aikuisen voimakasta kuolemanpelkoa jos vauva on lähivanhemmasta erossa liian pitkän ajan. Tämän pohjalta tämä ohjenuorakin on ilmeisesti tehty. Silti ketään ei tulisi syyllistää toimi hän millä tavalla tahansa, koska varmaa faktaa suuntaan tai toiseen näissä tilanteissa ei ole antaa.
VastaaPoistaJoo niin tosiaan on olemassa tuo yleinen suositus! Meillä ei ole noudatettu tuota tuntimäärää kun on tuntunut luontevalta ja kaikki on mennyt hyvin vaikka on pidemmänkin aikaa oltu pois. Saa nähdä milloin sitten ihan yökylään jätetään, ihan vielä ei ainakaan tunnu ajankohtaiselta.
Poista