Ristiäislahjat ja persoonallinen ristiäislahjaidea

Yhteistyössä Beyondprint

Vihdoin sain kuvattua melkein kaikki Iivon saamat ristiäislahjat. Melkein kaikki siksi, että huomasin että pari juttua jäi uupumaan koska ne on jo otettu käyttöön tai sitten olen vain piilottanut ne liian hyvin. Minun oli vaikeaa miettiä ristiäislahjatoiveita, joten toivottavasti näistä saa joku ideoita omiin lahjatoiveisiin (jos vieraat sellaisia kyselevät). Joitain ideoita jaoin Instagramissa ja huomasinkin että ainakin muutama meidän vieraista oli käynyt sieltä bongaamassa ideoita, ihanaa! Saatiin aivan ihania lahjoja joista kaikki tulevat varmasti käyttöön.

Ristiäislahjat

- Tula Free to grow-kantoreppu: tämän toivoimme minun vanhemmiltani lahjaksi jo etukäteen että päästiin kantamaan mahdollisimman pian. Ja tämä on tosiaan ollut meidän pelastus!

- Pentikin pyyhesetti ja unilelu: Siis niin söpö pupupyyhe, oli myös toivelistalla!

- Muumi-aterimet (+yksi lusikka josta en tiedä yhtään mihin olen sen laittanut.. No kyllä se varmasti löytyy!)

- Design letters-muki

- Birthposter: olimme kertoneet siskolleni pojan nimen etukäteen tätä varten. Aivan ihana muisto ja komeilee jo pojan huoneen seinällä.

- Tekstitaulu Jokaisen lapsen oikea nimi on RAKAS: Siis niin ihana teksti ja sopii täydellisesti tuon birthposterin kanssa. Pitää vielä ripustaa seinälle Iivon huoneeseen.

- Kultainen kastesormus: tämä on perinne, Matiaksen isä ja hänen vaimonsa ovat ostaneet samanalaisen kaikille lapsenlapsille

- Säästölipas: perinteinen kummilahja, tähän pitää käydä vielä kaiverruttamassa teksti

- Ulkovaatteita; pipo, rukkaset ja heijastin: niin tarpeellisia lahjoja!

- Nallebody, housut ja pipo: ihanat lahjat miun ystävältä joka oli auttamassa meitä tarjoiluissa ja silti toi lahjan. En kestä!

- Pilvikehykset ja nimilaatta: nämä saatiin sylikummilta eli minun siskolta ja korvaavat ns. perinteisen kastekehyksen mikä ei ehkä ole ihan minun lemppari.

- Kirjoja: näitä toivottiin ja saatiinkin ihania! Pehmeä kirja josta Iivo tykkää jo nyt, etenkin sisältä löytyvä peili on kova juttu kun harjoitellaan mahallaan oloa. Lisäksi Tiitiäisen Runolelu ja Tammen Kultainen Juhlakirja. Näitä on ihana lukea pojalle kun hän vähän kasvaa.

 

Lisäksi haluaisin jakaa teille idean personoituun ristiäislahjaan. Me saimme tämän lahjan Beyondprintiltä ja tuote on vasta tulossa heidän valikoimiinsa nyt syksyllä.

Saimme siis ristiäislahjaksi personoidun puutaulun, johon on painettu pojan nimi, syntymäaika ja syntymämitat. Tauluun sai itse valita tyylin muutamista vaihtoehdoista ja päädyimme tällaiseen rentoon kaunokirjoitukseen. Taulu on painettu Suomessa kotimaiselle koivuvanerille, eli tyylikkyyden lisäksi kotimaisuudesta ainakin minulta iso plussa! Nämä kustomoitavat juhla- ja nimitaulut ovat siis vasta tulossa valikoimiin, eli ei ainakaan ole kulunut idea ristiäislahjaksi. Jos nimeä ei halua kertoa etukäteen, niin tämänhän voi antaa esimerkiksi lahjakortin muodossa ja tilata sitten kun nimi on tiedossa.

Mitä tulee asiointiin Beyondprintin kanssa niin viestintä heidän kanssaan oli helppoa ja tuote tuli nopeasti perille. Puhumattakaan siitä että taulu on todella laadukas ja sopii mielestäni Iivon huoneeseen täydellisesti!

Näiden lisäksi tottakai suurin lahja meille oli se että niin moni pääsi paikalle juhlimaan meidän poikaa. Oli myös mahtavaa että saatiin niin paljon apua järjestelyihin, olin nimittäin ristiäisten alla itse niin väsynyt ettei oltaisi ikinä selvitty ilman.

Toivottavasti näistä oli jollekin apua kun mietitte joko mitä voisi antaa ristiäislahjaksi tai mitä voisi toivoa.

Mitä muut on saaneet lahjaksi? Entä mitä olet vieraana antanut?

Iivo 2kk

Eilen käytiin kaksikuukautisneuvolassa ja tänään Iivo on tasan kaksi kuukautta vanha! Siellä oli kaikki hyvin, poika kasvaa ja kehittyy niin kuin kuuluukin. Meillä siirryttiin juuri uuteen vaatekokoon eli koon 50 vaatteet alkavat olla pieniä ja nyt mennään jo 56 koossa. Kun katsoo aikaisempia kuvia pojasta niin kyllähän hän on kasvanut ihan hirveästi!
 

Mitat 2kk neuvolassa: 

Pituus: 55,5cm
Paino: 5285g
Vaatekoko: 56

Päivärytmi

Meidän päivät sujuvat tällä hetkellä aika mukavasti Matiaksen ollessa töissä, mutta mitään varsinaista päivärytmiä ei ole vielä päässyt muodostumaan. Heräillään pojan kanssa yleensä klo 8-10 aikoihin ja syödään aamupala. Aamupäivällä käydään usein lenkillä tai lähdetään käymään esimerkiksi kaupoilla jos on sellainen fiilis. Jossain vaiheessa Iivo nukkui aina päiväunet vaunuissa, mutta nyt tuntuu nukkuvan siellä huonommin ja parhaiten nukahtaakin päiväunille meidän sänkyyn. Kun huomaan että poika alkaa väsyä, mennään pötköttämään sänkyyn ja syötän pojan siinä, jolloin nukahtaa päiväunille. Päiväunien aikaan minä yleensä syön, katson telkkaria, teen blogijuttuja tai teen ruokaa, siivoan tai pesen pyykkiä. Matias tulee yleensä neljän maissa kotiin ja illalla vietetään aikaa kaikki yhdessä. Unille aletaan valmistautumaan pojan kanssa klo 21, jolloin tehdään iltatoimet ja laitetaan poika nukkumaan.

Voisin jossain vaiheessa tehdä My Day-postauksen meidän päivästä tänne blogiin jos se kiinnostaa!

Yleinen viihtyminen

Vihdoin poika viihtyy jonkun verran sitterissä ja leikkimatolla! Minä saan siis laitettua ja syötyä aamupalan tai meikattua useimmiten rauhassa.
Se, mikä on tuntunut hankalalta on että poika viihtyy välillä vaunuissa tosi huonosti! Hän viihtyy siellä hereillä tyytyväisenä hetken aikaa ja toki jos nukahtaa, mutta jos herää kesken unien niin menee usein huudoksi eikä nukahda helposti uudelleen. En siis uskalla lähteä enää kovin kauas kodista vaunulenkille kun ei viitsi huudattaa poikaa kovin pitkää matkaa kotiin! Toisinaan Tula on auttanut näihin kuikkuihin ja toisinaan taas ei. Tämä on aika uusi ilmiö vielä ja koitan kovasti keksiä siihen ratkaisua. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
Iivo tuntuu olevan tosi vieraskorea! Jos meillä on joku kylässä tai ollaan käymässä jossain niin hän on usein tosi nätisti. Ennen ristiäisiä meni muutama päivä kitistessä mutta sitten taas ristiäiset tosi hienosti. Poikkeuksena neuvola jossa usein vähän kitistään.

Taidot

En oikeastaan tiedä missä vaiheessa Iivo oppi varsinaisesti hymyilemään, koska jotain hymyntapaisia on tullut jo syntymästä lähtien. Nyt hän on kuitenkin jo pidemmän aikaa reagoinut jutteluihin hymyllä. Hän myös selvästi seuraa katseellaan jo tosi tarkkaavaisesti ympäristöään. Hän myös nostaa päätään hyvin mahallaan ollessaan ja hieman kannatteleekin jo päätä. Pää kääntyilee hyvin puolelta toiselle mutta vielä ei ole viitteitä että poika lähtisi varsinaisesti kääntymään. Innokkaasti hän jo pomppii sylissä kun pitää seisoma-asennossa ja nyt jo hirvittää miten paljon vauhtia riittää kun hän pääsee lähtemään liikkeelle!

 

 

Uni ja nukkuminen

Meillä on (ennen viime yötä) muodostunut jo rytmi nukkumiselle mitä on noudatettu melkein syntymästä asti. Iivo käy nukkumaan yleensä klo 22-24 välisenä aikana, onneksi useimmiten ennen puoltayötä koska kävisin itsekin mielellään ajoissa nukkumaan. Ensimmäisen unipätkän hän nukkuu 3 tuntia tai hieman yli, jonka jälkeen herää nopeasti syömään ja jatkaa uniaan. Toinen unipätkä on yleensä 2-3 tunnin mittainen, jonka jälkeen nukahtaa vielä omaan sänkyyn takaisin. Kolmas pätkä on lyhyempi, yleensä 1-2 tuntia ja sen jälkeen otan pojan yleensä viereen köllimään ja joko jatketaan unia tai heräillään. Tämä kaava on siis toistunut meillä pojan unissa jo pitkään ja olen itsekin kokenut saavani hyvin levättyä.
Joskus poika nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta useimmiten tämä unikeko kyllä nukahtaa kesken syömisen syliin. Välillä yritän jopa vähän herätellä häntä syömään pidempään, ettei syöminen jäisi kesken siksi että nukahtaa kesken kaiken. Päiväunille käydään usein vierekkäin niin että syötän pojan sängyssä ja nukahdetaan siihen yhdessä.
Toissayönä tapahtui jotain kamalaa ja poika heräsi kahden tunnin jälkeen syömään. Ajattelin että ei kai tässä kummempaa kuin syödään ja käydään takaisin nukkumaan, ehkä mahavaivat tai joku muu asia X herätti hänet. Iivo olikin eri mieltä nukkumaan käymisestä ja häntä ei enää väsyttänyt. Hän oli ihan hyväntuulinen, mutta ei vaan pätkääkään väsynyt. Tätä jatkui aamuviiteen asti, jolloin Matias otti vuoron ennen töihin lähtöä ja minä sain nukuttua hetken. Poika kuitenkin heräili aamunkin jatkuvasti joten sain itse vaan ihan olemattoman määrän unta.
Yhden tällaisen yön jälkeen jaksan vielä aika hyvin ja koko toissayön taistelu oikeastaan naurattaa, mutta jos tätä jatkuu pidempään niin en kyllä tiedä miten sitä oikein jaksaa! Vinkkejä otetaan vastaan. Toivotaan että toissayön sekoilu johtui siitä, että meidän sunnuntaisen metsäretken jäljiltä poika oli niin väsynyt että nukkui iltapäivän ja illan ja se sekoitti rytmejä.
Päiväuniin ei olla vielä saatu tarkempaa rytmiä, mutta nyt olen sentään saanut pojan nukkumaan yleensä yhdet tai kahdet pidemmät päiväunet päivässä! Viime aikoina nuo unet on kestäneet yleensä noin kolme tuntia ja ovat usein ajoittuneet iltapäivään, luultavasti siksi että ollaan nukuttu aamuisin pidempään. Päiväunet hän nukkuu usein meidän sängyllä tai vaunuissa.

 

Imetys

Imetys on sujunut kokonaisuudessaan hyvin. Poika kasvaa niin kuin pitääkin. 6 viikon kohdalla meillä oli tiheän imun kausi joka kesti viikon verran ja poika asui rinnalla jatkuvasti. Tuolloin hän ei myöskään päivisin suostunut nukkumaan tai oleskelemaan missään muualla kuin sylissä mikä oli minulle aika raskasta kun omaa aikaa ei ollut yhtään. Tiheä imu loppui juuri sopivasti ennen ristiäisiä, onneksi ja juhlat menivät tosi hyvin. Jonkun verran pojalla on ollut havaittavissa rintaraivoa, hän hetkittäin itkee rinnalla tai heiluttelee päätään ja leikkii rinnalla syömisen sijaan. Siihen olen käyttänyt apukeinona harhautuksia eli kävelen imettäessä, vaihdan paikkaa tai menen pimeään huoneeseen. Nämä on toimineet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä vaan annan pojan hetkeksi Matiakselle rauhoittumaan.

Vatsakivut

Meillähän on vatsakipujen kanssa ollut hyvin vaihtelevaa oikeastaan koko ajan melkein syntymästä lähtien. Kuukauden ikäisestä eteenpäin oli jonkun aikaa jo helpompaa, kunnes tiheä imu sekoitti sen ja hetken vatsavaivat pahenivat. Nyt on taas jonkun aikaa ollut huomattavasti helpompaa ja poika on pääosin hyväntuulinen, vaikka ähiseekin jonkun verran eli tekee kyllä töitä sen eteen että saa ilmaa mahasta ulos. Etenkin aamuyön uni on juurikin siksi usein levotonta. Kokonaisuudessaan vatsavaivat on kuitenkin helpottaneet ja tilanne vaikuttaa tällä hetkellä melko hyvältä. :) ihanaa kun toinen on hyväntuulinen ison osan päivästä!

Lue myös aiemmat postaukset meidän kuulumisista

Vauva 1kk

Ristiäiset

Huh mikä ihana päivä takana!

Tänään juhlittiin meidän pojan ristiäisiä kahdenkymmenen meidän läheisen ihmisen kanssa. Juhlat menivät alusta loppuun paremmin kuin osasin edes kuvitella! Siitä kiitos etenkin minun vanhemmille ja pikkusiskolle jotka olivat auttamassa koko edellisen päivän ja leipoivat tarjoiluja jo ennen sitä. Kiitos Matiaksen äidille karjalanpiirakoista. Ja Matiaksen siskolle ja minun sedän perheelle astioiden lainasta. Kiitos kaikille kun pääsitte tulemaan ja kiitos aivan ihanista lahjoista (joista myöhemmin lisää). Kiitos kun olette olemassa, on meillä vaan upeita ihmisiä ympärillä.

Perjantai ja lauantaiaamu kuluivat leipomisen ja juhlavalmistelujen merkeissä. Minun siskoni ja vanhemmat tulivat meille perjantaina puolenpäivän jälkeen ja siitä eteenpäin oli täysi hulina. Vanhemmat kävivät kaupassa ja siivosivat, minä leivoin ja pikkusiskoni puhalsi ilmapalloja ja vastasi koristeluista! Matias teki töistä päästyään pihalla hommia koska lauantaiksi oli luvattu aivan upeaa säätä. Illalla otettiin lasilliset järjestelyjen ja ihan vaan sen kunniaksi että oli niin mukavaa puuhastella yhdessä koko perheellä.

Kerroin aiemmin instgramin puolella meidän pojan pahentuneista mahavaivoista, mutta kuin ihmeen kaupalla torstai-iltana ne helpottivat ja poika on ollut siitä asti hyväntuulinen.

Lauantaiaamu nousi aurinkoisena ja lämpimänä, minä heräsin ensimmäisenä ja vaikka talo oli täynnä ihmisiä niin oli ihanan hiljaista. Poika nukkui edellisen yön todella hyvin, mutta minulla taisi olla perhosia vatsanpohjassa koska itse nukuin levottomasti. Aamulla tehtiin viimeisiä järjestelyjä ennen vieraiden ja papin saapumista.

Kastetilaisuus oli oikein mukava vaikkemme mitään kovin uskovaisia itse olekaan, lähinnä tapauskovaisia niin kuin luultavasti valtaosa suomalaisista. Poika heräsi juuri ennen kastetilaisuutta ja meillä oli hänelle pullossa maitoa mikä tuli tarpeeseen vaikka olin juuri ennen syöttänyt pojan. Hauskoilta tilanteilta ei vältytty, sillä poika piereskeli kastetilaisuuden alussa äänekkäästi. Liekö sitten hänen kantansa tilaisuuden sanomaan. :D muuten hän oli koko tilaisuuden oikein nätisti ja mieluummin näin kuin että olisi huutanut. Päällään pojalla oli minun suvun kastemekko joka myös minullakin on ollut päällä omissa ristiäisissäni.

Nostimme yhdessä maljan pojalle ja Matias piti pienen puheen. Tässä vaiheessa myös kauan odotettu nimi oli tiedossa.

Meidän poika sai nimekseen Iivo Akseli Juhani.

Nimen taustalla ei ole sen kummempaa tarinaa kuin ihan vain että kaksi ensimmäistä nimeä kuulostivat meille hyvältä. Minä ehdotin jo raskausaikana Iivo-nimeä ja Matias puolestaan ehdotti Akselin. Juhani on meidän molempien perheissä paljon käytetty toinen nimi ja se jatkaa ainakin minun isäni ja Matiaksen isän ja veljen perässä. Lisäksi nimi oli myös kuolleena syntyneellä isoveljelläni, joten samalla halusimme kunnioittaa hänen muistoaan.

Ristiäiskoristeet on saatu Juhlahumua-verkkokaupasta. Koristeiden väriteema oli ruusukulta-musta-valkoinen ja niistä tuli mielestäni aivan upeat! Kyllähän niiden eteen vaivaa nähtiinkin, erityiskiitos pikkusiskolleni niistä! Sain Juhlahumulta ihan erinomaista palvelua, valikoimasta löytyi niin paljon kaikkea ihanaa ja tavarat olivat perillä seuraavana päivänä eli toimitus oli ihan supernopea. Iso suositus siis sinne!

Lisäksi tein valokuvaseinän kuvista ja tilasin jokaiselle vieraalle myös kuvia jotka annoimme lähtiessä mukaan. Kuvien joukossa oli kuvia pojasta ja kyseisistä vieraista muistoksi.

Tarjoiluina meillä oli kolmea eri suolaista piirakkaa, karjalanpiirakoita ja munavoita, pavlovaa ja mutakakkua. Lisäksi oli karkkia ja suklaata. Tuntuivat maistuvan hyvin vieraille ja ainakin minun mielestäni kaikki oli ihanaa!

Pojan vaatteet löysin vasta viime tipassa. Body on hm:n verkkokaupasta, housut Newbien ja rusetin ompelin itse. Matiaksen kaulasta löytyi samanlainen rusetti. Pojan vaatteet olivat tosi mukavat päällä ja viileät, mikä oli hyvä koska päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen. En meinaa edes uskoa että meille sattui tällainen päivä vielä syyskuussa! Ihanaa että päästiin hyödyntämään myös meidän terassia.

Päivä oli ihana, mutta aika meni tosi nopeasti. Poika viihtyi monessa eri sylissä joten ehdin itse syödä ja seurustella vieraiden kanssa. Tehtiin myös se ratkaisu että annettiin juhlien aikana pojalle pullosta maitoa, koska minä en olisi tuntenut oloani mukavaksi imettämässä kaiken väkijoukon keskellä, enkä myöskään halunnut lukittautua pitkiksi ajoiksi imettämään. Meidän pojalla kun on välillä tapana syödä oikein hitaasti ja antaumuksella. Parin tunnin jälkeen poika alkoi olla jo väsynyt ja laitoimme hänet nukkumaan, vaikka tavallaan onkin ikävää laittaa juhlakalu unille kesken juhlien. Parempi niin, ettei hänelle tullut liian pahaa väsymyskiukkua.

Kokonaisuudessaan juhlat olivat siis aivan ihanat ja onnistuneet.

Onnelliset Laura, Matias ja Iivo kiittää ja kuittaa!

Yhteistyössä Juhlahumua

Omasta lapsuudesta omaan vanhemmuuteen

Palasin tähän ajatukseen tänä aamuna, kun huomasin otsikon blogitekstien luonnoksissa. Pelkän otsikon siis.. Muistan silloin jonain unettomana yönä kirjoittaneeni sen ylös, mutta enempää ajatuksia en saanut puettua sanoiksi. Nyt kun meidän poika on jo täällä, niin voisin yrittää uudelleen.

Minulla oli todella hyvä lapsuus. Sellainen turvallinen ja vakaa, joku voisi kuvailla oikein lintukodoksi. Ja hyvä niin, sillä minä uskon vahvasti että hyvä ja turvallinen lapsuus antaa ihmiselle hyvän pohjan elämään. Se ei siis missään nimessä takaa mitään tai ole sellainen asia, mikä määrittäisi yksinään ihmisen elämää, mutta uskon että se antaa ainakin hyvät valmiudet.

Oletetaan että perusasiat on kunnossa ja keskityn yksityiskohtaisempiin juttuihin, jotka ovat jääneet minulle mieleen omasta lapsuudesta sellaisina mitkä koen tärkeiksi säilyttää omassa vanhemmuudessa, sekä myös missä aion mahdollisesti toimia toisin.

Haleja ja pusuja

Kun ollaan oltu siskoni kanssa ihan pieniä, muistan että iltarutiiniin ennen nukkumaanmenoa kuului aina hyvänyön pusut ja halit äidille ja isille. Neljä pusua molemmille: kaksi molemmille poskille. Vauvan kanssa ollaan toki väkisinkin lähekkäin, mutta sen läheisyyden haluaisin ainakin jollain tasolla säilyttää aina. Meidän perheessä iltasuukot jäivät jossain vaiheessa pois niin kuin varmasti lähes kaikkialla. Meillä myös halaamisesta tuli jossain vaiheessa tosi harvinaista ja vasta muutettuani kauemmaksi kotoa olen alkanut silloin tällöin halaamaan omaa äitiäni ja isääni. Itse toivoisin että onnistuisimme säilyttämään halaamisen luontevana osana arkea myös pidemmällä aikavälillä. Minusta siis varmaan tulee se nolo äiti joka halaa teini-ikäistä poikaansa väkisin illalla ennen nukkumaanmenoa!

Kannustus

Minulla on aina ollut sellainen olo, että osaan ja pystyn mihin vaan jos vain itse haluan. Uskon että tämä on vahvasti peruja jo lapsuudesta, sillä minulla on aina tosiaan ollut sellainen olo että minua kannustetaan niissä asioissa mihin haluan ryhtyä ja tämän haluan ehdottomasti toteutuvan myös oman lapsen kanssa. Jos joku asia tässä maailmassa on varma, niin se että äiti on aina se joka uskoo lapseensa.

Tuki ja apu

Vanhempani ovat aina tehneet selväksi, että jos on jotain mihin tarvitsee apua niin ensimmäisenä pitää kysyä heiltä. Lapsena se onkin luontevaa niin, mutta myös aikuisiällä minulle on luontevaa pyytää apua vanhemmiltani jos sitä johonkin tarvitsen.

Rahan arvo ja rahankäyttö

Meiltä ei koskaan puuttunut mitään mitä oikeasti tarvitsee, vaikka emme myöskään saaneet kaikkea mitä halusimme. Minusta onkin tärkeää opettaa lapselle, että raha ei kasva puussa. Minä ja siskoni saimme lapsena viikkorahaa mutta emme suinkaan tuosta noin vaan. Meillä oli lista kotitöistä, joita tekemällä viikkoraha piti ansaita. Listaan vedettiin sitten viivoja aina kun tiskikone oli tyhjätty, vessat pesty, talo imuroitu tai nurmikko leikattu. Oma huono piti myös olla siistinä, siitä ei saanut erikseen lisää rahaa. Ennen kuin saimme ensimmäiset kesätyömme, niin vanhemmat keksivät meille kotona tehtäviä töitä kesäloman ajaksi, joiden avulla oli mahdollisuus tienata vähän enemmän rahaa. En esimerkiksi tiedä vaatiko meidän aita maalaamista joka kesä vai oliko isän ajatuksena vaan saada meidät oppimaan työntekoa jo aikaisessa vaiheessa. Näin opimme jo pienestä pitäen että raha täytyy ansaita.
Vanhemmat ostivat meille aina tarpeelliset vaatteet vaatteet, koulutarvikkeet yms., mutta jos halusimme jotain ylimääräistä, niin niihin täytyi säästää rahat viikkorahoista. Nämä samat rahan tienaamisen ja rahankäytön asiat haluan opettaa myös omalle lapselleni. Etenkin kun nykyään kesätyön saaminen nuorena voi olla todella vaikeaa, niin on tärkeää oppia työnteon ja rahan ansaitsemisen merkitys jo kotoa.

Osallistuvat vanhemmat

Vanhempani olivat aina mukana kaikessa tosi vahvasti. Muistan esimerkiksi kun olimme kavereiden kanssa hyppimässä hyppynarua ja harmittelimme kun kahden pitää pyörittää narua. No isäni tuli toiseen päähän pyörittämään että meistä useampi pääsisi kerrallaan hyppäämään. Kaikki kaverit ihmettelivät innoissaan, koska ei kenenkään muun vanhemmat tehneet niin. Muutenkin vanhemmat ovat aina olleet läsnä kaikessa.

Yhdessä pöydässä

Yhdessä pöydän ääressä syöminen oli meillä lapsuudenkodissa jokapäiväinen tapa ja siitä haluan pitää kiinni myös oman lapsen kanssa niin pitkälle kuin mahdollista. Se on hyvä hetki jutella miten kenenkin päivä on mennyt ja vaihtaa kuulumisia. Toki jossain vaiheessa esimerkiksi harrastukset saattavat hankaloittaa tätä, mutta haluaisin silti pyrkiä tähän niin usein kuin mahdollista.


Nämä ovat tärkeimmät asiat mitä haluan tuoda omasta lapsuudestani omaan vanhemmuuteeni. Lisäksi on pari asiaa, mitkä aion pyrkiä tekemään toisin.

Kahden kesken

Minun vanhempani on olleet ne vanhemmat, jotka ovat olleet lasten kanssa 24/7 ja se oli meistä varmasti ihanaa. Minä ja siskoni nukuimme vanhempien kanssa samassa huoneessa vielä siihen asti kun minä olin 5-vuotias ja vanhempani kävivät kahdestaan reissussa ensimmäisen kerran muistaakseni vasta sitten kun olimme siskoni kanssa jo täysi-ikäisiä. Meillä vauva nukkuu nyt jo omassa sängyssään ja muutenkin uskon että me tulemme ottamaan enemmän kahdenkeskistä aikaa jo aikaisessa vaiheessa, ihan vaan siksi että uskon että niin on meille parempi.

Rakastan sinua

Meidän perheessä ei ole muistaakseni oikein koskaan sanottu ääneen että rakastaa toista. Se ei tietenkään tarkoita ettei rakkautta olisi, se vaan on itsestäänselvää ja osoitetaan teoilla ennemmin kuin sanoilla. En siis muista milloin olisin sanonut vanhemmilleni rakastavani heitä tai he minulle, suoraan sanottuna se tuntuisi oudolta. Tietäähän sen sanomattakin! Mutta oman lapsen kanssa aion pyrkiä siihen että se sanotaan ääneen, ei pelkästään lapsen ollessa ihan pieni vaan pidemmälläkin aikavälillä.


Tällaisia asioita minulla tuli mieleen kun pohdin omaa lapsuuttani ja sitä, mitä ajattelin tehdä samoin ja mitä toisin kuin omat vanhempani. Aika näyttää miten nämä toteutuvat mutta tästä ainakin lähdetään.


Mitä asioita sinä haluat säilyttää omasta lapsuudestasi? Entä mitä haluat tehdä eri tavalla kuin omat vanhempasi?