Omasta lapsuudesta omaan vanhemmuuteen

Palasin tähän ajatukseen tänä aamuna, kun huomasin otsikon blogitekstien luonnoksissa. Pelkän otsikon siis.. Muistan silloin jonain unettomana yönä kirjoittaneeni sen ylös, mutta enempää ajatuksia en saanut puettua sanoiksi. Nyt kun meidän poika on jo täällä, niin voisin yrittää uudelleen.

Minulla oli todella hyvä lapsuus. Sellainen turvallinen ja vakaa, joku voisi kuvailla oikein lintukodoksi. Ja hyvä niin, sillä minä uskon vahvasti että hyvä ja turvallinen lapsuus antaa ihmiselle hyvän pohjan elämään. Se ei siis missään nimessä takaa mitään tai ole sellainen asia, mikä määrittäisi yksinään ihmisen elämää, mutta uskon että se antaa ainakin hyvät valmiudet.

Oletetaan että perusasiat on kunnossa ja keskityn yksityiskohtaisempiin juttuihin, jotka ovat jääneet minulle mieleen omasta lapsuudesta sellaisina mitkä koen tärkeiksi säilyttää omassa vanhemmuudessa, sekä myös missä aion mahdollisesti toimia toisin.

Haleja ja pusuja

Kun ollaan oltu siskoni kanssa ihan pieniä, muistan että iltarutiiniin ennen nukkumaanmenoa kuului aina hyvänyön pusut ja halit äidille ja isille. Neljä pusua molemmille: kaksi molemmille poskille. Vauvan kanssa ollaan toki väkisinkin lähekkäin, mutta sen läheisyyden haluaisin ainakin jollain tasolla säilyttää aina. Meidän perheessä iltasuukot jäivät jossain vaiheessa pois niin kuin varmasti lähes kaikkialla. Meillä myös halaamisesta tuli jossain vaiheessa tosi harvinaista ja vasta muutettuani kauemmaksi kotoa olen alkanut silloin tällöin halaamaan omaa äitiäni ja isääni. Itse toivoisin että onnistuisimme säilyttämään halaamisen luontevana osana arkea myös pidemmällä aikavälillä. Minusta siis varmaan tulee se nolo äiti joka halaa teini-ikäistä poikaansa väkisin illalla ennen nukkumaanmenoa!

Kannustus

Minulla on aina ollut sellainen olo, että osaan ja pystyn mihin vaan jos vain itse haluan. Uskon että tämä on vahvasti peruja jo lapsuudesta, sillä minulla on aina tosiaan ollut sellainen olo että minua kannustetaan niissä asioissa mihin haluan ryhtyä ja tämän haluan ehdottomasti toteutuvan myös oman lapsen kanssa. Jos joku asia tässä maailmassa on varma, niin se että äiti on aina se joka uskoo lapseensa.

Tuki ja apu

Vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jos on jotain mihin tarvitsee apua niin ensimmäisenä pitää kysyä heiltä. Lapsena se onkin luontevaa niin, mutta myös aikuisiällä minulle on luontevaa pyytää apua vanhemmiltani jos sitä johonkin tarvitsen.

Rahan arvo ja rahankäyttö

Meiltä ei koskaan puuttunut mitään mitä oikeasti tarvitsee, vaikka emme myöskään saaneet kaikkea mitä halusimme. Minusta onkin tärkeää opettaa lapselle, että raha ei kasva puussa. Minä ja siskoni saimme lapsena viikkorahaa mutta emme suinkaan tuosta noin vaan. Meillä oli lista kotitöistä, joita tekemällä viikkoraha piti ansaita. Listaan vedettiin sitten viivoja aina kun tiskikone oli tyhjätty, vessat pesty, talo imuroitu tai nurmikko leikattu. Oma huono piti myös olla siistinä, siitä ei saanut erikseen lisää rahaa. Ennen kuin saimme ensimmäiset kesätyömme, niin vanhemmat keksivät meille kotona tehtäviä töitä kesäloman ajaksi, joiden avulla oli mahdollisuus tienata vähän enemmän rahaa. En esimerkiksi tiedä vaatiko meidän aita maalaamista joka kesä vai oliko isän ajatuksena vaan saada meidät oppimaan työntekoa jo aikaisessa vaiheessa. Näin opimme jo pienestä pitäen että raha täytyy ansaita.
Vanhemmat ostivat meille aina tarpeelliset vaatteet vaatteet, koulutarvikkeet yms., mutta jos halusimme jotain ylimääräistä, niin niihin täytyi säästää rahat viikkorahoista. Nämä samat rahan tienaamisen ja rahankäytön asiat haluan opettaa myös omalle lapselleni. Etenkin kun nykyään kesätyön saaminen nuorena voi olla todella vaikeaa, niin on tärkeää oppia työnteon ja rahan ansaitsemisen merkitys jo kotoa.

Osallistuvat vanhemmat

Vanhempani olivat aina mukana kaikessa tosi vahvasti. Muistan esimerkiksi kun olimme kavereiden kanssa hyppimässä hyppynarua ja harmittelimme kun kahden pitää pyörittää narua. No isäni tuli toiseen päähän pyörittämään että meistä useampi pääsisi kerrallaan hyppäämään. Kaikki kaverit ihmettelivät innoissaan, koska ei kenenkään muun vanhemmat tehneet niin. Muutenkin vanhemmat ovat aina olleet läsnä kaikessa.

Yhdessä pöydässä

Yhdessä pöydän ääressä syöminen oli meillä lapsuudenkodissa jokapäiväinen tapa ja siitä haluan pitää kiinni myös oman lapsen kanssa niin pitkälle kuin mahdollista. Se on hyvä hetki jutella miten kenenkin päivä on mennyt ja vaihtaa kuulumisia. Toki jossain vaiheessa esimerkiksi harrastukset saattavat hankaloittaa tätä, mutta haluaisin silti pyrkiä tähän niin usein kuin mahdollista.


Nämä ovat tärkeimmät asiat mitä haluan tuoda omasta lapsuudestani omaan vanhemmuuteeni. Lisäksi on pari asiaa, mitkä aion pyrkiä tekemään toisin.

Kahden kesken

Minun vanhempani on olleet ne vanhemmat, jotka ovat olleet lasten kanssa 24/7 ja se oli meistä varmasti ihanaa. Minä ja siskoni nukuimme vanhempien kanssa samassa huoneessa vielä siihen asti kun minä olin 5-vuotias ja vanhempani kävivät kahdestaan reissussa ensimmäisen kerran muistaakseni vasta sitten kun olimme siskoni kanssa jo täysi-ikäisiä. Meillä vauva nukkuu nyt jo omassa sängyssään ja muutenkin uskon että me tulemme ottamaan enemmän kahdenkeskistä aikaa jo aikaisessa vaiheessa, ihan vaan siksi että uskon että niin on meille parempi.

Rakastan sinua

Meidän perheessä ei ole muistaakseni oikein koskaan sanottu ääneen että rakastaa toista. Se ei tietenkään tarkoita ettei rakkautta olisi, se vaan on itsestäänselvää ja osoitetaan teoilla ennemmin kuin sanoilla. En siis muista milloin olisin sanonut vanhemmilleni rakastavani heitä tai he minulle, suoraan sanottuna se tuntuisi oudolta. Tietäähän sen sanomattakin! Mutta oman lapsen kanssa aion pyrkiä siihen että se sanotaan ääneen, ei pelkästään lapsen ollessa ihan pieni vaan pidemmälläkin aikavälillä.


Tällaisia asioita minulla tuli mieleen kun pohdin omaa lapsuuttani ja sitä, mitä ajattelin tehdä samoin ja mitä toisin kuin omat vanhempani. Aika näyttää miten nämä toteutuvat mutta tästä ainakin lähdetään.


Mitä asioita sinä haluat säilyttää omasta lapsuudestasi? Entä mitä haluat tehdä eri tavalla kuin omat vanhempasi?