maanantai 15. lokakuuta 2018

Tavoitteena vauvan nukahtaminen omaan sänkyyn

Pieni poika itkee lohduttomasti sängyllä. Enkö ole jo kokeillut kaikki mahdolliset asennot? Mahallaan käsivarrella, mahallaan rinnalla, olkapäällä, kehtoasennossa, pystyssä, selällään, kyljellään.. Olen kävellyt huoneesta toiseen ja hytkyttänyt sängyn reunalla. Pariksi minuutiksi itku lakkaa ja ehdin jo ajatella että jes, vihdoin löytyi hyvä asento. Kunnes se alkaa taas. Välillä itketään yhdessä.. Millainen äiti oikein olen kun en osaa edes auttaa omaa lastani?
 
vauvan nukahtaminen

vauvan nukahtaminen

vauvan nukahtaminen

Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa hieman taustoja tähän kaikkeen. Meidän vauvalla oli ensimmäisten elinkuukausiensa aikana vatsavaivoja. Niinhän kaikilla vauvoilla on, sanotaan.. Mutta ainakin omasta mielestäni ne olivat meillä aika pahoja. Pieni itkeskeli paljon etenkin iltaisin ja välillä koko poika oli kaarella ja huusi kivusta. Kivut häiritsivät kaikkea, etenkin nukkumista. Siinä tilanteessa mielestäni on jokaiselle vanhemmalle luontevaa, että tekee kaikkensa että toisella olisi hyvä olla.

Tuo alussa kirjoittamani tilanne on siis melko osuva kuvaus joistain illoista silloin alkuvaiheessa. Meillä tämä vaihe ei onneksi kestänyt kovin pitkään eikä ollut jokailtaista, mutta jokainen tuollainen ilta tuntui kyllä äärettömän pitkältä. Muistan miten loppu olin siinä vaiheessa kun viimein sain pienen nukahtamaan. Sylistä hänet oli onneksi yleensä helppo siirtää omaan sänkyyn ilman että hän heräsi, että sain sitten itsekin nukuttua rauhassa seuraavaan herätykseen asti. Yöllä vatsavaivat eivät myöskään tuntuneet pahasti vaivaavan vaan ne keskittyivät lähinnä iltaan.

Noh, noiden vatsavaivojen takia teimme siis kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) sirkustemput että saisimme pienen poikamme rauhoittumaan ja nukahtamaan. Parhaiten hänet sai rauhoittumaan rinnalle, ja siihenkin niin että samaan aikaan kävelin tai hytkytin poikaa. Muuten syöminenkin meni iltaisin itkuksi. Sitten aikansa vuoroin itkettyään ja syötyään, hän nukahti rinnalle. Toisena vaihtoehtona Matias teki tämän saman tutin kanssa sen jälkeen kun minä olin syöttänyt pojan. Parina yönä jompikumpi meistä jopa nukkui pystyasennossa olohuoneen sohvalla vauva rinnalla koska se tuntui olevan ainoa asento mikä oli pojalle hyvä.

Joinain iltoina yritin saada pojan nukahtamaan omaan sänkyynsä, koska niinhän vaan kuuluu tehdä, eihän vauvaa saisi opettaa nukahtamaan ainoastaan syliin. Jos yritin laskea pojan sänkyynsä hereillä (edes niin että oli juuri nukahtamassa), niin hän heräsi heti ja alkoi huutaa eikä rauhoittunut ennen kuin hänet nostettiin ylös sängystä. Ja voin kertoa että tein tätä taistelua useampaan otteeseen tunteja, mutta vauva vain huusi sängyssään niin kauan kunnes hänet nostettiin pois eikä rauhoittunut millään muulla. Minulla ei ainakaan ole halua huudattaa lastani ja samalla mietin myös omaa jaksamistani ja sitä, miten pääsisin itsekin joskus nukkumaan. Niinpä nukutin rinnalle.

Iivon vatsavaivat helpottivat ajan kanssa ja nyt 3 kuukauden iässä edes minun syömiseni eivät juurikaan vaikuta häneen. Jonkun verran ilmavaivat tuntuvat herättävän aamuyöstä, mutta ne eivät ole enää kivuliaita niin kuin aikaisemmin. Niin kuin arvata saattaa, niin tähän mennessä poika on kuitenkin oppinut tietyt tavat nukahtamiseen koska sen eteen on tehty kaikenlaisia temppuja.

Tässä siis lyhyesti pojan nukahtamisesta.
- Iivo ei osaa nukahtaa itsekseen, vaan tarvitsee tukea nukahtamiseen. Tämä pätee aina, oli hän sitten kuinka väsynyt tahansa
- Iivo nukahtaa yöunille edelleen ainoastaan syliin, joko tissille tai tutin kanssa
- Päivän aikana Iivo nukahtaa sylin lisäksi ainoastaan liikkuviin vaunuihin tai heiluvaan sitteriin
- Luonnollisesti koska Iivo ei osaa nukahtaa itse, hän tarvitsee yölläkin aina apua nukahtamiseen. Ja vaikka edellisestä syötöstä olisi kulunut vain tunti niin käytännössä se uudelleen nukahtaminen vaatii aina rinnan (tai pullon tai tutin).

Olen aina aika ajoin miettinyt tätä nukahtamisasiaa paljonkin, kun moni hehkuttaa somessa miten heidän vauvansa on alusta asti osannut nukahtaa itse omaan sänkyyn ilman apuja ja miten se on vain totuttamiskysymys. No niin varmasti onkin, mutta lähtökohdat ovat kaikilla hyvin erilaiset. Meillä vatsavaivojen lisäksi yhden haasteen tuo se, että vaikka pojalla on kova (lue älytön) imemisen tarve, niin yksikään tutti ei meinaa pysyä suussa. Hän siis mielellään söisi tuttia ja se myös rauhoittaa hyvin, mutta siitä ei ole mitään apua koska se tippuu suusta jatkuvasti.

Voin sanoa että aiheeseen liittyvien keskustelujen lukeminen on vähintäänkin turhauttavaa. Moni sanoo että eihän siinä muuta kuin että alusta laitat vain vauvan sänkyyn ja annat nukahtaa sinne itsekseen, ei se ole sen kummempaa. Mutta uskallan väittää että niillä vanhemmilla ei ole ollut sitä todella vatsavaivaista vauvaa joka ei pysty kivuiltaan nukkumaan. Uskon siis, että tietyllä tapaa tähän nukahtamisasiaan varmasti vaikuttaa se, miten on vauvan opettanut, mutta vauvat (niin kuin me ihmiset yleensäkin) ovat kaikki yksilöitä ja pelkästään totuttamiseen ei voida vedota. Tällä haluaisin lohduttaa teitä muita jotka ovat samassa tilanteessa (ja toki myös vähän itseänikin). Meillä ei oikeasti pahimpien vatsavaivojen aikaan ollut muuta vaihtoehtoa.

3kk vauva nukuttaminen

3kk vauva nukuttaminen
3kk vauvan nukuttaminen

Myönnän että meidän olisi pitänyt alkaa totuttaa vauvaa nukahtamaan itse jo aiemmin, mutta nyt jonkun aikaa olen vain itse ollut mukavuudenhaluinen. Iivo nukahtaa nykyään aika helposti rinnalle ja hänet on siitä helppo siirtää omaan sänkyynsä ilman että hän herää. Nukuttaminen on siis minulle helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Ei juurikaan huutoa tai kitinöitä ja pääsen itse rauhoittumaan ennen omaa nukkumaanmenoa. Nyt olen kuitenkin päättänyt että alan totuttaa Iivoa nukahtamaan omaan sänkyynsä, yöunille ja välillä myös päiväunille.

Tässä juttuja joita ajattelin kokeilla (osa näistä on toki ollut käytössä jo pitkään):
- Säännölliset iltarutiinit: meillä on jo pitkään tehty iltapesut, vaipanvaihdot ja yöpuvun vaihto tietyllä kaavalla, hämärässä ja rauhallisesti puhuen. Iltarutiinit myös aloitetaan noin puolen tunnin säteellä aina samaan aikaan.
- Iltasyöttö: tästä lähtien alan pitämään pojan hereillä illalla syöttäessni häntä ja röyhtäytän hänet lopuksi niin että hän on hereillä kun laitan hänet sänkyyn. Aluksi varmasti niin että hän on juuri nukahtamassa, mutta ajan kanssa sitten pyrin totuttamaan poikaa siihen että hän olisi vielä kokonaan hereillä (väsyneenä tosin) kun hänet lasketaan sänkyyn.
- Rauhoittelu: rauhoittelen poikaa omassa sängyssään silittelemällä, jos poika itkee eikä rauhoitu muuten niin nostan hetkeksi syliin rauhoittumaan, mutta niin ettei nukahda siihen vaan laitetaan hereillä takaisin sänkyyn. Tuttia en mielellään käyttäisi koska sitä joutuu tällä hetkellä käytännössä pitämään pojan suussa että se pysyisi ja se tarkoittaa että joudun seisomaan kehdon vieressä kokajan pitämässä tuttia suussa.

Nämä ovat siis todella perusjuttuja mutta aikaisempaan verrattuna teen nyt sen päätöksen että pitäydyn näissä säännönmukaisesti enkä nukuta syliin ainakaan iltaisin. En usko että tästä tulee ihan helppoa mutta hyvänä puolena tässä on ehdottomasti se, että sitten kun olen syöttänyt Iivon illalla niin myös Matias voi hoitaa tuon nukuttamisen loppuun paremmin kuin ennen.

Nyt minulla olisi muutama kysymys teille..
- Ensinnäkin näiden lisäksi kaikki vinkit nukuttamiseen otetaan vastaan!
- Onko teillä toiminut unirätti tai unilelu? Meillä poika ei oikein tunnu kiinnostuvan sellaisista, mutta en toisaalta myöskään ihan tiedä miten niitä pitäisi käyttää. Etenkin alussa olimme supervarovaisia emmekä tukehtumisriskin vuoksi halunneet että sängyssä on mitään ylimääräistä.
- Mitä mieltä olette mobilen tai soittorasian, soivan pehmolelun yms. käytöstä vauvan rauhoittamisessa? Meillä poika rauhoittuu hyvin kun mobilen laittaa soimaan mutta ei silti tunnu nukahtavan siihen, ehkä siinä on kuitenkin liikaa seurattavaa.

Toiveena olisi että tulevaisuudessa poika osaisi jossain vaiheessa nukahtaa itse, mikä voi auttaa myös siihen että kun hän herää yöllä niin osaisi myös silloin nukahtaa itse takaisin ilman apua. Nämä ovat siis pitkän tähtäimen tavoitteita eikä minulla missään nimessä ole ajatuksena että tapahtuisivat hetkessä. Haluan myös painottaa että mitään unikoulua meidän ei ole tarkoitus varsinaisesti pitää, poika kun on vielä niin pieni. Häntä ei ole tarkoituksena huudattaa vaan mennään pojan tarpeita kuunnellen. Kenenkään ei myöskään tarvitse epäillä ettei poika saa tarpeeksi läheisyyttä, sillä häntä kyllä edelleen sylitellään, pussaillaan ja halitaan yllin kyllin.

Osaako joku samaistua? Kamppailetko saman asian kanssa? Vertaistuki, vinkit, tsempit ja kaikki on nyt tervetulleita!

Ps. Kuvituksena kuvia aika paljon pienemmästä pojasta, silloin kun hän vielä (silloin kun maha ei vaivannut) nukahteli mihin tahansa milloin tahansa. <3

torstai 11. lokakuuta 2018

Ajatuksia julkisesta imettämisestä

Viime viikko oli imetysviikko ja tarkoitukseni oli kirjoittaa jo silloin ajatuksiani julkisesta imettämisestä tänne blogiin. Oltiin kuitenkin viime viikko minun perheen luona Lappeenrannassa ja oli niin paljon kaikkea muuta että blogi unohtui. Hyvä niin, välillä on hyvä keskittyä ihan kaikkeen muuhun. Nyt kuitenkin niitä omia ajatuksiani julkisesta imetyksestä!
Pienen vauvan kanssa törmää väkisin niihin tilanteisiin että vauva on pakko ruokkia paikasta riippumatta. On mahdotonta (ainakin meillä) ajoittaa syötöt niin että aina oltaisiin kotona, sillä poika syö välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin eikä nälkä katso aikaa tai paikkaa.

Minulle imetys on lähtökohtaisesti aika henkilökohtainen asia. Mieluiten imetän siis oman kodin rauhassa ilman ylimääräisiä silmäpareja. Tämä ei tietenkään koske Matiasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan. En siis todellakaan ole se, joka häpeilemättä pullauttaa tissin esiin ravintolapöydässä, kaupan kassajonossa tai lähijunassa. Ristiäispostauksessa kerroin, että pumppasin maitoa valmiiksi ettei minun tarvitse istua pojan huoneessa koko päivää, sillä en koe oloani mukavaksi imettäessä kun ympärillä on niin paljon ihmisiä. Muutenkin jos lähdetään vaikka kylään jonkun luo niin saatan ottaa pumpattua maitoa mukaan. Jos maitoa ei ole mukana niin toki imetän kylässä ollessa, tilanteen mukaan joko toisessa huoneessa tai samassa huoneessa muiden kanssa. Kun päällä on imetyspaita niin kovin paljon ei onneksi näy ja saatan pitää myös harsoa edessä.

julkinen imettäminen

julkinen imettäminen

Julkisesti imettäminen tuntuu minulle itselleni tietyllä tapaa vaivaannuttavalta, en oikein osaa edes selittää miksi. Tavallaan ehkä mietin myös sitä, mitä ajatuksia se herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Olen nimittäin huomannut, että minun on huomattavasti helpompi imettää muiden naisten seurassa, ja etenkin muiden äitien seurassa. Tuntuu että heille se on luontevampaa ja siksi myös minä tunnen oloni luontevammaksi. Muutenkin jos lähdetään vaikka kylään jonkun luo niin saatan ottaa pumpattua maitoa mukaan. Jos maitoa ei ole mukana niin toki imetän kylässä ollessa, tilanteen mukaan joko toisessa huoneessa tai samassa huoneessa muiden kanssa. Kun päällä on imetyspaita niin kovin paljon ei onneksi näy ja saatan pitää myös harsoa edessä.

Kun lähdemme esimerkiksi kauppakeskukseen, niin imetän usein lastenhoitohuoneessa. Monessa lastenhoitohuoneessa on kivasti imetykselle oma rauhallinen nurkkaus, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Jos olisimme ravintolassa syömässä ja vauva on selvästi nälkäinen, niin lähtökohtaisesti menisin kyllä lastenhoitohuoneeseen imettämään pois pöydästä jos se on mahdollista järkevissä rajoissa. (Eli siis lastenhoitohuone olisi tarpeeksi lähellä eikä aikaa menisi älyttömästi sen metsästämiseen). Toki jos se ei onnistu niin imettäisin pöydässä, harso suojana mutta voin suoraan myöntää että silloin olisin kyllä oman mukavuusalueeni ulkopuolella.

Yhden haasteen meidän pojan osalta julkiseen imettämiseen tuo myös erinäiset sekoilut ja raivarit kesken syömisen. Hän on siis oikeastaan kuukauden ikäisestä eteenpäin ajoittain sekoillut etenkin syömisen lopussa, pyörittelee ja heiluttelee päätään selvästi turhautuneena, välillä jopa itkee ja raivoaa rinnalla. Olen itse tulkinnut tuon niin, että kovan imutarpeen (ja sen ettei tutti pysy suussa!) takia häntä turhauttaa kun maha on jo täynnä mutta hän haluaisi vielä jatkaa syömistä. Toisaalta kuulostaa kyllä tutulta, syöminen kun kuuluu myös minun lempiharrastuksiin..

julkinen imettäminen

julkinen imettäminen

Haluan painottaa että yleisesti ottaen olen itse sitä mieltä että jokainen saa imettää juuri siellä missä haluaa ja tarvitsee, ja niin julkisesti kuin haluaa, muiden julkinen imettäminen ei minua häiritse. En vaan itse koe oloani mukavaksi jos silmäpareja on ympärillä liikaa. Muutenkin jokaisen olisi hyvä pitää huoli omista asioistaan eli en sinänsä ymmärrä miksi jonkun muun julkinen imetys olisi jollekin toiselle ongelma. Toisaalta ymmärrän sen, että lapsettomien saattaa myös olla vaikea ymmärtää sitä että jos vauvalla on nälkä niin se ei katso aika ja paikkaa. Onneksi tästä keskustellaan kokoajan enemmän ja sitä kautta saadaan tietoisuutta kaikille ja toivottavasti jatkossa jokainen saa imettää lastaan rauhassa.

Kevennyksenä vielä muutamia paikkoja missä olen (näistä ajatuksistani huolimatta) imettänyt...
- Kesken vaunulenkin puistonpenkillä
- Frisbeegolfkierroksen lomassa autossa parkkipaikalla
- Helsingin keskustan yhden vilkkaimman lounasravintolan pöydässä
- Bauhausin parkkipaikalla auton takapenkillä
- Kerrostalon pihassa (huom! ei edes meidän oma talo.. tai kenenkään muunkaan tutun :D)

Tuntuu että tästä tekstistä tuli todella sekava, mutta toivottavasti sain tuotua ajatukseni esille mahdollisimman hyvin. Että minun mielestäni jokaisella on oikeus imettää missä haluaa ilman että siitä kukaan tekee ongelmaa. Toisaalta minulle imetys on niin henkilökohtainen asia, että hoidan imetyksen mieluiten mahdollisimman rauhallisessa paikassa mahdollisuuksien mukaan. Voihan se olla, että nämä ajatukset muuttuvat ajan myötä, moni tuttu on nimittäin sanonut että esikoisen kanssa oli huomattavasti varovaisempi kuin myöhemmin seuraavien lasten kanssa. Tällä hetkellä kuitenkin näillä ajatuksilla eteenpäin.

Mitä ajatuksia tämä aihe herättää muissa? Millainen imettäjä sinä olet?

maanantai 24. syyskuuta 2018

Ristiäislahjat ja persoonallinen ristiäislahjaidea

Yhteistyössä Beyondprint

Vihdoin sain kuvattua melkein kaikki Iivon saamat ristiäislahjat. Melkein kaikki siksi, että huomasin että pari juttua jäi uupumaan koska ne on jo otettu käyttöön tai sitten olen vain piilottanut ne liian hyvin. Minun oli vaikeaa miettiä ristiäislahjatoiveita, joten toivottavasti näistä saa joku ideoita omiin lahjatoiveisiin (jos vieraat sellaisia kyselevät). Joitain ideoita jaoin Instagramissa ja huomasinkin että ainakin muutama meidän vieraista oli käynyt sieltä bongaamassa ideoita, ihanaa! Saatiin aivan ihania lahjoja joista kaikki tulevat varmasti käyttöön.

Ristiäislahjat

- Tula Free to grow-kantoreppu: tämän toivoimme minun vanhemmiltani lahjaksi jo etukäteen että päästiin kantamaan mahdollisimman pian. Ja tämä on tosiaan ollut meidän pelastus!
- Pentikin pyyhesetti ja unilelu: Siis niin söpö pupupyyhe, oli myös toivelistalla!
- Muumi-aterimet (+yksi lusikka josta en tiedä yhtään mihin olen sen laittanut.. No kyllä se varmasti löytyy!)
- Birthposter: olimme kertoneet siskolleni pojan nimen etukäteen tätä varten. Aivan ihana muisto ja komeilee jo pojan huoneen seinällä.
- Tekstitaulu Jokaisen lapsen oikea nimi on RAKAS: Siis niin ihana teksti ja sopii täydellisesti tuon birthposterin kanssa. Pitää vielä ripustaa seinälle Iivon huoneeseen.
- Kultainen kastesormus: tämä on perinne, Matiaksen isä ja hänen vaimonsa ovat ostaneet samanalaisen kaikille lapsenlapsille
- Säästölipas: perinteinen kummilahja, tähän pitää käydä vielä kaiverruttamassa teksti
- Ulkovaatteita; pipo, rukkaset ja heijastin: niin tarpeellisia lahjoja!
- Nallebody, housut ja pipo: ihanat lahjat miun ystävältä joka oli auttamassa meitä tarjoiluissa ja silti toi lahjan. En kestä!
- Pilvikehykset ja nimilaatta: nämä saatiin sylikummilta eli minun siskolta ja korvaavat ns. perinteisen kastekehyksen mikä ei ehkä ole ihan minun lemppari.
- Kirjoja: näitä toivottiin ja saatiinkin ihania! Pehmeä kirja josta Iivo tykkää jo nyt, etenkin sisältä löytyvä peili on kova juttu kun harjoitellaan mahallaan oloa. Lisäksi Tiitiäisen Runolelu ja Tammen Kultainen Juhlakirja. Näitä on ihana lukea pojalle kun hän vähän kasvaa.

ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita
ristiäislahjaideoita

Lisäksi haluaisin jakaa teille idean personoituun ristiäislahjaan. Me saimme tämän lahjan Beyondprintiltä ja tuote on vasta tulossa heidän valikoimiinsa nyt syksyllä.
Saimme siis ristiäislahjaksi personoidun puutaulun, johon on painettu pojan nimi, syntymäaika ja syntymämitat. Tauluun sai itse valita tyylin muutamista vaihtoehdoista ja päädyimme tällaiseen rentoon kaunokirjoitukseen. Taulu on painettu Suomessa kotimaiselle koivuvanerille, eli tyylikkyyden lisäksi kotimaisuudesta ainakin minulta iso plussa! Nämä kustomoitavat juhla- ja nimitaulut ovat siis vasta tulossa valikoimiin, eli ei ainakaan ole kulunut idea ristiäislahjaksi. Jos nimeä ei halua kertoa etukäteen, niin tämänhän voi antaa esimerkiksi lahjakortin muodossa ja tilata sitten kun nimi on tiedossa.
Mitä tulee asiointiin Beyondprintin kanssa niin viestintä heidän kanssaan oli helppoa ja tuote tuli nopeasti perille. Puhumattakaan siitä että taulu on todella laadukas ja sopii mielestäni Iivon huoneeseen täydellisesti!

ristiäislahjaideoita

ristiäislahjaideoita

Näiden lisäksi tottakai suurin lahja meille oli se että niin moni pääsi paikalle juhlimaan meidän poikaa. Oli myös mahtavaa että saatiin niin paljon apua järjestelyihin, olin nimittäin ristiäisten alla itse niin väsynyt ettei oltaisi ikinä selvitty ilman.
Toivottavasti näistä oli jollekin apua kun mietitte joko mitä voisi antaa ristiäislahjaksi tai mitä voisi toivoa.

Mitä muut on saaneet lahjaksi? Entä mitä olet vieraana antanut?

tiistai 18. syyskuuta 2018

Iivo 2kk

Eilen käytiin kaksikuukautisneuvolassa ja tänään Iivo on tasan kaksi kuukautta vanha! Siellä oli kaikki hyvin, poika kasvaa ja kehittyy niin kuin kuuluukin. Meillä siirryttiin juuri uuteen vaatekokoon eli koon 50 vaatteet alkavat olla pieniä ja nyt mennään jo 56 koossa. Kun katsoo aikaisempia kuvia pojasta niin kyllähän hän on kasvanut ihan hirveästi!
 
vauva 2kk päivärytmi

vauva 2kk päivärytmi

Mitat 2kk neuvolassa: 

Pituus: 55,5cm
Paino: 5285g
Vaatekoko: 56

Päivärytmi

Meidän päivät sujuvat tällä hetkellä aika mukavasti Matiaksen ollessa töissä, mutta mitään varsinaista päivärytmiä ei ole vielä päässyt muodostumaan. Heräillään pojan kanssa yleensä klo 8-10 aikoihin ja syödään aamupala. Aamupäivällä käydään usein lenkillä tai lähdetään käymään esimerkiksi kaupoilla jos on sellainen fiilis. Jossain vaiheessa Iivo nukkui aina päiväunet vaunuissa, mutta nyt tuntuu nukkuvan siellä huonommin ja parhaiten nukahtaakin päiväunille meidän sänkyyn. Kun huomaan että poika alkaa väsyä, mennään pötköttämään sänkyyn ja syötän pojan siinä, jolloin nukahtaa päiväunille. Päiväunien aikaan minä yleensä syön, katson telkkaria, teen blogijuttuja tai teen ruokaa, siivoan tai pesen pyykkiä. Matias tulee yleensä neljän maissa kotiin ja illalla vietetään aikaa kaikki yhdessä. Unille aletaan valmistautumaan pojan kanssa klo 21, jolloin tehdään iltatoimet ja laitetaan poika nukkumaan.
Voisin jossain vaiheessa tehdä My Day-postauksen meidän päivästä tänne blogiin jos se kiinnostaa!

vauva 2kk päiväunet

vauva 2kk päiväunet

Yleinen viihtyminen

Vihdoin poika viihtyy jonkun verran sitterissä ja leikkimatolla! Minä saan siis laitettua ja syötyä aamupalan tai meikattua useimmiten rauhassa.
Se, mikä on tuntunut hankalalta on että poika viihtyy välillä vaunuissa tosi huonosti! Hän viihtyy siellä hereillä tyytyväisenä hetken aikaa ja toki jos nukahtaa, mutta jos herää kesken unien niin menee usein huudoksi eikä nukahda helposti uudelleen. En siis uskalla lähteä enää kovin kauas kodista vaunulenkille kun ei viitsi huudattaa poikaa kovin pitkää matkaa kotiin! Toisinaan Tula on auttanut näihin kuikkuihin ja toisinaan taas ei. Tämä on aika uusi ilmiö vielä ja koitan kovasti keksiä siihen ratkaisua. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
Iivo tuntuu olevan tosi vieraskorea! Jos meillä on joku kylässä tai ollaan käymässä jossain niin hän on usein tosi nätisti. Ennen ristiäisiä meni muutama päivä kitistessä mutta sitten taas ristiäiset tosi hienosti. Poikkeuksena neuvola jossa usein vähän kitistään.

Taidot

En oikeastaan tiedä missä vaiheessa Iivo oppi varsinaisesti hymyilemään, koska jotain hymyntapaisia on tullut jo syntymästä lähtien. Nyt hän on kuitenkin jo pidemmän aikaa reagoinut jutteluihin hymyllä. Hän myös selvästi seuraa katseellaan jo tosi tarkkaavaisesti ympäristöään. Hän myös nostaa päätään hyvin mahallaan ollessaan ja hieman kannatteleekin jo päätä. Pää kääntyilee hyvin puolelta toiselle mutta vielä ei ole viitteitä että poika lähtisi varsinaisesti kääntymään. Innokkaasti hän jo pomppii sylissä kun pitää seisoma-asennossa ja nyt jo hirvittää miten paljon vauhtia riittää kun hän pääsee lähtemään liikkeelle!
 
vauva 2kk nukuttaminen

vauva 2kk nukuttaminen
 

Uni ja nukkuminen

Meillä on (ennen viime yötä) muodostunut jo rytmi nukkumiselle mitä on noudatettu melkein syntymästä asti. Iivo käy nukkumaan yleensä klo 22-24 välisenä aikana, onneksi useimmiten ennen puoltayötä koska kävisin itsekin mielellään ajoissa nukkumaan. Ensimmäisen unipätkän hän nukkuu 3 tuntia tai hieman yli, jonka jälkeen herää nopeasti syömään ja jatkaa uniaan. Toinen unipätkä on yleensä 2-3 tunnin mittainen, jonka jälkeen nukahtaa vielä omaan sänkyyn takaisin. Kolmas pätkä on lyhyempi, yleensä 1-2 tuntia ja sen jälkeen otan pojan yleensä viereen köllimään ja joko jatketaan unia tai heräillään. Tämä kaava on siis toistunut meillä pojan unissa jo pitkään ja olen itsekin kokenut saavani hyvin levättyä.
Joskus poika nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta useimmiten tämä unikeko kyllä nukahtaa kesken syömisen syliin. Välillä yritän jopa vähän herätellä häntä syömään pidempään, ettei syöminen jäisi kesken siksi että nukahtaa kesken kaiken. Päiväunille käydään usein vierekkäin niin että syötän pojan sängyssä ja nukahdetaan siihen yhdessä.
Toissayönä tapahtui jotain kamalaa ja poika heräsi kahden tunnin jälkeen syömään. Ajattelin että ei kai tässä kummempaa kuin syödään ja käydään takaisin nukkumaan, ehkä mahavaivat tai joku muu asia X herätti hänet. Iivo olikin eri mieltä nukkumaan käymisestä ja häntä ei enää väsyttänyt. Hän oli ihan hyväntuulinen, mutta ei vaan pätkääkään väsynyt. Tätä jatkui aamuviiteen asti, jolloin Matias otti vuoron ennen töihin lähtöä ja minä sain nukuttua hetken. Poika kuitenkin heräili aamunkin jatkuvasti joten sain itse vaan ihan olemattoman määrän unta.
Yhden tällaisen yön jälkeen jaksan vielä aika hyvin ja koko toissayön taistelu oikeastaan naurattaa, mutta jos tätä jatkuu pidempään niin en kyllä tiedä miten sitä oikein jaksaa! Vinkkejä otetaan vastaan. Toivotaan että toissayön sekoilu johtui siitä, että meidän sunnuntaisen metsäretken jäljiltä poika oli niin väsynyt että nukkui iltapäivän ja illan ja se sekoitti rytmejä.
Päiväuniin ei olla vielä saatu tarkempaa rytmiä, mutta nyt olen sentään saanut pojan nukkumaan yleensä yhdet tai kahdet pidemmät päiväunet päivässä! Viime aikoina nuo unet on kestäneet yleensä noin kolme tuntia ja ovat usein ajoittuneet iltapäivään, luultavasti siksi että ollaan nukuttu aamuisin pidempään. Päiväunet hän nukkuu usein meidän sängyllä tai vaunuissa.
 
vauva 2kk imetys

vauva 2kk imetys

Imetys

Imetys on sujunut kokonaisuudessaan hyvin. Poika kasvaa niin kuin pitääkin. 6 viikon kohdalla meillä oli tiheän imun kausi joka kesti viikon verran ja poika asui rinnalla jatkuvasti. Tuolloin hän ei myöskään päivisin suostunut nukkumaan tai oleskelemaan missään muualla kuin sylissä mikä oli minulle aika raskasta kun omaa aikaa ei ollut yhtään. Tiheä imu loppui juuri sopivasti ennen ristiäisiä, onneksi ja juhlat menivät tosi hyvin. Jonkun verran pojalla on ollut havaittavissa rintaraivoa, hän hetkittäin itkee rinnalla tai heiluttelee päätään ja leikkii rinnalla syömisen sijaan. Siihen olen käyttänyt apukeinona harhautuksia eli kävelen imettäessä, vaihdan paikkaa tai menen pimeään huoneeseen. Nämä on toimineet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä vaan annan pojan hetkeksi Matiakselle rauhoittumaan.

Vatsakivut

Meillähän on vatsakipujen kanssa ollut hyvin vaihtelevaa oikeastaan koko ajan melkein syntymästä lähtien. Kuukauden ikäisestä eteenpäin oli jonkun aikaa jo helpompaa, kunnes tiheä imu sekoitti sen ja hetken vatsavaivat pahenivat. Nyt on taas jonkun aikaa ollut huomattavasti helpompaa ja poika on pääosin hyväntuulinen, vaikka ähiseekin jonkun verran eli tekee kyllä töitä sen eteen että saa ilmaa mahasta ulos. Etenkin aamuyön uni on juurikin siksi usein levotonta. Kokonaisuudessaan vatsavaivat on kuitenkin helpottaneet ja tilanne vaikuttaa tällä hetkellä melko hyvältä. :) ihanaa kun toinen on hyväntuulinen ison osan päivästä!

Lue myös aiemmat postaukset meidän kuulumisista

lauantai 8. syyskuuta 2018

Ristiäiset

Huh mikä ihana päivä takana!


Tänään juhlittiin meidän pojan ristiäisiä kahdenkymmenen meidän läheisen ihmisen kanssa. Juhlat menivät alusta loppuun paremmin kuin osasin edes kuvitella! Siitä kiitos etenkin minun vanhemmille ja pikkusiskolle jotka olivat auttamassa koko edellisen päivän ja leipoivat tarjoiluja jo ennen sitä. Kiitos Matiaksen äidille karjalanpiirakoista. Ja Matiaksen siskolle ja minun sedän perheelle astioiden lainasta. Kiitos kaikille kun pääsitte tulemaan ja kiitos aivan ihanista lahjoista (joista myöhemmin lisää). Kiitos kun olette olemassa, on meillä vaan upeita ihmisiä ympärillä.

Perjantai ja lauantaiaamu kuluivat leipomisen ja juhlavalmistelujen merkeissä. Minun siskoni ja vanhemmat tulivat meille perjantaina puolenpäivän jälkeen ja siitä eteenpäin oli täysi hulina. Vanhemmat kävivät kaupassa ja siivosivat, minä leivoin ja pikkusiskoni puhalsi ilmapalloja ja vastasi koristeluista! Matias teki töistä päästyään pihalla hommia koska lauantaiksi oli luvattu aivan upeaa säätä. Illalla otettiin lasilliset järjestelyjen ja ihan vaan sen kunniaksi että oli niin mukavaa puuhastella yhdessä koko perheellä.

Kerroin aiemmin instgramin puolella meidän pojan pahentuneista mahavaivoista, mutta kuin ihmeen kaupalla torstai-iltana ne helpottivat ja poika on ollut siitä asti hyväntuulinen.

Lauantaiaamu nousi aurinkoisena ja lämpimänä, minä heräsin ensimmäisenä ja vaikka talo oli täynnä ihmisiä niin oli ihanan hiljaista. Poika nukkui edellisen yön todella hyvin, mutta minulla taisi olla perhosia vatsanpohjassa koska itse nukuin levottomasti. Aamulla tehtiin viimeisiä järjestelyjä ennen vieraiden ja papin saapumista.




Kastetilaisuus oli oikein mukava vaikkemme mitään kovin uskovaisia itse olekaan, lähinnä tapauskovaisia niin kuin luultavasti valtaosa suomalaisista. Poika heräsi juuri ennen kastetilaisuutta ja meillä oli hänelle pullossa maitoa mikä tuli tarpeeseen vaikka olin juuri ennen syöttänyt pojan. Hauskoilta tilanteilta ei vältytty, sillä poika piereskeli kastetilaisuuden alussa äänekkäästi. Liekö sitten hänen kantansa tilaisuuden sanomaan. :D muuten hän oli koko tilaisuuden oikein nätisti ja mieluummin näin kuin että olisi huutanut. Päällään pojalla oli minun suvun kastemekko joka myös minullakin on ollut päällä omissa ristiäisissäni.

Nostimme yhdessä maljan pojalle ja Matias piti pienen puheen. Tässä vaiheessa myös kauan odotettu nimi oli tiedossa.

Meidän poika sai nimekseen Iivo Akseli Juhani.

Nimen taustalla ei ole sen kummempaa tarinaa kuin ihan vain että kaksi ensimmäistä nimeä kuulostivat meille hyvältä. Minä ehdotin jo raskausaikana Iivo-nimeä ja Matias puolestaan ehdotti Akselin. Juhani on meidän molempien perheissä paljon käytetty toinen nimi ja se jatkaa ainakin minun isäni ja Matiaksen isän ja veljen perässä. Lisäksi nimi oli myös kuolleena syntyneellä isoveljelläni, joten samalla halusimme kunnioittaa hänen muistoaan.



Ristiäiskoristeet on saatu Juhlahumua-verkkokaupasta. Koristeiden väriteema oli ruusukulta-musta-valkoinen ja niistä tuli mielestäni aivan upeat! Kyllähän niiden eteen vaivaa nähtiinkin, erityiskiitos pikkusiskolleni niistä! Sain Juhlahumulta ihan erinomaista palvelua, valikoimasta löytyi niin paljon kaikkea ihanaa ja tavarat olivat perillä seuraavana päivänä eli toimitus oli ihan supernopea. Iso suositus siis sinne!
Lisäksi tein valokuvaseinän kuvista ja tilasin jokaiselle vieraalle myös kuvia jotka annoimme lähtiessä mukaan. Kuvien joukossa oli kuvia pojasta ja kyseisistä vieraista muistoksi.










Tarjoiluina meillä oli kolmea eri suolaista piirakkaa, karjalanpiirakoita ja munavoita, pavlovaa ja mutakakkua. Lisäksi oli karkkia ja suklaata. Tuntuivat maistuvan hyvin vieraille ja ainakin minun mielestäni kaikki oli ihanaa!

Pojan vaatteet löysin vasta viime tipassa. Body on hm:n verkkokaupasta, housut Newbien ja rusetin ompelin itse. Matiaksen kaulasta löytyi samanlainen rusetti. Pojan vaatteet olivat tosi mukavat päällä ja viileät, mikä oli hyvä koska päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen. En meinaa edes uskoa että meille sattui tällainen päivä vielä syyskuussa! Ihanaa että päästiin hyödyntämään myös meidän terassia.


Päivä oli ihana, mutta aika meni tosi nopeasti. Poika viihtyi monessa eri sylissä joten ehdin itse syödä ja seurustella vieraiden kanssa. Tehtiin myös se ratkaisu että annettiin juhlien aikana pojalle pullosta maitoa, koska minä en olisi tuntenut oloani mukavaksi imettämässä kaiken väkijoukon keskellä, enkä myöskään halunnut lukittautua pitkiksi ajoiksi imettämään. Meidän pojalla kun on välillä tapana syödä oikein hitaasti ja antaumuksella. Parin tunnin jälkeen poika alkoi olla jo väsynyt ja laitoimme hänet nukkumaan, vaikka tavallaan onkin ikävää laittaa juhlakalu unille kesken juhlien. Parempi niin, ettei hänelle tullut liian pahaa väsymyskiukkua.



Kokonaisuudessaan juhlat olivat siis aivan ihanat ja onnistuneet.

Onnelliset Laura, Matias ja Iivo kiittää ja kuittaa!

Yhteistyössä Juhlahumua